Miten valmistan lasta kohtaamaan joululahjapettymyksiä?

Siis lelukaupassa ei levykaupassa.

Ja ennen kuin joku kommentoi, että osta itse sille lapsellesi lahjat. Niin näin teen. Sama minulle, vaikka ex ei ostaisi mitään lahjoja. Mutta minusta ei ole pientä lasta kohtaan reilua hehkuttaa, että sinulle on tänne joulupukki tuonut jotain ja sitten antaa lahjaksi asia, joka ei selvästi ole lapsen käyttöön edes tarkoitettu vaan antajalle itselleen.

Miten lieventäisin näitä lapsen kokemuksia?

Voisko sille exälle puhua asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Voisko sille exälle puhua asiasta?

Exille harvoin voi

No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?

Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.

Jos lapselle kertoisi totuuden, kuka ne lahjat hankkii? Eli ei joulupukki, vaan vanhemmat hankkii mitä katsovat parhaaksi eikä aina kaikkia toiveita voi saada. Eli, että se joulupukki on vaan semmoinen joulusatu ja leikkiä. Silloin lapsikin voi osoittaa mahdollisen pettymyksensä suoraan isälle ja isä saisi sitten hoitaa asian parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?

Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.

Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.

Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.

Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?

Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.

Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.

Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.

Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.

Valitettavasti exän tapaan hoitaa asioita et voi oikein puuttua. Tai siis et voi velvoittaa exää ostamaan lapselle jotain leluja tms. Varmaan jän kuitenkin elarit maksaa, joista voi sitten ostaa lapselle leluja.

Harmillista lapselle, jos ei halua isälleen mennä mutta tämä taitaa olla aika yleistä monessa eroperheessä, että lapset ovat mieluummin toisella vanhemmallaan ja joudutaan vääntämään lapsen kanssa siitä tarvitseeko sinne isälle mennä vai ei. Parastahan olisi, jos lapsen ei olisi sinne pakko mennä vaan voisivat tavata muuten sitten vaikka ulkoilunmerkeisdä tms. Mutta tämä kaikkihan on myös exästä kiinni ja siitä mitä hänen kanssaan sovitte asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?

Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.

Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.

Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.

Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.

Valitettavasti exän tapaan hoitaa asioita et voi oikein puuttua. Tai siis et voi velvoittaa exää ostamaan lapselle jotain leluja tms. Varmaan jän kuitenkin elarit maksaa, joista voi sitten ostaa lapselle leluja.

Harmillista lapselle, jos ei halua isälleen mennä mutta tämä taitaa olla aika yleistä monessa eroperheessä, että lapset ovat mieluummin toisella vanhemmallaan ja joudutaan vääntämään lapsen kanssa siitä tarvitseeko sinne isälle mennä vai ei. Parastahan olisi, jos lapsen ei olisi sinne pakko mennä vaan voisivat tavata muuten sitten vaikka ulkoilunmerkeisdä tms. Mutta tämä kaikkihan on myös exästä kiinni ja siitä mitä hänen kanssaan sovitte asioista.

Ei maksa. On yrittäjä ja junaillut asiat niin, että palkkaa ei muka juuri ole, vaikka firman tulos hyvä ja kaikesta (auto, vaatteet, asunto) näkee, että ei ole rahasta puute.

Eikä hänen kanssaan mistään pysty sopimaan. Kaikki on sellaista ihan merkillistä siitä mistä ja huopaamista.

Ja ongelma ei ole, että lapsella ei luonani olisi leluja. Niitä riittää. Vaan se, että joka ikinen kerta, kun lapsi menee exän luo, niin pettyy jostain isosti.

Vierailija kirjoitti:

Ja ongelma ei ole, että lapsella ei luonani olisi leluja. Niitä riittää. Vaan se, että joka ikinen kerta, kun lapsi menee exän luo, niin pettyy jostain isosti.

Miksi lapsi ei saisi pettyä siellä?

Ei lapsi siitä rikki mene, jos pettyy, mutta hänellä on kuitenkin haluamansa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko sille exälle puhua asiasta?

Exille harvoin voi

Foorumin perusteella harvemmn voi myös puhua miniällä, anopille, isovanhemmille, vanhemmille, puolisolle, kavereille jne.

Ellei keskustelu auta, niin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa. 

Onko lapsen pakko mennä isälleen? Vai vaatiiko isä lapsen luokseen, vaikka hän ei halua mennä sinne?

Harmi juttu, jos exän kanssa ette pysty sopimaan asioista tai kommunikointi huonoa. Lapsen parashan se on, joka aina pitäisi olla etusijalla. Mutta kukaan tuskin sitä "järkeä" tai ymmärrystä sinne eksän päähän saa... Onko hän jostain katkera sinulle tai onko teillä jotain selvittämättömiä riitoja, ja hän jotenkin "kostaa" lapsen kautta?

Exä ei vaikuta kovin empaattiselta ihmiseltä. 

Minä lähettäisin viestin että voisitko tomppeli joskus kuunnella mitä lapsi toivoo ja sanoo. Tähän en sitten lisäisi enää muuta, ei väittelyä ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?

Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.

Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.

Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.

Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.

Voisiko lapsi ottaa niitä kivoja leluja ja pelejä mukaan aina sinne isälle mennessään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?

Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.

Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.

Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.

Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.

Voisiko lapsi ottaa niitä kivoja leluja ja pelejä mukaan aina sinne isälle mennessään?

Mistä tiedät että isä kyseessä?

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Jos jo lähempänä kouluikää niin hyvin voi mielestäni kertoa (jos ei halua koko joulupukki asiaa vielä lopettaa) että osa lahjoista tulee pukilta ja osa vanhemmilta. Ja että isi ajatteli että tuo hänen hankkimansa lahja olisi sellainen kiva jota tulevaisuudessa voisi pelata lapsen kanssa yhdessä eli oli miettinyt siinä yhteistä tekemistä.

Muutenkin on hyvä opettaa lapsille että tulee niitä toivelahjoja ja sitten myös niitä joita muut ovat ajatelleet lapselle kivaksi. Jokainen lahja ei voi olla nyt, eikä tulevaisuudessa, sellainen joka on 100% itse toivottu ja silti se ostaja on tarkoittanut lahjalla hyvää ja miettinyt tarkkaan juuri sen lahjan oston. Ihan sama jos nyt tuntuu siltä että prkl mies osti vain itselleen mieluisan, se ei ole nyt tässä relevanttia. Joskus käy näin aikuisillakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?

Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.

Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.

Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.

Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.

Voisiko lapsi ottaa niitä kivoja leluja ja pelejä mukaan aina sinne isälle mennessään?

Mistä tiedät että isä kyseessä?

Mielestäni tuli ilmi tässä tarinassa, eikä ap ole ainakaan korjannut etteikö isä juurikin kyseessä. Tokihan se voi äitikin olla joskus, joka näin toimii.

Muistan kun meidän lapset oli pieniä, niin minä olin se, joka osti lapsille aina parhaimmat lelut.  Ei ole helppo homma ostaa lapsen ikään soveltuva lelu. Homma kusee jos ostaa hyvän lelun vuoden liian aikaisin tai vuoden liian myöhään.

Tätä taitoa ei opi mistään kirjasta, van pitää tulla selkärangasta. 

Lasten äiti ja äidin suku osti leluja joista lapset ei piitanneet. Pääasiassa jotain "hyödyllistä."

Isä