Osaakohan kukaan vastata mutta esiintyykö yleensä adhd-lapsilla toistelemista?
Olen muutoin sitä mieltä, että siihen katagoriaan kuuluttaisiin mutta ihmettelen eniten tätä piirrettä, mitä en huomannut ystävän adhd-lapsella enkä oppaista, dokkareissa. Tiedän, että kaikki ovat yksilöllisiä mutta kun tässä odottelen sitä diagnoosia varmaan ties miten kauan, tulee mieleen, olenko sittenkin väärässä. Tosin autistisia piirteitä olen ajatellut yhdistyvän adhd-lapseeni ennenkin ja se voisi olla sitä. Mutta onko siis kokemusta vastaavasta lapsesta tässä suhteessa? Kun useinkin kysyn suoraan asioita, hän, lopulta, vastaa minulle toistaen vain aina sen, mitä kysyin. Osaa halutessaan keskustella kyllä oikeastikin jo aika hyvin, aina vain paremmin. Liittyykö tälläinen keskittymisvaikeuksiin? Siihen, ettei hän vain välitä vastata ja hajamielisyyksissään toistaa minua vai johonkin muuhun. Omaehtoisuutta on havaittu kyllä toimimisessa foniatrinkin puolelta.
Mielenkiinnosta kysyisin, miksette adhd-lasten äidit juuri kirjoittele tänne? Onko teillä jokin oma palsta, minne tälläinenkin epäilyvaiheessa vasta oleva voisi päästä?
Taas itkevä Heinätuuli
Kommentit (4)
kokeilepa hakea noita adhd-keskustelupalstoja googlella, minä ainakin löysin hakusanoilla adhd keskustelu aika monta.
Kyllä adhd-lastenkin vanhemmat haluavat joskus tuulettaa ja hakea vertaistukea...
lapsesi puhuu kaikupuhetta, joka kuuluu autistisiin piirteisiin.
esim. sinä kysyt lapselta mennäänkö ulos, niin lapsesi vastaa menäänkö ulos.
olen miettinyt tuota lapsesi asiaa, kun lastasi suositeltiin tarhaan, niin on tainutkin olla jostain muusta kyse, kuin puheongelmista. lapsesi nimittäin puhui jo hyvin 2.5v. jotain mummallista siinä puheessa on voinut olla.
jo aiemmin minulla kävi kyllä mielessä asperger eli lapsesi tuppaa lähelle muita lapsia, kaikupuhe ja puheterapeutin mainitsema autistisuus.
onko lapsellasi pakonomaista järjestelyn tarvetta?
lapsesi asiat vaivaavat sinua melkoisesti, joten voiko joku lastasi tutkiva henkilö sanoa mitkä ovat ne vaihtoehdot mistä lapsesi on saamassa myöhemmin diaknoosin.
onko lapsesi kohdalla suunniteltu jatkotutkimuksia?
tuskastuttavaa on odotella, sillä 2v. pääsee jatkotutkimuksiin vain jos on jostain vakavasta kyse esim. kehitysv, v. dysfasia, autismi.
esikoiseni oli jo neurolla 2.4v. ja meille sanottiin jo silloin että varautukaa kehitysvammaan. mistään lievästä ei ole kyse.
itse odottelen n. vuoden miten kuopukseni puheenkehitys lähtee
sujumaan. hän lähtee jatkotutkimuksiin n. vuoden päästä mikäli siihen on aihetta. näin olemme lastenlääkärin kanssa sopineet.
Kiitos, meme-66, kysyn mielelläni lisää taas, kun mieleen tulee! Onkin kiva jutella erityisesti senkin tähden, kun tilanne saattaa olla hieman samankaltainen.
Kiitos myös, Ilia, joskus sitä ei näe eikä tajua asioita, vaikka kuinka olisivat helppoja käyttääkin :-D! Ihan oikeasti en tajunnut googlettaa!!! Teenpä sen seuraavaksi!
Pomolle myös kiitos. Meidän tapauksessa näitä jatkotutkimuksia tosiaan junnaillaan, sillä lapsen oireet ovat asiantuntijoiden mielestä " lieviä" . Siksi heittomerkeillä, että minusta ne eivät ole niin lieviä, kun kerran huomaan ne jatkuvasti arkielämässä ja lapsi kuitenkin minun mielestäni poikkeaa toisista samanikäisistä. Pyynnöistä huolimatta, viimeeksi foniatrilla, ei päästä jatkotutkimuksiin tänä vuonnakaan. Minusta se on siksi harmillista, että jos ei edes lähete neurologisiin tutkimuksiin vedä, niin miten kauan lie sitten, kun ens vuonna sinne lähete saadaan, taas odotellaan sinne pääsyä. Kuitenkin sanotaan, että alkuvaiheessa pitäisi puuttua oireisiin, jos niitä on. Jos lapsi ei nyt päässyt integroituun ryhmään päiväkotiinkaan, niin minusta asiat eivät välttämättä mene sitäkään kautta eteenpäin vaan voi tulla hämmentynyt lapsi entisestään...Voi olla ja taas sitten en tiedä, miten on. Siksi yritän sitä erityispäiväkotia nyt. Mua huolettaa siis eniten lapsen tulevaisuus ja tahtoisin nyt tehdä oikeita ratkaisuja, kun kerta varhaislapsuudessa puuttumisella voidaan saada paljon aikaan.
Lapsella ei ole sitä järjestelemistä eikä hän tuuppaa lähelle sillä tavalla kuin joissain autistisissa tiloissa olen nähnyt sairaalassa lapsilla. Hän on sellainen, joka menee ja silittää ventovieraan kättä, jos tämä itkee, ottaa kädestä ja tahtoo leikkiä kaikkien kanssa, huutaa lasten perään " tulkaa mun kanssa leikkimään" vain jotenkin paljon rohkeammin kuin muut samanikäiset. Se vain pistää silmään, että toiset eivät samassa iässä tee niin. Hän vierastaa aikuisia terapeutteja kovasti eikä tahdo tehdä yhteistyötä, jos ei vaan tahdo, mutta sitten, kun aikuinen häneen tutustuu, hän tekee kyllä yhteistyötä. Se vain, että jos hän ei tahdo, senkin sujuminen on todella paljon vaikeampaa alkuvaiheessa kuin tuntuu, että muilla samanikäisillä. Ainakin tutkijoiden mukaan ja omankin kokemukseni. Häneltä puuttuu sellainen, miten sen sanoisi, vieraitten aikuisten miellyttämistarve, hän ei varo toisia lapsia tarpeeksi eikä opettele tarpeeksi sosiaalisia sääntöjä, tai ei tajua niitä herkästi. Suurimmaksi osaksi on samankaltainen kuin ystäväni adhd-poika mutta nimenomaan siinä olet oikeassa, että hänellä esiintyy sitä kaikupuhetta. On se minusta sitä. Oletan, etteivät tällä tutkimusmäärällä kerro minulle, mitä epäilevät, kuten eivät oikein osaa ehkä tehdäkään, nämä lasta tutkineet ihmiset. Olen kysynyt nyt viime aikoina heiltä kaikilta uudestaan, ekaa puheterapeuttia lukuunottamatta, voisivatko kertoa, mitä epäillään. Saan vastaukseksi sen, että tässä vaiheessa on mahdoton sanoa mutta että erityispiirteitä muihin verrattuna on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja puheenkehityksessä ja ilmeisesti kaikki johtuu omaehtoisuuden voimakkuudesta. Kuulema missään tapauksessa adhd:sta ja autismista ei voida puhua vielä. He sanoivat, ettei ole kehitysvammainen suoraan ja se minua taas ihmetytti kovasti, miten sen sitten voi niin sanoa. Eli aika ympäripyöreää noin muuten. Kiitos, Pomo, sanoistasi. On kiva kuulla, että olet miettinyt tilannettamme. Samoin minä sinun. Minua harmittaa, kun et ole tässä lähellä. Haluaisin tavata teidät perheenä. Iso halaus sinulle!
Jatketaan keskustelua, jos vain jollekulle tulee jotain lisää mieleen aiheesta. On ihanaa, kun mulla on teidät :-)- ja tämä ihana tyttönen! Mua lähinnä ahdistaa sen jälkeen näin kovasti, kun luin sen esitteen siitä, että nämä adhd-lapset ovat kouluissa sietämättömiä, tulee paljon oppimisvaikeuksia, kiusaamista, työpaikkaa ei löydy ja useat käyttävät päihteitä. Tämä minun empaattinen tyttöni, joka vielä on hyvin kiltti ja suloinen (anteeksi, selvästi äidin puhetta :-D), on mulle niin rakas, että tahdon tässä vaiheessa ohjata hänet sinne suuntaan, ettei hän ajaudu tuollaisiin tunteisiin, muutoksiin ja vaikeuksiin, joita ei kukaan kaipaa koskaan.
Ihanaa kesäpäivää :-)!
Heinätuuli
ADHD- lasten vanhemmilla taitaa olla niin täysi työ lastensa kanssa, ettei energia riitä enään palstalle kirjoittamaan.
Mietit lapsesi mahdollisen ADHD / aspergeri dignoosia. Meillä ADHD nuori, jolle pyynöstäni tehtiin vuodenvaihteessa neuropsykologiset testit, kun pojan tasoa ja toimintaa ei oltu sitten koulukypsyystestien testattu, Olin itse alkanut miettiä aspergein mahdollisuutta. Lopputulos oli, ettei täytä as-diagnoosin kriteeriä, mutta toiminnassa paljon as- piirteitä. Psykologi selitti, että on lapsia, joilla täyttyy välillä as- kriteerit välillä painotus toiminnassa on ADHD, riippuen missä kehitysvaiheessa ovat.
Juuttumisesta ja puheen toistamisesta on ainakin meillä kokemusta. Juuttumista on varsinkin tietyyn aiheeseen puheessa, kirjoissa, videoissa, leluissa, keräilyssä jne. Tämä kait lasketaan enemmän as-piirteeksi. Puhutun lauseen tai kysymyksen toistaminen voi olla jotain tekemistä puheen ymmärtämisen ongelmien kanssa tai sitten lapsesi vain toistaa kysymystä, kun " hätkähtää" hereille siihen, voineen myös olla vain huono tapa.
Voimia sinulle diagnoosia odotellessa. Nämä erityislasten diagnoosit ovat vain vähän kinkkiset. Meilläkin aloitettiin dysfasiasta, sitten tuli dyspraksia, kehitykselliset neurologiset erityisvaikeudet; poika oppi puhumaan, dysfasia jäi pois. Nyt siis ADHD ( + as-piirteet). Eli diagnoosit vaihtuvat lapsen kasvaessa ja kehitystason tarkentuessa. Pääasia on, että itse tiedät lapsesi ongelmat ja pyrit auttamaan häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Tuet ja kannustat, et vaadi liikaa, mutta koitat saada yrittämään vähän enemmän kuin jo osaa.
Kyselehän lisää, ollaan kirjoiteltu ennenkin.