Mistä keskusteluapua synnytyksen jälkeen?
Ennenkuin ensimmäinen ehtii vastata neuvola, niin tarkennetaan; löytyykö netistä mitään tahoa jonka kanssa voisi keskustella/viestitellä anonyymisti? Synnytyksestä on jo kaksi kuukautta, ja olen kokenut suurempia vastoinkäymisiä. Myös perheen sisällä on ollut kipuilua ja suuria muutoksia. Lisäksi mieheni käyttäytyy tavalla jonka koen loukkaavaksi. Edessä olisi isoja päätöksiä, ja tuntuu etten tässä tilanteessa kykene yhtään mihinkään. Olen edelleen itkuinen ja ailahteleva, ja minulla on syömis- ja uniongelmia tilanteen vuoksi. Tämä ei ole synnytyksen jälkeistä masennusta vaan johtuu tilanteestamme, mutta pelkään pian sairastuvani mikäli en pääse purkamaan mieltäni jollekin.
Koen että mieheni kanssa en pysty keskustemaan ilman että hän suuttuu ja tilanne pahenee. Osa asioista on lisäksi niin henkilökohtaisia että niistä on vaikea puhua kenellekään, kasvoton kirjoittaminen olisi helpompaa. Pelkään myös että jos puhun niin tämä tulkitaan masennukseksi eikä kukaan ota minua enää vakavasti kun pitää vaan kahelina. (Enkä tarkoita väheksyä/loukata masennusta sairastavia, vaan kaverini sairastuttua masennukseen tapaturman jälkeen juuri niin kävi, esim. lääkärissä ei saanut apua edes fyysisiin oireisiin kun kaikki meni masennuksen piikkiin.)
Kommentit (33)
En ymmärrä miksi neuvola on joidenkin mielestä ainoa oikea vaihtoehto. On erittäin fiksua etsiä keskusteluapua joka tuntuu itselle ja omaan tilanteeseen sopivimmalta. Eiköhän se ole sen lapsenkin etu, että vanhempi saa omaan tilanteeseensa sopivaa apua.
Tuolla on tiedot MLL:n vanhempainpuhelimesta ja vanhempien chatista. Chatin tiedot näkyy oikeasta alareunasta. Chat on auki ma-ti 10-13, mutta sinne voi myös varata ajan tai lähettää kirjeen: https://www.mll.fi/tiedotteet/chat-vastaa-vanhempien-avuntarpeeseen/
Sitten jos on varaa, niin https://vastaamo.fi/ saa puhuttua psykoterapeutin kanssa netitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti pinteessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola. Kyse ei ole yksin SINUSTA vaan sinun lapsi elää ihan sitä samaa arkea kuin sinäkin. Anonyymit jaxuhalit ei ole oikea tapa kun kyseessä on lapsen etu.
Vauvan kanssa jaksan hienosti, hänestä ei ole kyse, eikä hän ymmärrä aikuisten murheita. Hän on etusijalla tilanteessa kuin tilanteessa.
Niin olet jaksanut sen kaksi viikkoa...
Menepä nyt v ittuun siitä.
Mitä?! Sinulla ei kokemmuksellista vertailupohjaa missä olet parin kuukauden päässä jaksamisesi kanssa ja alat vit tui le maa?
Ei se ollut aloittajan viesti, vaan minun. Ja mä olen väsynyt siihen, että täällä AV:lla aletaan aina pätemään toisten asioihin. Ja sä teit just sitä, ja siksi vastaukseni sulle on edelleen sama.
Yhtä väsyttävää on tuollainen ohi aiheen menevä turha tuuban länkyttäminenkin. Joka on ihan tuota saamaa pätemistä.
Syömis- ja uniongelmien vuoksi suosittelen kuitenkin käymään neuvolassa. Ei sinun tarvitse siellä puhua mitään, mutta he voivat antaa unilääkettä tilapäiseen käyttöön. Miehesi voi valvoa jonkun yön, niin saat nukuttua. Uni auttaa näkemään asioita kirkkaammin. Keskusteluapua voit hakea haluamastasi paikasta, mutta suosittelen, että haet ajoissa apua uniongelmaan, ettei se mene liian pitkälle.
Ja pelkääjille tiedoksi, neuvola ei tee lasua jos äitiä vähän väsyttää tai haluaa keskustella parisuhteesta tms. Parempi avata suu aiemmin kuin liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti pinteessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola. Kyse ei ole yksin SINUSTA vaan sinun lapsi elää ihan sitä samaa arkea kuin sinäkin. Anonyymit jaxuhalit ei ole oikea tapa kun kyseessä on lapsen etu.
Vauvan kanssa jaksan hienosti, hänestä ei ole kyse, eikä hän ymmärrä aikuisten murheita. Hän on etusijalla tilanteessa kuin tilanteessa.
Niin olet jaksanut sen kaksi viikkoa...
Menepä nyt v ittuun siitä.
Mitä?! Sinulla ei kokemmuksellista vertailupohjaa missä olet parin kuukauden päässä jaksamisesi kanssa ja alat vit tui le maa?
Ei se ollut aloittajan viesti, vaan minun. Ja mä olen väsynyt siihen, että täällä AV:lla aletaan aina pätemään toisten asioihin. Ja sä teit just sitä, ja siksi vastaukseni sulle on edelleen sama.
Et tunnista itsestäsi käytöstä josta syytät muita?
Juu, en todella alkanut määritellä toisten ihmisten elämäntilannetta ja kävelemään hänen oman arvioinsa yli, vaan annoin tuolla aiemmin vastauksen siihen, mitä hän kysyi.
Mutta se ei kuitenkaan riittänyt vaan piti alkaa pätemään tuolla huonosti piilotetulla itsekorostuksella?
Kakkahattutäti kirjoitti:
Joku yksityinen terapeutti? Neuvolassa ja perheneuvolassa on aina se riski, että tekevät lasun.
Jos haluaa keskusteluapua, niin se tuskin on lasun paikka vielä. Älkää pelotelko ihmisiä tämmösillä, neuvolan tehtävä ei ole tehdä lasuja ja viedä lapsia äideiltä, vaan auttaa niin äitejä kuin lapsia.
Äiti pinteessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola. Kyse ei ole yksin SINUSTA vaan sinun lapsi elää ihan sitä samaa arkea kuin sinäkin. Anonyymit jaxuhalit ei ole oikea tapa kun kyseessä on lapsen etu.
Vauvan kanssa jaksan hienosti, hänestä ei ole kyse, eikä hän ymmärrä aikuisten murheita. Hän on etusijalla tilanteessa kuin tilanteessa.
Olen edelleen itkuinen ja ailahteleva, ja minulla on syömis- ja uniongelmia...
Vierailija kirjoitti:
Syömis- ja uniongelmien vuoksi suosittelen kuitenkin käymään neuvolassa. Ei sinun tarvitse siellä puhua mitään, mutta he voivat antaa unilääkettä tilapäiseen käyttöön. Miehesi voi valvoa jonkun yön, niin saat nukuttua. Uni auttaa näkemään asioita kirkkaammin. Keskusteluapua voit hakea haluamastasi paikasta, mutta suosittelen, että haet ajoissa apua uniongelmaan, ettei se mene liian pitkälle.
En voi syödä unilääkkeitä. Mies tekee yötyötä eikä voi valvoa lapsen kanssa. Ja ne ketkä neuvoivat puhumaan miehen kanssa; osasta asioita onnistuu, mutta niistä mitkä liittyvät hänen käytökseensä niin en voi. Ongelmia on mm. seksiin liittyvissä asioissa, ja se on vaikea aihe puhua kun ei ole mikään "normijuttu". Tappelua on tullut myös siitä että en puhu, ja mies onkin jo hermostunut kun itken ja käskenyt jo painua v*ttuun. Se on myös yksi niistä päätöksistä mikä pitää tehdä, jäädä vai lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti pinteessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola. Kyse ei ole yksin SINUSTA vaan sinun lapsi elää ihan sitä samaa arkea kuin sinäkin. Anonyymit jaxuhalit ei ole oikea tapa kun kyseessä on lapsen etu.
Vauvan kanssa jaksan hienosti, hänestä ei ole kyse, eikä hän ymmärrä aikuisten murheita. Hän on etusijalla tilanteessa kuin tilanteessa.
Olen edelleen itkuinen ja ailahteleva, ja minulla on syömis- ja uniongelmia...
Äiti pinteessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömis- ja uniongelmien vuoksi suosittelen kuitenkin käymään neuvolassa. Ei sinun tarvitse siellä puhua mitään, mutta he voivat antaa unilääkettä tilapäiseen käyttöön. Miehesi voi valvoa jonkun yön, niin saat nukuttua. Uni auttaa näkemään asioita kirkkaammin. Keskusteluapua voit hakea haluamastasi paikasta, mutta suosittelen, että haet ajoissa apua uniongelmaan, ettei se mene liian pitkälle.
En voi syödä unilääkkeitä. Mies tekee yötyötä eikä voi valvoa lapsen kanssa. Ja ne ketkä neuvoivat puhumaan miehen kanssa; osasta asioita onnistuu, mutta niistä mitkä liittyvät hänen käytökseensä niin en voi. Ongelmia on mm. seksiin liittyvissä asioissa, ja se on vaikea aihe puhua kun ei ole mikään "normijuttu". Tappelua on tullut myös siitä että en puhu, ja mies onkin jo hermostunut kun itken ja käskenyt jo painua v*ttuun. Se on myös yksi niistä päätöksistä mikä pitää tehdä, jäädä vai lähteä.
Ole nyt hyvä ihminen lastesi takia rehellinen itsellesi ja myönnä ettei asiat ole niin hyvin kuin koeta itsellesi vakuuttaa ja hae sitä konkreettista apua.
Kiitos kaikille vastauksista. Voisin kokeilla tuota MLL:a ja Vastaamoa, josko niiden kautta saisi vähän purettua tilannetta.
Juu, en todella alkanut määritellä toisten ihmisten elämäntilannetta ja kävelemään hänen oman arvioinsa yli, vaan annoin tuolla aiemmin vastauksen siihen, mitä hän kysyi.