Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hirveä stressi työttömyydestä

Stressi
17.12.2019 |

Jäin taas työttömäksi lyhyen työsuhteen jälkeen ja olen tosi stressaantunut ja peloissani etten koskaan enää saa pysyvää työtä. Kolme kertaa kuuden vuoden aikana työt ovat päättyneet tuotannollisista ja taloudellisista syistä muutaman kuukauden jälkeen, kun yritykset ovat joutuneet taloudellisesti heikkoon jamaan. Olen opiskellut ja päivittänyt osaamistani, mutta mitään vakituista työtä en löydä. Tiedän, että 49-vuotias ei työnantajia kiinnosta, mutta olisi vielä melkein 20 vuotta työuraa jäljellä. Ärsyttää kun jotkut entiset, itseäni vanhemmatkin työkaverit saavat vakitöitä pitkänkin työttömyyden jälkeen, mutta itselleni ei tätä onnea ole suotu. Erittäin turhauttavaa ja stressaavaa herätä taas tähänkin työttömään aamuun klo 5.15 kun tulevaisuus pelottaa!

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla on kuitenkin ollut töitä. Mulla ei ole tähän 46v ikään mennessä ollut juuri mitään.

Vierailija
2/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sulla on kuitenkin ollut töitä. Mulla ei ole tähän 46v ikään mennessä ollut juuri mitään.

Eipä se nykytilanteessa lohduta, että joskus olin 15 vuotta samassa työpaikassa ja hyvä työntekijä, kun nykyään saan lyhytaikaiseksi jääviä töitä vain avoimilla hakemuksilla, normihaussa en koskaan.

Miksi et ole itse koskaan löytänyt töitä? Koulutuksen puutteen vai epäaktiivisuuden takiako? Itse olen tehnyt näinä vuosina satoja hakemuksia ja hankkinut uuden korkeakoulututkinnon sekä useita lyhyempiä koulutuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lopettakaa jo hyvät ihmiset tuo työn palvonta, jooko?

Vierailija
4/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen työtön ja tunnistan kyllä suunnilleen samanikäiseni aloittajan pakokauhuiset aamutunnelmat.

Varsinkin maanantaisin se hirvitys iskee ja lujaa.

Mutta mutta... Luitkos itse, aloittaja, mitä tulit kirjoittaneeksi:

"... kun yritykset ovat joutuneet taloudellisesti heikkoon jamaan."

Nostapa katsetta omasta navasta ja mieti, mitä tämä mahtaa tarkoittaa noin niin kuin yleisesti...?

Vierailija
5/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja tunnistan kyllä suunnilleen samanikäiseni aloittajan pakokauhuiset aamutunnelmat.

Varsinkin maanantaisin se hirvitys iskee ja lujaa.

Mutta mutta... Luitkos itse, aloittaja, mitä tulit kirjoittaneeksi:

"... kun yritykset ovat joutuneet taloudellisesti heikkoon jamaan."

Nostapa katsetta omasta navasta ja mieti, mitä tämä mahtaa tarkoittaa noin niin kuin yleisesti...?

Heikko taloudellinen tilanne ei johtunut lamasta eikä missään tapauksessa minusta, sillä kaikki olivat aiemmin olleet menestyviä taloustietojen perusteella, vaan esim. yritysten tekemistä huonoista ratkaisuista ja sen myötä asiakkaiden vähenemisestä. Viimeisimmässä paikassa yksi irtisanoutunut työntekijä myi viimeisinä kuukausina asiakkaiden varastot ylitäyteen, mistä aiheutui asiakkaiden raivo ja tilausten hyytyminen. Johto voi tietysti katsoa peiliin, miksi antoi tuon tapahtua.

Vierailija
6/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo hyvät ihmiset tuo työn palvonta, jooko?

En palvo työtä, mutta se tekee elämästä mielekästä ja kiinnostavaa. Työttömän tylsissä päivissä ei ole mitään ihannoitavaa ja rahatkin loppuu joku päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo hyvät ihmiset tuo työn palvonta, jooko?

En palvo työtä, mutta se tekee elämästä mielekästä ja kiinnostavaa. Työttömän tylsissä päivissä ei ole mitään ihannoitavaa ja rahatkin loppuu joku päivä.

Tuosta olemme sitten eri mieltä.

Vierailija
8/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo hyvät ihmiset tuo työn palvonta, jooko?

En palvo työtä, mutta se tekee elämästä mielekästä ja kiinnostavaa. Työttömän tylsissä päivissä ei ole mitään ihannoitavaa ja rahatkin loppuu joku päivä.

Se on surullista, jos ihmisellä ei ole muuta sisältöä elämässä kuin työ. Lisääntynyt vapaa-aikahan tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia vaikka mihin. Ja tarkoitan lähinnä sellaisia asioita, jotka eivät vaadi rahaa kuten itsensä kehittämistä ja Elämistä isolla E:llä. Mutta jos on liian aivopesty tai muuten aivoton, niin se on kyllä surkeaa...

Ja pakko sanoa, että tietenkin olisi hyvä, että olisi se työ ( ja vapaa-aika balanssissa), ja blaa blaa...Mutta miksei huonossa tilanteessa kannattaisi yrittää nähdä hyvääkin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä haluaisit tehdä? Eikös työkkärin tuella voi jossain tapauksissa opiskellakin? Tai joku oppisopimus. Jos muut ei ota töihin, kokeile itse luoda itsellesi työpaikka, alat vaikka käsityö-yrittäjäksi.

Vierailija
10/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon elämäni ensimmäistä kertaa työttömänä nyt 43-vuotiaana. Kieltämättä on kyllä sellainen tunne, että noinkohan enää ikinä mitään töitä saan kun ikää on "jo" tän verran. Mikä siinä on, että nelikymppinen on työnantajien mielestä "liian" vanha? Perhe on jo perustettu ja mahdolliset lapsetkin on jo isoja, niin ei ois pelkoa siitäkään että jäis äityis- ja perhevapaille tai pienten lasten sairastelujen takia pois töistä. 

Tekis mieli perustaa itse oma yritys, kunhan nyt ensin keksisi että mitä sitä alkaisi yrityksen kautta tekemään (sellaista, johon ei tarvittaisi suurta pääomaa).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo hyvät ihmiset tuo työn palvonta, jooko?

En palvo työtä, mutta se tekee elämästä mielekästä ja kiinnostavaa. Työttömän tylsissä päivissä ei ole mitään ihannoitavaa ja rahatkin loppuu joku päivä.

Se on surullista, jos ihmisellä ei ole muuta sisältöä elämässä kuin työ. Lisääntynyt vapaa-aikahan tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia vaikka mihin. Ja tarkoitan lähinnä sellaisia asioita, jotka eivät vaadi rahaa kuten itsensä kehittämistä ja Elämistä isolla E:llä. Mutta jos on liian aivopesty tai muuten aivoton, niin se on kyllä surkeaa...

Ja pakko sanoa, että tietenkin olisi hyvä, että olisi se työ ( ja vapaa-aika balanssissa), ja blaa blaa...Mutta miksei huonossa tilanteessa kannattaisi yrittää nähdä hyvääkin?

No minä nyt vain satun tykkäämään enemmän työnteosta ja rahasta kuin joutilaisuudesta ja pennin venyttämisestä. Eikä minusta ole mukava elää yhteiskunnan kustannuksella. Oli pitkästä aikaa tosi stressitön ja mukava syksy, kun sain tehdä kivaa työtä. Harmi kun loppui lyhyeen. Olin hyvä työssäni ja se muistettiin kertoakin mulle siellä usein. Raha kuitenkin ratkaisi.

Vierailija
12/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluaisit tehdä? Eikös työkkärin tuella voi jossain tapauksissa opiskellakin? Tai joku oppisopimus. Jos muut ei ota töihin, kokeile itse luoda itsellesi työpaikka, alat vaikka käsityö-yrittäjäksi.

Olen jo opiskellut toisen korkeakoulututkinnon työkkärin tuella ja lisäksi käynyt kaksi lyhyempää kurssia, joten tuskinpa ne mun opiskelua enää puoltavat. Minulla on kaksi pätevää tutkintoa jo olemassa. Käsityöyrittäjän elämää en himoitse, sillä suurin osa niistä elää kädestä suuhun. Koulutus ja osaaminen ovat minulla päivitettyjä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteesi. Jäin työttömäksi melkein 20 vuoden työuran jälkeen (samassa firmassa) massairtisanomisissa 46 vuotiaana ja se oli siihen astisen elämäni pahin kriisi. Ahdistus, paniikki ja vitutus oli sanoinkuvaamattoman suuri. Pelkäsin, etten ikinä löydä enää työpaikkaa, koska oman alani töitä on vähän ja nuoremmat vievät paikat nenän edestä.

Ensin sain määräaikaisen pestin äitiyslomasijaisena ja palkka putosi 500 eurolla, mikä oli tuntuva lasku, kun palkka ei ennestäänkään ollut mikään iso. Ajattelin, että on kuitenkin parempi pysyä kiinni työelämässä kynsin hampain. Sen jälkeen jäin työttömäksi ja oli ihan hirveä stressi päällä, kun elämältä tuntui putoavan koko perusta. Minulla on kaksi alaikäistä lasta elätettävänä ja asuntolainaa maksettavana, joten ei todellakaan ole varaa jäädä laakereilla lepäilemään.

Suunnittelin epätoivoisena jopa alan vaihtamista ja uutta koulutusta, mutta käytännössä siihen ei olisi ollut varaa, eikä sijoittuminen työmarkkinoille yhtään sen helpompaa. Kuin ihmeen kaupalla löysin uuden työpaikan, joka oli vielä entistä parempi kaikin tavoin. Aluksi työsuhde oli määräaikainen ja nyt se vakinaistettiin, mutta tiedostan edelleen, että irtisanomisuhka häälyy taustalla heti, jos firman taloudellinen tilanne huononee.

Vierailija
14/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteesi. Jäin työttömäksi melkein 20 vuoden työuran jälkeen (samassa firmassa) massairtisanomisissa 46 vuotiaana ja se oli siihen astisen elämäni pahin kriisi. Ahdistus, paniikki ja vitutus oli sanoinkuvaamattoman suuri. Pelkäsin, etten ikinä löydä enää työpaikkaa, koska oman alani töitä on vähän ja nuoremmat vievät paikat nenän edestä.

Ensin sain määräaikaisen pestin äitiyslomasijaisena ja palkka putosi 500 eurolla, mikä oli tuntuva lasku, kun palkka ei ennestäänkään ollut mikään iso. Ajattelin, että on kuitenkin parempi pysyä kiinni työelämässä kynsin hampain. Sen jälkeen jäin työttömäksi ja oli ihan hirveä stressi päällä, kun elämältä tuntui putoavan koko perusta. Minulla on kaksi alaikäistä lasta elätettävänä ja asuntolainaa maksettavana, joten ei todellakaan ole varaa jäädä laakereilla lepäilemään.

Suunnittelin epätoivoisena jopa alan vaihtamista ja uutta koulutusta, mutta käytännössä siihen ei olisi ollut varaa, eikä sijoittuminen työmarkkinoille yhtään sen helpompaa. Kuin ihmeen kaupalla löysin uuden työpaikan, joka oli vielä entistä parempi kaikin tavoin. Aluksi työsuhde oli määräaikainen ja nyt se vakinaistettiin, mutta tiedostan edelleen, että irtisanomisuhka häälyy taustalla heti, jos firman taloudellinen tilanne huononee.

Onnittelut!Tuollaisista ihmetarinoista minäkin kuulen usein, mutta omalla kohdalla kaksi vakituista työsopimusta on päättynyt lyhyeen, kun toinen yritys joutui velkasaneeraukseen ja toisen liikevaihto putosi yhden aiemman työntekijän ”pakkomyynnin” takia. Minä jouduin molemmissa tapauksissa ensimmäisenä lähtemään. Olin tosi iloinen nuo paikat saadessani, joten pettymys on ollut sitäkin suurempi työsuhteiden päättyessä. Nyt cv:ssä on liuta lyhyitä työsuhteita, mikä varmasti herättää työnantajissa suuria epäilyksiä, että olen jotenkin ikävä tyyppi tai surkea työntekijä, vaikka minulla on vain ollut kohtuuttoman huono tuuri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja tunnistan kyllä suunnilleen samanikäiseni aloittajan pakokauhuiset aamutunnelmat.

Varsinkin maanantaisin se hirvitys iskee ja lujaa.

Mutta mutta... Luitkos itse, aloittaja, mitä tulit kirjoittaneeksi:

"... kun yritykset ovat joutuneet taloudellisesti heikkoon jamaan."

Nostapa katsetta omasta navasta ja mieti, mitä tämä mahtaa tarkoittaa noin niin kuin yleisesti...?

Heikko taloudellinen tilanne ei johtunut lamasta eikä missään tapauksessa minusta, sillä kaikki olivat aiemmin olleet menestyviä taloustietojen perusteella, vaan esim. yritysten tekemistä huonoista ratkaisuista ja sen myötä asiakkaiden vähenemisestä. Viimeisimmässä paikassa yksi irtisanoutunut työntekijä myi viimeisinä kuukausina asiakkaiden varastot ylitäyteen, mistä aiheutui asiakkaiden raivo ja tilausten hyytyminen. Johto voi tietysti katsoa peiliin, miksi antoi tuon tapahtua.

Eli se on firman johdon syy, että luottaa työntekijään, joka sitten vetää maton alta, varmaankin koska on katkera riistäjäkapitalisteille?

Firma on mörkö helvetistä, mutta on johdon vika luottaa luopioihin, jotka ovat työläisiä, jotka ovat pyhimyksiä?

Ei jumalauta teidän kanssa. Kuristukaa omaan turhuuteenne.

Et edes vtu ymmärtänyt mun kysymystä. Tee palvelus ihmiskunnalle, ole hyvä. Se on helppoa, kannustan.

Vierailija
16/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja tunnistan kyllä suunnilleen samanikäiseni aloittajan pakokauhuiset aamutunnelmat.

Varsinkin maanantaisin se hirvitys iskee ja lujaa.

Mutta mutta... Luitkos itse, aloittaja, mitä tulit kirjoittaneeksi:

"... kun yritykset ovat joutuneet taloudellisesti heikkoon jamaan."

Nostapa katsetta omasta navasta ja mieti, mitä tämä mahtaa tarkoittaa noin niin kuin yleisesti...?

Heikko taloudellinen tilanne ei johtunut lamasta eikä missään tapauksessa minusta, sillä kaikki olivat aiemmin olleet menestyviä taloustietojen perusteella, vaan esim. yritysten tekemistä huonoista ratkaisuista ja sen myötä asiakkaiden vähenemisestä. Viimeisimmässä paikassa yksi irtisanoutunut työntekijä myi viimeisinä kuukausina asiakkaiden varastot ylitäyteen, mistä aiheutui asiakkaiden raivo ja tilausten hyytyminen. Johto voi tietysti katsoa peiliin, miksi antoi tuon tapahtua.

Eli se on firman johdon syy, että luottaa työntekijään, joka sitten vetää maton alta, varmaankin koska on katkera riistäjäkapitalisteille?

Firma on mörkö helvetistä, mutta on johdon vika luottaa luopioihin, jotka ovat työläisiä, jotka ovat pyhimyksiä?

Ei jumalauta teidän kanssa. Kuristukaa omaan turhuuteenne.

Et edes vtu ymmärtänyt mun kysymystä. Tee palvelus ihmiskunnalle, ole hyvä. Se on helppoa, kannustan.

Ko. henkilö oli yksi omistajista, joka päätti ottaa kunnon bonukset ennen siirtymistään omaan uuteen firmaansa. Kyllä johto tiesi hänen myyntityylinsä, mutta eivät puuttuneet siihen ennenkuin oli myöhäistä.

Vierailija
17/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän stressistäsi jotain. Olin työttömänä silloinkin, kun lapset olivat lapsia ja huoli painoi ihan jokapäiväisesti. Sain sitten työn yli 10v ja jäin taas työttömäksi ikää 50v. Lapset ovat kasvaneet ja huolehtivat jo itsestään. Nyt ei stressi paina toimeentulon suhteen. Kyllä tässä pärjätään. Tuskin enää löydän vakityötä, korkeintaan pätkiä joskus.

Johtoako ei saa arvostella? Johdon on seurattava työntekijöiden työskentelyä ja johdettava sitä eli puututtava möhläyksiin ajoissa. On kokemusta surkeista johtajista mullakin.

Vierailija
18/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja tunnistan kyllä suunnilleen samanikäiseni aloittajan pakokauhuiset aamutunnelmat.

Varsinkin maanantaisin se hirvitys iskee ja lujaa.

Mutta mutta... Luitkos itse, aloittaja, mitä tulit kirjoittaneeksi:

"... kun yritykset ovat joutuneet taloudellisesti heikkoon jamaan."

Nostapa katsetta omasta navasta ja mieti, mitä tämä mahtaa tarkoittaa noin niin kuin yleisesti...?

Heikko taloudellinen tilanne ei johtunut lamasta eikä missään tapauksessa minusta, sillä kaikki olivat aiemmin olleet menestyviä taloustietojen perusteella, vaan esim. yritysten tekemistä huonoista ratkaisuista ja sen myötä asiakkaiden vähenemisestä. Viimeisimmässä paikassa yksi irtisanoutunut työntekijä myi viimeisinä kuukausina asiakkaiden varastot ylitäyteen, mistä aiheutui asiakkaiden raivo ja tilausten hyytyminen. Johto voi tietysti katsoa peiliin, miksi antoi tuon tapahtua.

Eli se on firman johdon syy, että luottaa työntekijään, joka sitten vetää maton alta, varmaankin koska on katkera riistäjäkapitalisteille?

Firma on mörkö helvetistä, mutta on johdon vika luottaa luopioihin, jotka ovat työläisiä, jotka ovat pyhimyksiä?

Ei jumalauta teidän kanssa. Kuristukaa omaan turhuuteenne.

Et edes vtu ymmärtänyt mun kysymystä. Tee palvelus ihmiskunnalle, ole hyvä. Se on helppoa, kannustan.

Ko. henkilö oli yksi omistajista, joka päätti ottaa kunnon bonukset ennen siirtymistään omaan uuteen firmaansa. Kyllä johto tiesi hänen myyntityylinsä, mutta eivät puuttuneet siihen ennenkuin oli myöhäistä.

No mitäs sinä teit? Hörpit kahvia, hymyilit vinosti tietäväisenä ja naputtelit sormilla tahtia pöytään?

Ei tullut mieleen, että lähtee omat työt alta? Ei tietenkään, pääasia, että firma saa nokilleen, riistäjät.

Vierailija
19/19 |
17.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja tunnistan kyllä suunnilleen samanikäiseni aloittajan pakokauhuiset aamutunnelmat.

Varsinkin maanantaisin se hirvitys iskee ja lujaa.

Mutta mutta... Luitkos itse, aloittaja, mitä tulit kirjoittaneeksi:

"... kun yritykset ovat joutuneet taloudellisesti heikkoon jamaan."

Nostapa katsetta omasta navasta ja mieti, mitä tämä mahtaa tarkoittaa noin niin kuin yleisesti...?

Heikko taloudellinen tilanne ei johtunut lamasta eikä missään tapauksessa minusta, sillä kaikki olivat aiemmin olleet menestyviä taloustietojen perusteella, vaan esim. yritysten tekemistä huonoista ratkaisuista ja sen myötä asiakkaiden vähenemisestä. Viimeisimmässä paikassa yksi irtisanoutunut työntekijä myi viimeisinä kuukausina asiakkaiden varastot ylitäyteen, mistä aiheutui asiakkaiden raivo ja tilausten hyytyminen. Johto voi tietysti katsoa peiliin, miksi antoi tuon tapahtua.

Eli se on firman johdon syy, että luottaa työntekijään, joka sitten vetää maton alta, varmaankin koska on katkera riistäjäkapitalisteille?

Firma on mörkö helvetistä, mutta on johdon vika luottaa luopioihin, jotka ovat työläisiä, jotka ovat pyhimyksiä?

Ei jumalauta teidän kanssa. Kuristukaa omaan turhuuteenne.

Et edes vtu ymmärtänyt mun kysymystä. Tee palvelus ihmiskunnalle, ole hyvä. Se on helppoa, kannustan.

Ko. henkilö oli yksi omistajista, joka päätti ottaa kunnon bonukset ennen siirtymistään omaan uuteen firmaansa. Kyllä johto tiesi hänen myyntityylinsä, mutta eivät puuttuneet siihen ennenkuin oli myöhäistä.

No mitäs sinä teit? Hörpit kahvia, hymyilit vinosti tietäväisenä ja naputtelit sormilla tahtia pöytään?

Ei tullut mieleen, että lähtee omat työt alta? Ei tietenkään, pääasia, että firma saa nokilleen, riistäjät.

Mitä olisin voinut tehdä? Mitä luulet minun miettineen?