Lue keskustelun säännöt.
Jos miehen kanssa ei uskalla olla oma itsensä, kannattaako odottaa, että joskus uskaltaa?
27.12.2019 |
Vai lähteä vain? Olen siis tavannut ihanan miehen, josta välitän todella. En vain uskalla olla oma itseni hänen seurassa. Jos tykkään jostain uudesta asiasta, en uskalla keskustella siitä tai tuoda sitä esille, vaikka todennäköisesti mies saattaisi pitää siitä (aika samanlaisia kiinnostuksen kohteita meillä). Jotenkin olen ihan lukossa tämän miehen kanssa, ja ollaan tunnettu jo pitkään. Yhteisiä asioita on, mutta en osaa ottaa osaa keskusteluun hänen kanssaan. Mitä ihmettä tämä on?
Minulla on vakavia itsetunto-ongelmia kyllä.. olen odottanut, että pääsen niistä yli, mutta en ole päässyt. Miestä harmittaa, kun en keskustele mistään. Kavereiden tai perheen kanssa uskallan olla oma itseni, miksi en tuon miehen?
Surullinen tilanne, ehkä pitäisi vaan lopettaa? En oikein tiedä mitä muutakaan vaihtoehtoa on?
Kommentit (18)
Ikään kuin persoonani katoaisi kokonaan, kun olen tuon miehen kanssa. Olo on jännittynyt usean vuoden jälkeenkin ja mieleen ei tule sanottavaa hänen kanssa ollessaan. Mies on kiltti ja ystävällinen, eli ei ole hänen syynsä millään tapaa. Ehkä pelkään, etten ole tarpeeksi hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata odotella. Jokin mättää jos et voi heti olla oma itsesi.
Tämä on aika kamala tilanne, koska rakastan kyseistä ihmistä ja haluaisin viettää elämäni hänen kanssaan. Kai se on pakko kohdata realiteetit vihdoin ja viimein. En vain ymmärrä mistä tämä voi johtua.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
24-vuotiaita.
Terapiaan mars. Sekä yksilö-, että pariterapiaam!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Olo on jännittyny usean vuodenkin jälkeen” mitä 😂
Terapiaan. Tuo tulee nimittäin toistumaan myös seuraavan potentiaalisen kumppanin kanssa. Nyt et jostain syystä anna itsellesi mahdollisuutta olla onnellinen. Tsemppiä!
Ps Jos mitenkään mahdollista, voit ottaa kys. asian puheeksi myös tämän miehen kanssa, mutta ehkä se on sinulle liian hankalaa. Luultavasti auttaisi ainakin jossain määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi heittäisit suhteen menemään tuon takia? Kannattaisi ensin käydä terapeutin kanssa juttelemassa asiasta. Ongelma voi olla helpostikin ulkopuolisen avun avulla ratkaistavissa.
Toinen vaihtoehto toki on, että siinä miehessä ja suhteessanne ON vikaa, jota et vaan tällä hetkellä huomaa. Siinäkin ulkopuolinen kuuntelija voisi havaita sinua paremmin onko tästä kyse, vai onko kyseessä oma estyneisyytesi läheisessä suhteessa (sellainenkaan ei ole kovin harvinaista, esiintyy erityisesti jos on lapsuudesta tulevia hylkäämisen pelkoja).
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan mars. Sekä yksilö-, että pariterapiaam!
Kävin kyllä terapiassa jonkin aikaa, mutta en puhunut tästä asiasta siellä - olisi varmaan pitänyt. Oli vaan niin paljon muutakin, mitä piti käsitellä siellä. Ehkä jos jatkan terapiaa, pitäisi aihe tuoda esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt käy sääliksi miestä. Olet tosiaan terapian tarpeessa tuon itsetuntosi kanssa.
Mulla oli ihan samanlainen tilanne, se johtui juurikin siitä, että olin liian ihastunut mieheen, pelkäsin alitajuisesti menettäväni hänet, jos ns. teen jotakin väärin... Mutta sitten menetin juuri siksi, että jotain puuttui... Ne virheet ja inhimillisyys. Tämä on vaivannut minua pitkään, miksi en vain uskaltanut. Suosittelen siis lämpimästi puhumaan tästä, mitä koet, ja menemään itsenäisiä käsittelemään itsetuntoasioita esim. terveydenhoitajan kautta, jos opiskelet. Tai toki voi parinakin hakea tukea ulkopuolelta, jos toinenkin siihen valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi heittäisit suhteen menemään tuon takia? Kannattaisi ensin käydä terapeutin kanssa juttelemassa asiasta. Ongelma voi olla helpostikin ulkopuolisen avun avulla ratkaistavissa.
Toinen vaihtoehto toki on, että siinä miehessä ja suhteessanne ON vikaa, jota et vaan tällä hetkellä huomaa. Siinäkin ulkopuolinen kuuntelija voisi havaita sinua paremmin onko tästä kyse, vai onko kyseessä oma estyneisyytesi läheisessä suhteessa (sellainenkaan ei ole kovin harvinaista, esiintyy erityisesti jos on lapsuudesta tulevia hylkäämisen pelkoja).
No, lapsuus oli yhtä hylkäämistä ja muuta pahaa. Äitiä vielä näen ja sisaruksia, isää en. Tiedostan, että aika moni ongelma on sieltä kotoisin. Yritän kyllä pitää kaikenlaiset suhteet etäällä, esim. en halua nähdä kavereita joka viikko, jotta suhteista ei tule liian läheisiä. Vaikka toisaalta kaipaan sitä läheisyyttä, ainakin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi heittäisit suhteen menemään tuon takia? Kannattaisi ensin käydä terapeutin kanssa juttelemassa asiasta. Ongelma voi olla helpostikin ulkopuolisen avun avulla ratkaistavissa.
Toinen vaihtoehto toki on, että siinä miehessä ja suhteessanne ON vikaa, jota et vaan tällä hetkellä huomaa. Siinäkin ulkopuolinen kuuntelija voisi havaita sinua paremmin onko tästä kyse, vai onko kyseessä oma estyneisyytesi läheisessä suhteessa (sellainenkaan ei ole kovin harvinaista, esiintyy erityisesti jos on lapsuudesta tulevia hylkäämisen pelkoja).
No, lapsuus oli yhtä hylkäämistä ja muuta pahaa. Äitiä vielä näen ja sisaruksia, isää en. Tiedostan, että aika moni ongelma on sieltä kotoisin. Yritän kyllä pitää kaikenlaiset suhteet etäällä, esim. en halua nähdä kavereita joka viikko, jotta suhteista ei tule liian läheisiä. Vaikka toisaalta kaipaan sitä läheisyyttä, ainakin parisuhteessa.
No, tässähän se vastaus jo tulikin: ei mitään mystistä siis, vaan ihan loogisia juttuja. Olet vielä niin nuori, että ennuste on hyvä, joten nyt vain rohkeasti käsittelemään näitä traumoja!
Kommentoija nro 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi huomannut tuon jännitteisyytesi?
Oletteko puhuneet asiasta?
Jos vain pystyt niin juttele itse ja kerro myös, että sinulla on yleensäkin vaikeaa päästää ihmisiä lähelläsi.
Jos mies on kiltti ja ymmärtäväinen niin luulisi, että käsittää.
Luulisi myös, että jos tilannetta on kestänyt vuosia niin mies on kyllä huomannutkin.
Ei kannata vielä luovuttaa jos suhde on muuten hyvä kuten kerroit.
Mulla on parin miehen kanssa ollut tollanen olo, vaikka olen kuvitellut että olen ihastunut. Ei ne miehet olleet mitenkään kivoja tyyppejä lopulta ja alkoivat arvostella ja esittää vaatimuksia ajan kuluessa. Luota vaistoosi. Ei kannata olla ihmisen kanssa, johon ei luota.
Nimen omaan ei kannata odottaa. Odottaminen on toimettomuutta ja asian kohtaamisen välttelyä, eikä muuta mitään. Nyt kun olet tiedostanut ongelman, kannattaa aktiivisesti pyrkiä pääsemään ulos kuorestaan. Haasta itsesi muuttumaan avoimemmaksi, yksi askel kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on parin miehen kanssa ollut tollanen olo, vaikka olen kuvitellut että olen ihastunut. Ei ne miehet olleet mitenkään kivoja tyyppejä lopulta ja alkoivat arvostella ja esittää vaatimuksia ajan kuluessa. Luota vaistoosi. Ei kannata olla ihmisen kanssa, johon ei luota.
Tämä varmaan toimii sinulla, mutta ei sovi yleisneuvoksi lapsuudesta tulevasta syvästä hylkäämisen pelosta kärsivälle ihmiselle. Sellaisella nimittäin "vaisto" eli lapsuuden kielteiset ehdollistumat sanoo aina, kun suhde lähentyy tarpeeksi, että ota etäisyyttä, älä paljasta syvintä sisintäsi, koska muuten olet vaarassa haavoittua. Eikä asiaa muuta vaikka toinen olisi kuinka hyvä mies, itse asiassa ongelma voi olla vakavampi jos tajuaa itsekin että mies on pitämisen arvoinen - silloin myös hylätyksi tulemista pelkää enemmän kuin jonkun vähän mulqumman tyypin kanssa.
Ei kannata odotella. Jokin mättää jos et voi heti olla oma itsesi.