Lue keskustelun säännöt.
Miten valmistan lasta kohtaamaan joululahjapettymyksiä?
27.12.2019 |
Ex oli taas päättänyt käyttää joululahjoja vabhempi-lapsisuhteen "vahvistamiseen". Oli ostanut lapselle muka joululahjan, mutta todellisuudessa se lahja oli exälle itselleen.
Kyseessä peli, joka ei pienen lapsen ikätason mukainen eikä aiheeltaankaan lainkaan kiinnostanut lasta.
Ennen joulua kävivät vielä lapsen kanssa levykaupassa katsomassa leluja. Ei voinut sitten ostaa mitään lapsen toivomaa vaan osti itseään kiinnostavan tavaran. Samalla reissulla olivat ostaneet sellaisia lahjoja lapsen serkulle, joita lapsi itse olisi toivonut.
Lapsi sai kyllä minulta toivomiaan lahjoja. Mutta ei se korvaa sitä pettymystä, mitä koki toisen vanhempansa luona.
Exän puolen tädiltä, isovanhemmilta ja kummilta ei saanut ilmeisesti mitään.
Viime vuonna sama juttu. En ymmärrä, miksi ex tekee tätä? Lapsikin ehkä menisi sinne tapaamisiin mieluummin, jos siellä olisi mieleisiä leluja odottamassa. Nyt exälle menoa itketään, ja tällaiset kokemukset ei yhtään helpota sinne menoa.
Miten jatkossa helpotan lapsen vastaavia pettymyksiä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?
Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.
Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.
Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.
Voisiko lapsi ottaa niitä kivoja leluja ja pelejä mukaan aina sinne isälle mennessään?
Mistä tiedät että isä kyseessä?
Mielestäni tuli ilmi tässä tarinassa, eikä ap ole ainakaan korjannut etteikö isä juurikin kyseessä. Tokihan se voi äitikin olla joskus, joka näin toimii.
Miksi ap. korjaisi jonkun randomin väitteen? Vielä vähemmän lähtisi keskustelemaan väitteiden pohjalta.
Asiaa ei korjaisi edes se että olisit oikeassa, koska väitteen esittäessäsi et tiennyt sukupuolta, vaan arvelusi perustui ennakkoasenteeseesi.
Niin?...se nyt varmaan on ihan sama asia kuitenkin onko kyseessä isä vai äiti? Enkä tosiaan edes odota mitään korjausta, koska sillä ei ole tarinan kannalta mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?
Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.
Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.
Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.
Voisiko lapsi ottaa niitä kivoja leluja ja pelejä mukaan aina sinne isälle mennessään?
Jos ap. ei kertonut että kyseessä on isä niin kuinka sinä koet olevasi oikeutettu lyömään leimaa toiseen sukupuoleen?
Oleteko ihan varma, että itsekään kykenet ostamaan lapselle lapsen haluamia lahjoja, vai tiedätkö senkin asian toista ihmistä (lahjan toivojaa) paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikös tää oo vähän niinkuin exän päätös ja toimintatapa?
Sähän voit ostaa ne toivelahjat lapselle ja kerro että isä ostaa mitä isä ostaa. Aina kun ei kaikkea voi muutenkaan saada.Mutta eikö se ex näe, että ei tuo toimintatapa rakenna hänen ja lapsen välistä suhdetta? Nyt tilanne on se, että lapsi palaa aina exän luota kyllästyneenä ja pettyneenä ja seuraavalla kerralla saan taas väkisin hänet sinne pakottaa.
Jos siellä olisi parikin sellaista lelua tai peliä, joiden pariin lapsi haluaisi päästä, niin helpottaisi asiaa.
Esim tuolla mainitulla lelukauppareissulla lapsi oli ihastunut 9 euron peliin. Puhui siitä koko joulukuun, että sen kun saisi. Niin ei voinut ex sitä sitten ostaa. Onneksi olin hankkinut sen varuiksi.
Voisiko lapsi ottaa niitä kivoja leluja ja pelejä mukaan aina sinne isälle mennessään?
Mistä tiedät että isä kyseessä?
Mielestäni tuli ilmi tässä tarinassa, eikä ap ole ainakaan korjannut etteikö isä juurikin kyseessä. Tokihan se voi äitikin olla joskus, joka näin toimii.
Miksi ap. korjaisi jonkun randomin väitteen? Vielä vähemmän lähtisi keskustelemaan väitteiden pohjalta.
Asiaa ei korjaisi edes se että olisit oikeassa, koska väitteen esittäessäsi et tiennyt sukupuolta, vaan arvelusi perustui ennakkoasenteeseesi.
Niin?...se nyt varmaan on ihan sama asia kuitenkin onko kyseessä isä vai äiti? Enkä tosiaan edes odota mitään korjausta, koska sillä ei ole tarinan kannalta mitään merkitystä.
Olet tottunut toisen ihmisen yli kävelijä.
Miksi ap. korjaisi jonkun randomin väitteen? Vielä vähemmän lähtisi keskustelemaan väitteiden pohjalta.
Asiaa ei korjaisi edes se että olisit oikeassa, koska väitteen esittäessäsi et tiennyt sukupuolta, vaan arvelusi perustui ennakkoasenteeseesi.