Olenko sairastumassa masennukseen tai muuten vaan henkisesti tulossa vähän oudoksi..
Nimittäin viime aikoina olen alkanut melkeinpä inhoamaan ihmisiä, minusta suurin osa heistä (tuttavistani) on onnettomia itsensä pönkittäjiä, jotka yrittävät päteä epätoivoisesti milloin milläkin asialla. Hirveätä itsensä korostusta ja pätemistä koko ajan, milloin pädetään asunnolla, työpaikalla, lapsilla yms. Sitten aina kehutaan sitä joka on jotenkin trendikkäin tai rikkain. Yöök!
Olen itse ollut nyt pari vuotta hoitovapaalla ja tänä aikana olen alkanut tuntemaan näin :-( Ei taida tämä kotona olo sopia minulle. Olen oikeasti huolissani itsestäni kun esim. olin ystäväni järjestämillä kynttiläkutsuilla (myydään PartyLite-kynttilöitä), niin jotenkin en vaan osannut saada suutani auki vaan kuuntelin vaan kuinka muut puhuivat kilpaa ja kehuskelivat jutuillaan, minä olin vaan hiljaa ja seinäkukkasena. En vaan päässyt vireeseen sitten millään, en edes parin boolilasillisen jälkeen.
Ahdistavaa, kun kaikki tuntuu pinnalliselta ja tyhmältä. Olisi minullakin vaikka mitä jolla päteä mutta en vaan jaksa, tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä vouhotukselta. Kohta vaan ei ole ystäviä jos pidän kaikkia ääliöinä :-(
Mikä avuksi, pitäisiköhän äkkiä palata työelämään? Tarkoitus olisi olla vielä vuosi kotona, mutta sitten varmaan en enää kestä ketään..
Terv. Ihmisvihaaja
Kommentit (3)
Entä jos he oikeasti ovat tyhmiä ja koittavat päteä jne.?
Inhoan nykyään lähes kaikkia ja kaikkea :( Kotonaolo on ollut NIIN raskasta, että kaikki asiat ja ihmiset vaan vituttaa. En jaksa jutella ystävien kanssa ollenkaan niitä näitä, en ainakaan mitään positiivista, vaan voisin vain valittaa. Ei tervettä, tiedän, mutta en voi ololleni mitään. En kuitenkaan ole mielestäni masentunut (sekin on koettu), joten ei auta kun toivoa, että joskus taas kestän muita ihmisiä ja jaksan jutella kuten ennen.
Olen ajatellut, että ehkä liittyy siihenkin, että ikää tulee lisää. Voihan se olla masennustakin tai sitä, että on vaan kotona. On liikaa aikaa ajatella.