Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolena sulkeutuneelle teinille, vinkit tervetulleita
27.12.2019 |
Miehelläni on teini-ikäinen lapsi, joka on luonteeltaan hyvin sulkeutunut, omissa oloissaan viihtyvä ja hänestä ei isänsäkään saa juuri mitään puristettua irti kuin väkisin. Mieluiten makaisi vain puhelinta näpräten kaikki päivät ja niin tekeekin. Vastentahtoisesti noin kerran päivässä tekee jonkin kotiaskareen isän pakottamana. Varmaankin melko tyypillinen teini mutta on myös tavallista ujompi/sulkeutuneempi. No se ongelma sitten. Haluaisin luoda suhteen tähän lapseen mutta se tuntuu hyvin vaikealta, kun hän on kaiken aikaa omissa maailmoissaan luurit päässä tai pakotettuna yhteiseen tekemiseen, mistä yleensä haluaa luistaa pois. Olen pyytänyt häntä mukaan kun menen jonnekin kaupoille tms, kysynyt mukaan leipomaan jne mutta joko hän ei halua tai sitten on mukana mutta tuppisuuna ja vaikuttaa siltä, että kärsii joka hetkestä. Mies toivoisi että meillä olisi hyvä suhde ja tekisimme asioita yhdessä yms mutta minä en tiedä, miten se onnistuisi. Miten saa yhteyden kun toinen tuntuu eniten kaipaavan vain yksinoloa? Pitäisikö mennä ottamaan luurit korvilta ja kysyä, kuinka menee koulussa tms, on aika vaikeaa olla välittävä aikuinen kun toinen ei tunnu kaipaavan minulta mitään. Onko mies ainoa, joka tässä kaipaa meille jotain yhteyttä?
Ei minusta tunnu mukavalta pakottaa toista mukaankaan. Jos kysyn kerran, että oletko ikinä leiponut korvapuusteja, haluatko kokeilla ja vastaus on että ei ja mennään puhelimelle, niin pitäisikö minun mennä vielä härkkimään pullineni että olisin sellainen kuin kuuluu? Lasten kanssa olemisessa en ole mitenkään hyvä, en ole mikään puuhatäti eikä kokemusta teineistä ole yhtään.
Kommentit (32)
Hyväksyn kyllä teinin introverttiyden, olenhan itsekin sellainen. Koen vain että aikuisena minulla olisi vastuu saada lapsi tuntemaan olonsa hyväksi ja joukkoon kuuluvaksi, ja minusta tuntuu että ulkopuolella oleminen kaikesta saa ulkopuolisen olon. Mutta kun tosiaan se joukkoon saaminen on väkinäistä ja tuntuu että kumpikaan ei siitä nauti niin olen melko neuvoton. Minulle kelpaa jos suhteemne on tämä mikä on (sana silloin tällöin, joskus kaupassa niin että minä höpisen itsekseni mitä ostetaan ja teini seuraa metrin parin päässä mitään sanomatta) muuten ei mitään kanssa käymistä, mutta kun en tiedä ettäjätänkö tavallaan oman onnensa nojaan, olenko yksi aikuinen lisää joka ei huomaa ja kohtaa.
Isän suhde on melko vastaava. Eronnut kun lapsi oli taapero. Vkl-isä. Lapsi havahtuu puhumaan vain kun isä tulee paikalle. Kerjää huomiota isältä. Toisaalta myös sulkeutuu isänkin kanssa eikä tottele, kotitöiden tekemisestä yms yrittää luistaa ja tekeytyy osaamattomaksi. Mikään ei ns. tule helposti. Jos isä haluaa että lapsi tekee kotityön x, lapsi tekeytyy tyhmäksi ja kyselee joka ikiseen asiaan neuvoa niin että lopulta isänsä luovuttaa ja tekee itse. Jos tulanne on tämä isän kanssa niin tietenkään jollain isän naisella ei ole senkään vertaa painoarvoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinejä ei pysty väkisin puhuttamaan. Silloin kun teinillä on asiaa, niin kannattaa olla kuulolla. Mitä teini harrastaa, mitä musiikkia kuuntelee? Kiinnostaisiko joku elokuva?
Pitäisi luoda hetkiä, että teinillä on tunne, että hänestä välitetään ja arvostetaan.
Aikuisen ekstrovertin ei pitäisi ahdistua introvertistä teinistä.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn kyllä teinin introverttiyden, olenhan itsekin sellainen. Koen vain että aikuisena minulla olisi vastuu saada lapsi tuntemaan olonsa hyväksi ja joukkoon kuuluvaksi, ja minusta tuntuu että ulkopuolella oleminen kaikesta saa ulkopuolisen olon. Mutta kun tosiaan se joukkoon saaminen on väkinäistä ja tuntuu että kumpikaan ei siitä nauti niin olen melko neuvoton. Minulle kelpaa jos suhteemne on tämä mikä on (sana silloin tällöin, joskus kaupassa niin että minä höpisen itsekseni mitä ostetaan ja teini seuraa metrin parin päässä mitään sanomatta) muuten ei mitään kanssa käymistä, mutta kun en tiedä ettäjätänkö tavallaan oman onnensa nojaan, olenko yksi aikuinen lisää joka ei huomaa ja kohtaa.
Isän suhde on melko vastaava. Eronnut kun lapsi oli taapero. Vkl-isä. Lapsi havahtuu puhumaan vain kun isä tulee paikalle. Kerjää huomiota isältä. Toisaalta myös sulkeutuu isänkin kanssa eikä tottele, kotitöiden tekemisestä yms yrittää luistaa ja tekeytyy osaamattomaksi. Mikään ei ns. tule helposti. Jos isä haluaa että lapsi tekee kotityön x, lapsi tekeytyy tyhmäksi ja kyselee joka ikiseen asiaan neuvoa niin että lopulta isänsä luovuttaa ja tekee itse. Jos tulanne on tämä isän kanssa niin tietenkään jollain isän naisella ei ole senkään vertaa painoarvoa.
Ap
Kuulostaa siltä, että teinin pitäisi saada yhteistä aikaa isän kanssa. Huomion kerjääminen on lähinnä surullista.
Voiko lapsen kohdalle osua mitään paljon pahempaa kuin äitipuoli? Mulla on anoppipuoli ja pystyn hyvin samaistumaan siihen kuinka karmeaa olisi jos yhtäkkiä kotiin olisi joku vieras eukko pelmahtanut, joka kuhertelisi isän kanssa.
Anna teinin olla rauhassa ja annan ajan kulua. Teistä ei välttämättä tule koskaan sydänystäviä mutta ole tyytyväinen jos teini ei avoimesti haasta sua koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn kyllä teinin introverttiyden, olenhan itsekin sellainen. Koen vain että aikuisena minulla olisi vastuu saada lapsi tuntemaan olonsa hyväksi ja joukkoon kuuluvaksi, ja minusta tuntuu että ulkopuolella oleminen kaikesta saa ulkopuolisen olon. Mutta kun tosiaan se joukkoon saaminen on väkinäistä ja tuntuu että kumpikaan ei siitä nauti niin olen melko neuvoton. Minulle kelpaa jos suhteemne on tämä mikä on (sana silloin tällöin, joskus kaupassa niin että minä höpisen itsekseni mitä ostetaan ja teini seuraa metrin parin päässä mitään sanomatta) muuten ei mitään kanssa käymistä, mutta kun en tiedä ettäjätänkö tavallaan oman onnensa nojaan, olenko yksi aikuinen lisää joka ei huomaa ja kohtaa.
Isän suhde on melko vastaava. Eronnut kun lapsi oli taapero. Vkl-isä. Lapsi havahtuu puhumaan vain kun isä tulee paikalle. Kerjää huomiota isältä. Toisaalta myös sulkeutuu isänkin kanssa eikä tottele, kotitöiden tekemisestä yms yrittää luistaa ja tekeytyy osaamattomaksi. Mikään ei ns. tule helposti. Jos isä haluaa että lapsi tekee kotityön x, lapsi tekeytyy tyhmäksi ja kyselee joka ikiseen asiaan neuvoa niin että lopulta isänsä luovuttaa ja tekee itse. Jos tulanne on tämä isän kanssa niin tietenkään jollain isän naisella ei ole senkään vertaa painoarvoa.
Ap
Kuulostaa siltä, että teinin pitäisi saada yhteistä aikaa isän kanssa. Huomion kerjääminen on lähinnä surullista.
Ei se lähde mukaan isän ehdottamiin yhteisiin tekemisiin. Isä pyysi lähipäivinäkin mukaan moneen tekemiseen kanssaan, esim. koiria lenkittämään, pihahommiin, seurapeliin. Kaksin isän kanssa olisi ollut nämä, ei halunnut. Jonkun aikaa jopa isä vieressä seisoen sanoi että nyt puet päälle ja tulet kanssani ulos, ei tullut. Huomion kerjääminen ilmeneekin niin että kun isä istahtaa sohvalle tulee asiaa, kysellään milloin isä voisi ostaa sitä ja tätä, mutta kun pyydetään mukaan yhteiseen puuhaan isän kanssa, ei kiinnosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teinin arki muuten sujuu? Haasteita? Onko kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn kyllä teinin introverttiyden, olenhan itsekin sellainen. Koen vain että aikuisena minulla olisi vastuu saada lapsi tuntemaan olonsa hyväksi ja joukkoon kuuluvaksi, ja minusta tuntuu että ulkopuolella oleminen kaikesta saa ulkopuolisen olon. Mutta kun tosiaan se joukkoon saaminen on väkinäistä ja tuntuu että kumpikaan ei siitä nauti niin olen melko neuvoton. Minulle kelpaa jos suhteemne on tämä mikä on (sana silloin tällöin, joskus kaupassa niin että minä höpisen itsekseni mitä ostetaan ja teini seuraa metrin parin päässä mitään sanomatta) muuten ei mitään kanssa käymistä, mutta kun en tiedä ettäjätänkö tavallaan oman onnensa nojaan, olenko yksi aikuinen lisää joka ei huomaa ja kohtaa.
Isän suhde on melko vastaava. Eronnut kun lapsi oli taapero. Vkl-isä. Lapsi havahtuu puhumaan vain kun isä tulee paikalle. Kerjää huomiota isältä. Toisaalta myös sulkeutuu isänkin kanssa eikä tottele, kotitöiden tekemisestä yms yrittää luistaa ja tekeytyy osaamattomaksi. Mikään ei ns. tule helposti. Jos isä haluaa että lapsi tekee kotityön x, lapsi tekeytyy tyhmäksi ja kyselee joka ikiseen asiaan neuvoa niin että lopulta isänsä luovuttaa ja tekee itse. Jos tulanne on tämä isän kanssa niin tietenkään jollain isän naisella ei ole senkään vertaa painoarvoa.
Ap
Kuulostaa siltä, että teinin pitäisi saada yhteistä aikaa isän kanssa. Huomion kerjääminen on lähinnä surullista.
Ei se lähde mukaan isän ehdottamiin yhteisiin tekemisiin. Isä pyysi lähipäivinäkin mukaan moneen tekemiseen kanssaan, esim. koiria lenkittämään, pihahommiin, seurapeliin. Kaksin isän kanssa olisi ollut nämä, ei halunnut. Jonkun aikaa jopa isä vieressä seisoen sanoi että nyt puet päälle ja tulet kanssani ulos, ei tullut. Huomion kerjääminen ilmeneekin niin että kun isä istahtaa sohvalle tulee asiaa, kysellään milloin isä voisi ostaa sitä ja tätä, mutta kun pyydetään mukaan yhteiseen puuhaan isän kanssa, ei kiinnosta.
Ap
Josko sitä juttua voisi siinä sohvalla jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ainaski ärsyttäisi jos joku mua paljo vanhempi tulisi lässyttämään asioista mitkä ei mua kiinnosta. Antaisi vaa mun olla rauhassa ja tehdä mun ikäisen juttuja.
Kyllä mä huomaan teennäisyyde
Kyllä teininkin kuuluu saada huomiota ja paljon. Hän on kasvava ja kehittyvä lapsi siinä missä pienemmätkin.
Siksipä lähestyminen on aikuisen vastuulla. Teiniä ei välttämättä osaa lähestyä haluamallaan tavalla.