Miksi niitä lapsia pitää tehdä?
Case 1: Isä vei tytärtään aamulla päiväkotiin ja kävelin heidän takanaan jonkin matkaa. He kävelivät ensin vierekkäin, mutta sitten isä otti käteensä älypuhelimen ja alkoi selata sitä kävellessään. Tyttö eteni isäänsä hitaammin, sillä hän hyppeli ympäriinsä, tarkkaili luontoa, kertoi isälle löydöksistään ja kyseli kaikenlaista. Isä ei vastannut sanallakaan, tuijotti vain kännykän ruutua ja käveli tasaista vauhtia eteenpäin.
Case 2: Äiti (erittäin merkittävässä asemassa oleva kunnallispoliitikko pääkaupunkiseudulla, muuten) ajoi metrolla Itä-Helsingistä kohti Helsingin keskustaa pienen poikansa kanssa. Poika katseli maisemia vaunun ikkunasta, kertoi äidilleen, mitä näki, ja kyseli äidiltään kaikenlaista. Mutta edes pojan tiukka "Xxxx, Xxxx, minulla on asiaa!" ei saanut äitiä irrottamaan katsettaan älypuhelimesta.
Voisiko kännykän adoptoida?