Mikä siinä on et joillekin riittää yksi lapsi ja enempää ei haluta?

Mä halusin kokea vanhemmuuden. Siihen riittää yksi.

Kaikki ei pidä lapsiperhearjesta. Rakastan mun yhtä lasta, raskaus ja sektio oli helppo, ei valvottu eikä sairastettu, mutta en ikinä haluaisi pelata sitä rulettia uudestaan kun voisi osua joku valvova allergialapsi kohdalle. Myös lentoliput maksaa enemmän neljälle kuin kolmelle. Harrastuksiin kuskaaminen hankaloituisi, ja kahden harrastukset maksaa enemmän kuin yhden. Koulumaksut (yksityiskoulu) ja aikanaan lukiokirjat. Kaikkea kahdet. Ei kiitos.

Mä halusin kaksi mutta varsinkin kysyttäessä sanon, että tämä yksi riittää, oikeasti pystyin saamaan vain yhden.

Yhden kanssa asiat toimii ja tulevaisuudensuunnitelmat helpompia. Lisäksi haluan, että lapsillani sama isä ja olemme miehen kanssa eronneet, joten se juna meni. Ja vaikka olisimme yhdessä en silti haluaisi toista lasta. Olemme hyvä tiimi kahdestaan ja rahat ja aika riittää paremmin.

Koska haluan turvata lapseni tulevaisuuden ja minulla ei rahat riittäisi kahteen lapseen yksin. Ajattelen siis sen mahdollisuuden kautta että jäisin yksinhuoltajaksi, niinkuin tästä ensimmäisestä jäin. Kun elää omalla palkallaan, eikä tuilla niin se useamman hankkiminen ei vain kannata. Minun tapauksessani palkka on vielä duunariksi hyvä, mutta haluan että rahaa jää myös säästöön itselleni ja lapselle. Kyse ei oikeastaan ole siis siitä mitä haluaisin vaan mikä on järkevää.

Ehkä samasta syystä kuin sinä lopetit/lopetat 2, 3, 4, 5 tai kuinka monen lapsen jälkeen nyt lopetatkaan.

Meillä on yksi lapsi, olemme onnellisia näin. Eikö se ole jo tarpeeksi "hyvä vastaus"?

Lapsi on 5 vuotias. Nukkuu yöt hyvin, on päivisin omatoiminen, leikkii yksin mutta leikimme paljon myös yhdessä. Minulla on voimia ja energiaa käydä töissä sekä olla äiti kotona. Jaksan ihan hyvin ja rakastan arkeamme. Saan olla äiti ja olen saanut kokea raskauden, synnytyksen, vauva-ajan ja nyt saan olla äiti tasaisessa arjessa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan turvata lapseni tulevaisuuden ja minulla ei rahat riittäisi kahteen lapseen yksin. Ajattelen siis sen mahdollisuuden kautta että jäisin yksinhuoltajaksi, niinkuin tästä ensimmäisestä jäin. Kun elää omalla palkallaan, eikä tuilla niin se useamman hankkiminen ei vain kannata. Minun tapauksessani palkka on vielä duunariksi hyvä, mutta haluan että rahaa jää myös säästöön itselleni ja lapselle. Kyse ei oikeastaan ole siis siitä mitä haluaisin vaan mikä on järkevää.

Sinä kiteytit aika hyvin myös joitan minun pointtejani, mutta tuntuu välillä, että lisää lapsia tuputetaan joka tuutista, vaikka sanoisi, että en halua, että kituutellaan. Kahden lapsen kanssa kituuttelisin ja sitä en lapselleni halua.

T. 4

Me kuviteltiin etukäteen, että haluttaisiin neljä. Sitten saatiin yksi ja huomattiinkin, että tämä riittää hyvin. Eikä olla kaduttu. Toisaalta tämä on se määrä joka saatiin luonnollisesti, ei meillä ehkäisykään ole ollut käytössä. Ihan silkkaa tuuria, että toive ja luonnollinen toteuma kävivät yksiin. 

Vaikka meille riitti yksi ja ollaan tähän tosi tyytyväisiä, pystyn silti ymmärtämään että joku haluaa kaksi tai kolmekin. Oman ymmärryskykyni rajat taitavat mennä siinä 5-6 lapsen kohdalla. Myönnän ihan suoraan etten pysty ymmärtämään että jollekin se kuusikaan lasta ei riitä vaan enemmän pitää vaan saada. Ap:n ymmärryskyky on sitten vastaavasti lapsiluvun alapäästä rajoittunut. 

Se että kaikkien ei tarvi haluta samaa kuin mitä ap haluaa. Ap:n tapa elää ei ole yksi ja ainoa absoluuttisen oikea tapa.

Oma äitini sai vain minut ja sanoi että: "Ei se määrä, vaan se laatu".

Mulla on putkiaivot. En osaa multitaskata. Lisäksi tarvitsen paljon unta. Haaveilin vähintään kahdesta lapsesta, mutta huomasin, että mulle oli melkein ylivoimaista selviytyä jo yhdenkin lapsen kanssa arjesta. Yritin ja tein parhaani kyllä. Mutta minusta alkoi tuntua, etten osaa kasvattaa lapsia. Lisäksi kävin töissä, jonka myös koin aika haasteelliseksi, mutta minut on kasvatettu siihen ajatukseen, että naistenkin pitää tienata eikä jäädä kotiin.

Joten koko paketti useamman lapsen kanssa olisi ollut liikaa.

Osaanpa nyt kuitenkin arvostaa niitä, jotka jaksavat olla useamman lapsen äitejä ja selviytyvät siitä.

Oikeasti luulen, että taustalla on jotain traumoja omasta lapsuudesta.

Ehkä osa huomasi sen yhden jälkeen ettei se elämä niin ihanaa ollutkaan verrattuna lapsettomuuteen eivätkä halunneet maksimoida kurjuutta lisää.

Siksi kun sinä et määritä sitä minkä itse koen hyväksi.

Minä puolestani en ihmettele enkä kysele syitä vaikka vääntäisit tusinan lapsia. Se on sinun valintasi.

Omat voimavarat riittää parhaiten siihen yhteen. En ole pullantuoksuinen superäiti enkä jaksaisi useita vuosia pikkulapsiperheen arkea. En myöskään tahdo muuttaa tästä kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevasta rivarikolmiosta mihinkään isompaan. Yhden lapsen kanssa jaksan viettää täysillä aikaa niin että jää silti vielä omaakin aikaa ja aikuisetkin ehtivät harrastaa ja nähdä ystäviä. Perheenä on helppoa ja aika kivutonta matkustaa minne vaan, lapsi on helppo saada hoitoon jne.

Me ei haluta asua enää yhtään ahtaammin kuin nyt. Ei mahdu kuin yksi lapsi asuntoon.

Minulla on yksi lapsi, joka ensimmäisen vuotensa itki vuorokauden ympäri. Pelästyin niin paljon, etten halunnut toista lasta.

Taloudellisesti hänelle on ollut mahdollisuus tarjota kalliita harrastuksia, matkoja jne. Olen kiitollinen hänestä.

Joillekin riittää ei yhtään lasta. Kenenkään toisen perhesuunnittelu ei kuulu ullataalasmaa -ap:lle tai kenellekään muulle. Jokainen päättäköön tämänkin asian omalta kohdaltaan ja se hälle ja muille riittäköön. Ei tarvi kyräillä eikä nähdä vaivaa toisten elämästä.