Lue keskustelun säännöt.
Mitä oikeasti haluan??
18.06.2006 |
Mietityttää, että haluanko vielä toisen lapsen vai mitä haluan.
Toisaalta, olisihan se ihanaa kokea vielä kerran raskauden, ja vauva-ajan ja saada vielä kerran yhden ihanan lapsen. Pitää äitiyslomaa, ostella kaikkia kivoja pieniä vaatteita, käydä äiti-lapsi kerhossa ja olla kotona vauvan kanssa.
Toisaalta, koska minulla on jo yksi lapsi, minulle ei ole mitään suurta illusiota siitä että ei se ole pelkkää ruusunpunaista elämää. Vauva valvottaa, ja saattaa olla tosi raskasta olla kotona lapsen kanssa. Ja viimeistään kun lapsi on n. 1v minun olis palattava taas töihin ja siihen se auvoisa elämä kait kotona loppuisi, ja sitten pitäisi entisestään revetä moneen paikkaan.
Toisaalta taas, tekisi mieli nyt ajaa moottoripyöräkortti ja myydä pois hyvä ja uudehko farmariauto, ostaa tilalle moottoripyörä ja talveksi jokin " helmi" jolla pääsee pisteestä a pisteeseen b. Elämä jatkuisi huolettomana, olisi mukavaa tehdä matkoja moottoripyörällä miehen kanssa, vaikka käydä Euroopan matkalla.
Esikoiseni siis edellisestä liitosta ja jo 10v, eli voi olla jo hetken yksin kotona ja on aika paljon myös isänsä luonna.
Ikääkin jo 35v, eli ei tässä nyt enää mitään vuosia ole aikaa miettiä toista lasta eli päätös olisi tehtävä nyt pikku hiljaa.
En tiedä mitä haluan, oikeastaan haluaisin molemmat vaihtoehdot, mutta tiedän että molempia en voi saada. Ja kunnes sitten pienen lapsen kanssa pääsen taas ajelemaan moottoripyörällä huolettomasti, niin siihen saattaa mennä vuosia.
Tiedän myös että lapsen saaminen ei onnistu ihan noin vaan, siitäkin on jo kokemusta.
Mutta mietin, että haluanko oikeasti lapsen, vai haluanko vaan jotain muuta ja luulen että haluan lapsen?
Miten tässä olisi hyvä edetä, oliskohan jollain jotain ajatusta asiaan???
Kommentit (8)
Sillä mieskään ei pistä vauva-ajatukselle vastaan, ja ei häntä myöskään häiritsisi jos meillä ei olisi yhteistä lasta sillä hän pitää paljon lapsestani edellisestä liitosta.
Hänellä on vähän sama asia, hänkin pitää tästä meidän tämän hetkisestä huolettomasta ja kivasta elämästä. Mutta ei sano myöskään EI lapselle.
Lisäksi minua vähän mietityttää että moottoripyöräajokortti ja moottoripyörä olisivat sellaiset asiat jotka voin saada rahalla, sen asia voi aikatauluttaa. Sen sijaan vauva, voi olla että en ehkä saakaan ikinä.
Ja jos nyt panostan siihen vauvaan, enkä saakaan sitä, niin sitten en ole saanut kumpaakaan, ja silloin voisin pettyä aika pahasti ja katkeruus varmaan nousisi aika pahasti mieleeni.
Ja sitten jos teen niin että jatkan tätä moottoripyörä-projektia ja samalla yritetään lasta tyyliin tjot niin olen varma että silloin kun olen juuri myynyt hyvän ja uudehkon farmariautoni ja ostanut prätkän, niin eikös vaan testi näyttää plussaa.
On tää nyt vaikeeta....:-)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitovapaalle just jäin.. aja ihmeessä se prätkäkortti.
täs kun on vajaa vuoden pyöriny himassa pikku- nasun kanssa, niin olis mahtavaa ajella prätkällä ( jos ois siihen varaa ja kortti).
vaan onhan toi mun vauvakin mahtava, mutta myös tosi rasittava toisinaan.
mä ajaisi sen kortin... saattasin kyl suosittaa vauvaa kun olen 35 ja kaikki negatiiviset asiat tästä vauvanhoidosta jo aikaa sitten unohtunut...
metallimude:
hoitovapaalle just jäin.. aja ihmeessä se prätkäkortti.
täs kun on vajaa vuoden pyöriny himassa pikku- nasun kanssa, niin olis mahtavaa ajella prätkällä ( jos ois siihen varaa ja kortti).
vaan onhan toi mun vauvakin mahtava, mutta myös tosi rasittava toisinaan.
mä ajaisi sen kortin... saattasin kyl suosittaa vauvaa kun olen 35 ja kaikki negatiiviset asiat tästä vauvanhoidosta jo aikaa sitten unohtunut...
Ongelma on vaan, että kun on pieni lapsi, niin sitä ei ihan noin vaan lähdetä millekään Euroopan kierotmatkalle prätkällä. Ehkä jollekin päivän ajelulle, mutta ei kauheasti sen enempää.
Ja siinä on sekin että jos on pieni lapsi, niin haluan " kunnon" auton, eli kunnon farmarin, joka mulla on, ja tiedän että mulla ei ole varaa pitää sekä hyvää farmaria ETTÄ prätkää :-(
AP
Hmm, kun täällä arvoisa neuvoaantava raati on suosittelemassa sitä vauva-vaihtoehtoa, niin mites sellainen kompromissi jos vaikka ajaisin nyt prätkäkortin, kun se ei ole vielä kallistunut.
Ja sitten aletaan yrittää vauvaa, ja jos vauvaa ei ensi vuonna keväällä vieläkään kuulu, voisin sitten katsoa tilannetta uudelleen ja sitten vaikka ostaa prätkän. Sillä se on selvä että tänä kesänä en enää osta prätkää.
Oliskohan tuo sitten ainaskin väliaikaisesti hyvä suunitelma?
AP
varmaan valita prätkä. Anteeksi vaan, mutta pohdiskelusi kuulostaa jotenkin aikamoisen pinnalliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
varmaan valita prätkä. Anteeksi vaan, mutta pohdiskelusi kuulostaa jotenkin aikamoisen pinnalliselta.
Ei se mielestäni ole pinnallista miettiä että mitä haluan elämältä. Kysehän on myös siitä että haluan suunitella elämää jonkin verran, ja tunnustella mikä on se asia mitä oikeasti haluaisin.
AP
ei ole lapsia. Harrastan myös pohdintaa, mitä minä/ me haluamme tulevaisuudeltamme. Mutta jotenkin aina vaan tulen siihen tulokseen, että jos lapsen haluaa, pitää pystyä luopumaan aika monista asioista, ainakin joksikin aikaa. Kyllä se lapsi on sen ansainnut. Mietin myös miestäni, onko hänestä vanhemmaksi. Kestääkö oma pinnani lasten kanssa yms.
Mutta toisaalta, jos kaikki miettisivät näitä asioita yhtä kovasti kuin me, väitän, että tässä maassa olisi todella vähän lapsia ...
Kuulostaa että et pahaksesi sitä vauvaakaan pistäisi, joten anna päätös miehellesi...