Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka kauan voit seurustella päämäärättä?
AP
17.12.2019 |
Kuinka kauan sinulla kestää, että olet satavarma suhteesta? Tiedätkö jo heti, että jonkun tietyn ihmisen kanssa haluat perustaa myöhemmin perheen, vai vaatiiko se enemmän "haistelu- ja makusteluaikaa"?
Olen itse tilanteessa, jossa olen aivan varma, että tämän kanssa haluan jakaa elämäni ja perustaa perheen. Olemme olleet yhdessä vuoden. En kuitenkaan ole täysin varma miehestä, onko tämä hänelle ajan kuluttamista vai Se juttu. Voinko kuitenkin ottaa jo puheeksi, että minulla tulee raja vastaan, jos hän ei vieläkään olevarma? En ole enää nuori, enkä halua hukata viimeisiä hyviä perheen perustamisvuosiani.
Kommentit (23)
Varmaan vaikka vuosia. Minulle ei tunnu olevan tärkeää, että suhde varsinaisesti etenisi yhtään mihinkään. Edellisessä suhteessa exäni vihelsi pelin poikki noin kahden vuoden seurustelun jälkeen. Itse en olisi vielä halunnut erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisestä olen varma ensinäkemällä. Sen vain tietää.
Tapailu on se aika, jonka perusteella päätetään, halutaanko mitään suhdetta: romanssia, seurustelua, tai avioliittoa. Aivan kuten kihlat ovat tunnusteluaikaa avioliitolle!
Jos ette ole vuoteen kyenneet päättämään, ei siitä todennäköisesti mitään tule.
Älä vain kosi miestä, hän menettää arvokkuutensa jos niin teet (sikäli, kun arvokkuutta on). Miehet haluaa aina seksiseuraa; mitä sen lisäksi tekee yhdessä, on extraa. Mitä SINÄ haluat? Minusta suhteenne kuulostaa jämähtäneeltä... mutta arvioi sinä, onko siitä mihinkään. Kerro miehelle mitä arvoja sinulla on ja mitä häneltä toivot, se ei ole sama asia kuin kosiminen vaan avoimuutta ja oman arvon tuntemista.
Miehet tietysti roikkuu suhteessa vaikka vuosia: pääasia on, että seksiseuran saa kätevästi. Sinulla ei naisena ole tähän varaa loputtamosti, kuten varsin hyvin tiedät. (Riippuu tietysti siitä, onko lopulta mitään rimaa...)
Vierailija kirjoitti:
Miehet tietysti roikkuu suhteessa vaikka vuosia: pääasia on, että seksiseuran saa kätevästi. Sinulla ei naisena ole tähän varaa loputtamosti, kuten varsin hyvin tiedät. (Riippuu tietysti siitä, onko lopulta mitään rimaa...)
Tuo tuntuu pätevän ainakin minuun miehenä. Tuokin taitaa olla totta, että seksiseura on tärkeää ja muut jutut suhteessa ovat sitten sitä extraa.
-2
En todellakaan hukkaisi puolta vuotta ihmiseen, jonka kanssa en näkisi tulevaisuutta. Lähes heti sen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eeeeeäääh .... onko hei sulla käynyt mielessä, että kaikilla ei ole samoja tavoitteita.
Olen kyllä tavattoman iloinen velaudesta, että ei ole mitään tuollaista pakko-paniikkinappulaa ja hakkaa sitä koko ajan pohjaan.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan hukkaisi puolta vuotta ihmiseen, jonka kanssa en näkisi tulevaisuutta. Lähes heti sen tietää.
Kuinkahan monta kertaa itse olisin eronnut, jos olisin sitoutunut puolen vuoden kohdalla... Lähemmäs kymmenen, ehkä. Ei puolessa vuodessa vielä tunne toista lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi vastata, koska tuossa ei ole sopivaa vastausta. En näe parisuhdetta mitenkään tavoitteellisena, päämääränä avioliitto ja perhe. Minulle se on yhdessäoloa niin kauan kuin molemmat sitä haluavat, ja sillä tavalla mikä molemmille sopii. En kaipaa edes yhteen muuttamista, olen mieluummin itsenäinen. Voisin seurustella loppuelämäni ilman mitään virallisia sitoumuksia. Lapsia en halua.
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata, koska tuossa ei ole sopivaa vastausta. En näe parisuhdetta mitenkään tavoitteellisena, päämääränä avioliitto ja perhe. Minulle se on yhdessäoloa niin kauan kuin molemmat sitä haluavat, ja sillä tavalla mikä molemmille sopii. En kaipaa edes yhteen muuttamista, olen mieluummin itsenäinen. Voisin seurustella loppuelämäni ilman mitään virallisia sitoumuksia. Lapsia en halua.
Minullekin kävisi tuollainen suhde. Vaadin ainoastaan sitä, että suhde on yksiavioinen.
-2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata, koska tuossa ei ole sopivaa vastausta. En näe parisuhdetta mitenkään tavoitteellisena, päämääränä avioliitto ja perhe. Minulle se on yhdessäoloa niin kauan kuin molemmat sitä haluavat, ja sillä tavalla mikä molemmille sopii. En kaipaa edes yhteen muuttamista, olen mieluummin itsenäinen. Voisin seurustella loppuelämäni ilman mitään virallisia sitoumuksia. Lapsia en halua.
Minullekin kävisi tuollainen suhde. Vaadin ainoastaan sitä, että suhde on yksiavioinen.
-2
Ihan sama täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan hukkaisi puolta vuotta ihmiseen, jonka kanssa en näkisi tulevaisuutta. Lähes heti sen tietää.
Kuinkahan monta kertaa itse olisin eronnut, jos olisin sitoutunut puolen vuoden kohdalla... Lähemmäs kymmenen, ehkä. Ei puolessa vuodessa vielä tunne toista lainkaan.
Nämäkin asiat voi nähdä niin monella tapaa. Minä en alkaisi minkäänlaiseen suhteeseen sellaisen henkilön kanssa, jota en voisi nähdä loppuelämän kumppanina. Mitkään kevyet suhteet eivät ole minun juttuni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että välittömästi olisi mentävä naimisiin ja perustettava perhe. Vaikka eipä sekään mahdoton ajatus olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin 30v. en kauaakaan. Jos nyt viisikymppisenä vaikka leskeytyisin ja sen jälkeen alkaisin tapailla, niin varmaan loputtomiin. Eihän tässä enää tarvitse hötkyillä, perustaa perhettä tai edes muuttaa yhteen. Riippuu siis täysin elämäntilanteesta.
Juoksut on juostu, ja nyt alkaisi olemaan kiire perheen perustamisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma tiedan oikeastaan jo ensimmaisen yhteisen yon jalkeen, kun on vietetty ekat 24 tuntia yhdessa.
Nykyisen puolison kanssa siis tiesin jo ekoilla treffeilla, onneksi han tunsi samoin. :)
Lapset tai avioliitto eivat olleet kummallekaan tarkeita (lapsia ei haluta lainkaan), kyse oli vaan kahdenkeskisesta kemiasta. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan hukkaisi puolta vuotta ihmiseen, jonka kanssa en näkisi tulevaisuutta. Lähes heti sen tietää.
Kuinkahan monta kertaa itse olisin eronnut, jos olisin sitoutunut puolen vuoden kohdalla... Lähemmäs kymmenen, ehkä. Ei puolessa vuodessa vielä tunne toista lainkaan.
Nämäkin asiat voi nähdä niin monella tapaa. Minä en alkaisi minkäänlaiseen suhteeseen sellaisen henkilön kanssa, jota en voisi nähdä loppuelämän kumppanina. Mitkään kevyet suhteet eivät ole minun juttuni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että välittömästi olisi mentävä naimisiin ja perustettava perhe. Vaikka eipä sekään mahdoton ajatus olisi.
En minäkään ole alkanut, tietenkään. Jokainen näistä suhteista on perustunut molemminpuoliseen ihastumiseen ja siihen toiveeseen, että tämä olisi nyt se ihminen, jonka kanssa ollaan yhdessä loppuelämä. Sitten, kun on yhdessä vietetty aikaa, tutustuttu, rakastettu, riidelty jne, on huomattu, että homma ei toimikaan.
En ymmärrä, millä muulla tavalla sen voisi selvittää, millaista toisen ihmisen kanssa on, kuin tutustumalla eli seurustelemalla.
Eipä mun elämässä mitään päämäärää muutenkaan ole, joten ei sitä tarvitse suhteellakaan olla. Se ei tarkoita sitä ettenkö haluaisi vakavaa suhdetta. Jos rakastuu, kai sen ihmisen kanssa haluaa olla niin kauan kuin mahdollista. Ehkä se kestää loppuelämän, ehkä ei.
Perhettä en halua eikä naimisiinkaan ole mitään hinkua. Yhteenmuutto vasta riittävän pitkän (vuosien) seurustelun jälkeen jos molemmat sitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin 30v. en kauaakaan. Jos nyt viisikymppisenä vaikka leskeytyisin ja sen jälkeen alkaisin tapailla, niin varmaan loputtomiin. Eihän tässä enää tarvitse hötkyillä, perustaa perhettä tai edes muuttaa yhteen. Riippuu siis täysin elämäntilanteesta.
Ja tämä on syy miksi miehet kirjoittavat naisista jotka haluavat seikkailla kolmekymppisiksi ja vasta sitten seurustella tulevan aviomiehen kanssa. Siinä iässä ei ole aikaa pitää hauskaa, tutustua rauhassa ja katsoa sujuuko yhteiselo myös vastoinkäymisissä. Naisella on tavoite - perhe - mielessä alusta saakka.
Se on betaelättäjän kannalta huono diili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin 30v. en kauaakaan. Jos nyt viisikymppisenä vaikka leskeytyisin ja sen jälkeen alkaisin tapailla, niin varmaan loputtomiin. Eihän tässä enää tarvitse hötkyillä, perustaa perhettä tai edes muuttaa yhteen. Riippuu siis täysin elämäntilanteesta.
Ja tämä on syy miksi miehet kirjoittavat naisista jotka haluavat seikkailla kolmekymppisiksi ja vasta sitten seurustella tulevan aviomiehen kanssa. Siinä iässä ei ole aikaa pitää hauskaa, tutustua rauhassa ja katsoa sujuuko yhteiselo myös vastoinkäymisissä. Naisella on tavoite - perhe - mielessä alusta saakka.
Se on betaelättäjän kannalta huono diili.
Beettaelättäjä nyt vaan jää vinkumaan yksin pimppaa jos ei tartu tilaisuuteensa. Toki täysin oma valinta. Nämä palstalla esiintyvät beettaelättäjät tosin on sen verran rupusakkia ja paskoja muutenkin ettei teitä edes tässä vaiheessa kelpuuteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin 30v. en kauaakaan. Jos nyt viisikymppisenä vaikka leskeytyisin ja sen jälkeen alkaisin tapailla, niin varmaan loputtomiin. Eihän tässä enää tarvitse hötkyillä, perustaa perhettä tai edes muuttaa yhteen. Riippuu siis täysin elämäntilanteesta.
Ja tämä on syy miksi miehet kirjoittavat naisista jotka haluavat seikkailla kolmekymppisiksi ja vasta sitten seurustella tulevan aviomiehen kanssa. Siinä iässä ei ole aikaa pitää hauskaa, tutustua rauhassa ja katsoa sujuuko yhteiselo myös vastoinkäymisissä. Naisella on tavoite - perhe - mielessä alusta saakka.
Se on betaelättäjän kannalta huono diili.
Yhdenkään miehen ei ole pakko solmia tuollaista diiliä. Voi valita nuoremman naisen tai mieluummin pariutua sellaisen kanssa jo silloin, kun on itsekin nuori.
Alue: Aihe vapaa
Neljän vuoden seurustelun jälkeen olimme molemmat valmiit muuttamaan yhteen. Sillä periaatteella ollaan, että tämä on loppuelämän suhde.