Lue keskustelun säännöt.
Miksen mä opi suhtautumaan jouluun niin kuin normaalit ihmiset
21.12.2019 |
Joka ikinen vuosi järjetön vitutus, stressi ja ahdistus vaikkei edes ihmeemmin vietetä joulua. Tänä vuonna ei oikeastaan ollenkaan, ei ruokia eikä koristeluita tai mitään että niidenkään takia pitäisi stressata. En tiedä miksi ja mistä se aina alkaa. Tämä vuosi on poikkeuksellisen vaikea perhepiirissä tapahtuneiden kuolemien vuoksi. Lapsena meillä oli joulunalus jälkeenpäin ajateltuna aika kamalaa aikaa, äidille ja äidinäidille joulu oli ihan älytön suoritus jolloin talo piti siivota kellarista vinttiin, laittaa ruokaa ja olla kaikinpuolin muutoinkin täydellinen. Tunnelma oli kireä ja aattona äiti huokaili marttyyrinä että jokohan hänkin saisi levätä ja että on se taas mukava toisten viettää valmiiksi laitettua joulua. Oli syyllinen olo huolimatta siitä kuinka paljon oli yrittänyt auttaa. Teininä vihasin tuota aikaa. Aikuisena omassa kodissa en ole tehnyt joulusiivouksia tms ja yrittänyt kaikin tavoin välttää lipsumasta äitini tavoille.
Kommentit (7)
Joulu on ihmeellinen pakkoliike joka täytyy tanssia sukulaisten, kauppiaiden ja median määräämien rituaalien tahdissa. Muuten on huono ihminen ja alkaa väkisinkin ahdistaa. Haistata sinäkin pitkät kaikelle tuolle ja ole oikeasti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole ihan normaali jouluun suhtautuminen, vitutus ja stressi. Ei mitään uutta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulla nousee jostain alitajunnasta mieleen nuo lapsuuden joulut. Olet silloin oppinut, että joulu on stressaavaa ja ahdistavaa aikaa, niin sellaista se sitten on edelleen. Auttaisiko jos ensi jouluna ottaisit irtioton joulusta? Lähtisit/lähtisitte matkalle, niin ei tarvitse laittaa joulua kotona ollenkaan ja saisi kerrankin (toivottavasti) mukavia joulumuistoja. Niitä voit sitten palauttaa mieleen seuraavana vuonna, kun stressi ja ahdistus taas yrittää iskeä joulun alla.
Ollaan joskus oltu matkoilla joulu, ja ne ovatkin olleet ihanan rentouttavia. Mutta ei ne muistot näin pitkälle kanna, ei edes seuraavaan jouluun. Se ahdistus tulee väistämättä kotikulmilla ollessa. Ap
Mulla vähän samat fiilikset. Lisänä, että joudutaan vierailla miehen kanssa siellä sun täällä jouluna, koska "eihän meillä ole lapsiakaan" ja ollaan muiden mielestä siis ns. vapaita hyppimään paikasta toiseen.
Kilttinä tyttönä ajattelen silti, ettei kummankaan vanhemmat enää vuosikymmeniä elä, joten käydään kylässä vielä kun voidaan.. -n36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu on ihmeellinen pakkoliike joka täytyy tanssia sukulaisten, kauppiaiden ja median määräämien rituaalien tahdissa. Muuten on huono ihminen ja alkaa väkisinkin ahdistaa. Haistata sinäkin pitkät kaikelle tuolle ja ole oikeasti onnellinen.
👍
Ehkä sulla nousee jostain alitajunnasta mieleen nuo lapsuuden joulut. Olet silloin oppinut, että joulu on stressaavaa ja ahdistavaa aikaa, niin sellaista se sitten on edelleen. Auttaisiko jos ensi jouluna ottaisit irtioton joulusta? Lähtisit/lähtisitte matkalle, niin ei tarvitse laittaa joulua kotona ollenkaan ja saisi kerrankin (toivottavasti) mukavia joulumuistoja. Niitä voit sitten palauttaa mieleen seuraavana vuonna, kun stressi ja ahdistus taas yrittää iskeä joulun alla.