Onko kenenkään elämä helpottunut eron myötä?

On helpottanut, vaikka lapset on mulla joka viikko. Henkinen paine poistui miehen myötä ja on tilaa hengittää ja elää. Toisaalta, eipä se kotona juuri mitään varsinkaan loppuaikoina tehnyt.

On, mutta siitä ei ääneen puhuta.  Suosittelen, jos haluat aikaa lapsille, harrastuksille ja työlle. Avioliiton aikana mieslapseksi taantunut isäkin aktivoituu, kun joutuu ottamaan vastuun omasta elämästään ja kodinhoidosta.

Mulla on yksinhuoltajuus helpompaa kuin miehen kanssa olo oli, mutta mun mies olikin mt-ongelmainen ja alkoholisoituikin vuosien myötä yhä lisää.

Itse en varmaan olisi eroa harkinnut tuollaisista syistä kuin kuvaat, eli jos suhde olisi muuten ok, mies tekisi osuutensa, mutta tuntuisi että kaipaisi välillä rauhaa lapsista. Kuitenkin lapsille se on aika kova paikka se ero ja vuoroasuminen. Eikö niitä irtiottoja ilman lapsia välillä pysty mitenkään muuten järjestämään kuin eroamalla?

Viikkoviikko helpotti suunnattomasti Lasten kanssajaksamista, mutta itse avioero toi elämääni liudan lisää ongelmia: lasten uusperhe alituksen isän luota, lasten valituksen isästään, kun minä en o,lut puskurina heidän välissään. Miehen huutamiset, kun tein asioita omalla tavallani. Riitelyn rahasta. Riitelyn lasten kasvatuksesta. Lapsen masennuksen tästä kaikesta..... En ole eläessäni kuullut olevani niin huono ihminen kuin eron jälkeen....

Onneksi lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Elämäni pahimmat kahdeksan vuotta olivat avioeron jälkeen. Ei ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Onko viikko-viikkovanhemmuus automaattisesti ja aina raskaampaa kuin jaettu arki, jossa mies tekee osuutensa? Tuntuisi jotenkin niin helpottavalta saada levätä ilman lapsia joka toinen viikko.

Helpottuuko lasten elämä, kun ravaavat kahden kodin väliä?

Oma elämäni helpottui MGTOWin myötä =)

Laiska isä on laiska eron jälkeenkin.

Minun mieheni on laiskaa sorttia etenkin, mitä tulee hänen lapsiinsa. Lapset asuvat äidillään, joka on tosi aktiivinen. Jos eivät käy teatterissa tai uimassa, niin vähintään aina siivoavat.

Sitten kun lapset tulevat meille, tulee eksä linjoja pitkin, kun lasten kanssa ei tehdä mitään. Ja lapset itse eivät enää halua tulla, kun mitään ei tehdä. Isävierailut ovat meillä enää 2 vrk/kk. Eli eipä ole eksän elämä helpottunut lasten osalta.

Lapsilla ei ainakaan helpotu elämä. Meillä lapsi sanoi 6-luokalla 2 vuoden viikko-viikko asumisen jälkeen ettei enää jaksa ja haluaa asua äidin luona. Asuttiin lähekkäin, koulu ja kaverit lähellä. Isä ollut aina hyvä isä ja meillä asialliset välit. Lapsi ei vaan enää jaksanut sitä ramppaamista. Sovittiin että asui minulla enimmäkseen ja isänsä luona käy joka toinen viikonloppua ja iltaisin vapaasti miten halusi ja isälleen sopi.

Lapsi on nyt jo täysi-ikäinen ja sanonut että koki sen vuoroasumisen aika rankkana vaikka puitteet olivat ok ja viihtyi isänsä luona. Hänellä läheiset välit isäänsä vaikka ei niin usein nähnyt kuin minua.

Että ei se kaikille aina sovi se viikko-viikko vaan kukapa sitä lapsiltaan kyselee ja kukapa lapsi vanhempansa mieltä haluaisi pahoittaa.

Mekin asuimme lähekkäin ja lapset olivat viikko viikko. Juuri noin 12 v he väsyivät siihen, vaikka mitään ei tarvinnut ”muuttaa”, paitsi koulureppu.

Nykyisen mieheni tytär on superjoustava luonteeltaan. Siis oikeasti joustava temperamentti, ei vain ylikiltti. Hän on aikuisena sanonut, että vuoroviikkoilu oli raskasta, mutta myös joka toinen viikonloppu lähteminen on raskasta. Kaikki siirtyminen oli raskasta.

.

-

Mun elämä helpottui!

Samaan aikaan tuli burnis ja ero töistä sekä ero miehestä. Se vapauden tunne kun molemmista kammotuksista pääsi eroon. 

Totta kai on vienyt aikansa toipua molemmista, tuollainen on todella jymäkkä yhdistelmä, mutta olen saanut hyvää apua ja olen kai pohjimmiltani niin valoisa luonne että selviän. Jos olisin ennakolta tiennyt millaiseen prässiin joudun, olisin jo luovuttanut.

Jälkikäteen olen ihmetellyt miten on mahdollista että ajauduin niin kammottavaan tilanteeseen.

Asutaan eksän kanssa lähekkäin, eksä meni syksyllä uusiin naimisiin ja uusi vaimo on ihan super, juuri sitä mitä eksä tarvitsee. Lapsilla on kaikki hyvin kun molemmissa kodeissa on onnelliset ihmiset. Lapsilla (teinit) vapaa liikkuvuus kotien välillä, vaikka on pääsääntöisesti sovittu mitkä päivät missäkin, mutta en minä niitä ikinä muista.