Mummo ostaa joululahjoja vaikka olen pyytänyt ettei ostaisi, miten reagoida?
Olen reilu parikymppinen ja asun ulkomailla avopuolisoni kanssa. Meillä on todella pieni kämppä joka on jo nyt täynnä tavaraa eikä enempää säilytystilaa esim. vaatteille löydy enää lisää. Olen yrittänyt jo vuosien ajan keskustella mummoni kanssa järkevästi ja yrittänyt selittää että me ostetaan mielellämme itse tavaramme kun tiedämme mistä tykätään, että hänen makunsa ei usein oikein vastaa minun makuani ja toisinpäin ja että se on ihan okei. Olen ystävällisesti yrittänyt avata että turha tavara ei tee minua iloiseksi vaan ahdistaa minua vaan entisestään. Mummo tykkää ostella kaikkea turhaa markettikrääsää eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, kukin tavallaan, mutta itse en haluaisi sellaista. Silti joka vuosi toiveista huolimatta lähettää ja sitten minun on kuitenkin kiiteltävä koska muutenhan olisin ilkeä ja epäkiitollinen. Minulla on siis paljon tavaraa jota en luultavasti koskaan tule käyttämään mutta omatunto ei anna periksi heittää roskiinkaan kun mummo vähillä rahoillaan on ostanut. Äh, miten toimia? Annanko vaan periksi ja kiittelen joka vuosi jotta hän voi olla tyytyväinen?
Kommentit (24)
Lue ketju "Jaaha, isovanhempien joululahjat lapsille". Siinä lähes sama ongelma.
Minun neuvoni on se, että sanot isovanhemmille, että olet liittynyt jehoviin ja et enää ikinä vietä joulua, etkä missään nimessä halua yhtään joululahjaa, koska se on väärin.
kiittelet ja laitat tavarat eteenpäin
Hankala tilanne. Mummo saa kuitenkin itselleen iloa ostamisesta. Kiitä kauniisti ja vie kaikki turha kierrätykseen, tai heitä roskiin.
Mikset voi toivoa mummolta jotain noista mitä itse ostaisit kuitenkin? Mummo tämä vuonna haluaisin merkin x, tuotteen y, koossa d, värin voit valita.
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi toivoa mummolta jotain noista mitä itse ostaisit kuitenkin? Mummo tämä vuonna haluaisin merkin x, tuotteen y, koossa d, värin voit valita.
Kahdesta syystä. Hän ei osta yleensä sitä mitä toivotaan vaan sitä mikä hänestä itsestään on kivaa. Toiseksi itsellä on vähän enemmän sellainen maksan mieluummin vähän enemmän yhdestä tavarasta joka on hyvälaatuinen ja todennäköisesti pysyy myös hyvänä pidempään. Jos toivoisin häneltä nyt vaikka 80 euron farkkuja jotka itse aion ostaa olisi hän todella järkyttynyt hinnasta ja sanoisi tyyliin että no mutta tuolla hinnallahan saa 4 paria halpisfarkkuja että ostaa sitten mieluummin 4 paria niitä halvempia, koska enempi parempi. Eli ajattelemme aivan erilailla asioista.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Mummo saa kuitenkin itselleen iloa ostamisesta. Kiitä kauniisti ja vie kaikki turha kierrätykseen, tai heitä roskiin.
Näin on varmaankin sitten parasta. Kiitos :) hän kysyy aina myös että pidinkö tavaroista. Mitäköhän siihen pitäisi vastata? Sanonko että oli tosi kivoja vaikka se olisi vale? Tämä on minulle todella vaikeaa koska olen yltiörehellinen ja suora ihminen, mutta en myöskään halua loukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi toivoa mummolta jotain noista mitä itse ostaisit kuitenkin? Mummo tämä vuonna haluaisin merkin x, tuotteen y, koossa d, värin voit valita.
Kahdesta syystä. Hän ei osta yleensä sitä mitä toivotaan vaan sitä mikä hänestä itsestään on kivaa. Toiseksi itsellä on vähän enemmän sellainen maksan mieluummin vähän enemmän yhdestä tavarasta joka on hyvälaatuinen ja todennäköisesti pysyy myös hyvänä pidempään. Jos toivoisin häneltä nyt vaikka 80 euron farkkuja jotka itse aion ostaa olisi hän todella järkyttynyt hinnasta ja sanoisi tyyliin että no mutta tuolla hinnallahan saa 4 paria halpisfarkkuja että ostaa sitten mieluummin 4 paria niitä halvempia, koska enempi parempi. Eli ajattelemme aivan erilailla asioista.
Ongelma on siis sinä. Mitään muuta ei voi toivoa kun kalliit farkut. Koskaan et varmasti osta mitään mitä mummokin osaisi ostaa.
Jaa taas tätä samaa jankkausta. Pienet on sun ongelmasi, ei voi muuta sanoa. Tällä on ollut jo monta ketjua aiheesta.
Kiittämättämyys on maailman palkka.
Säälittää mummoparka, kun haluaa muistaa pienistä tuloistaan, ja kermaperse lapsenlapset halveksii vähäisiä joululahjoja.
Hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi toivoa mummolta jotain noista mitä itse ostaisit kuitenkin? Mummo tämä vuonna haluaisin merkin x, tuotteen y, koossa d, värin voit valita.
Kahdesta syystä. Hän ei osta yleensä sitä mitä toivotaan vaan sitä mikä hänestä itsestään on kivaa. Toiseksi itsellä on vähän enemmän sellainen maksan mieluummin vähän enemmän yhdestä tavarasta joka on hyvälaatuinen ja todennäköisesti pysyy myös hyvänä pidempään. Jos toivoisin häneltä nyt vaikka 80 euron farkkuja jotka itse aion ostaa olisi hän todella järkyttynyt hinnasta ja sanoisi tyyliin että no mutta tuolla hinnallahan saa 4 paria halpisfarkkuja että ostaa sitten mieluummin 4 paria niitä halvempia, koska enempi parempi. Eli ajattelemme aivan erilailla asioista.
Ongelma on siis sinä. Mitään muuta ei voi toivoa kun kalliit farkut. Koskaan et varmasti osta mitään mitä mummokin osaisi ostaa.
Kuten sanoin jo alussa en toivo ikinä mitään ja olen tehnyt selväksi että kaikista onnellisin olen jos saan vaikka vaan joulukortin. Ostan mielelläni itse sitten ne kalliit farkkuni sun muut. Tuo nyt oli vaan esimerkki, pointti oli että mitä vaan mieleistä toivoisin löytäisi hän mielestään aina jonkun paremman tarjouksen. Mutta joo olen jo saanut hyviä vinkkejä ja aion olla kiitollinen ja kiitellä kaikesta :) olette oikeassa että se on ainut oikea tapa.
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättämyys on maailman palkka.
Säälittää mummoparka, kun haluaa muistaa pienistä tuloistaan, ja kermaperse lapsenlapset halveksii vähäisiä joululahjoja.
Hävetkää!
Olen yrittänyt säästää mummolta rahoja juurikin sillä ettei hän ostaisi turhaa tavaraa jota en kuitenkaan käytä. Tavara yleensäkään ei tee minua onnelliseksi. Ostan itsekin harvoin mutta silloin kun ostan ostan tarpeeseen ja laadukasta. En todellakaan laske itseäni kermaperseeksi. Kasvoin yh-äidin kanssa ja joka kuukausi laskettiin senttejä.
Olen kuusikymppinen eli ehkä nuorempi kuin mummosi, mutta kyllä minun tehtäväni on kuunnella lasteni ja lastenlasteni toiveita ja osteluintoni ja mieleni pahoittamiseni jne ei ole asia, jota muiden ihmisten on otettava silloin huomioon. Kyllä minun on tultava vastaan, pystyttävä siihen. Harmittaa puolestasi, ap, että joudut ottamaan vastaan näitä ei-toivottuja lahjoja, joita olet yrittänyt kohteliaasti torjua. Mitä ajattelette, eikö näille mummoille saa sanoa ihan suoraan?! Jos olisin noin jääräpäinen, minulle saisi ainakin sanoa!
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättämyys on maailman palkka.
Säälittää mummoparka, kun haluaa muistaa pienistä tuloistaan, ja kermaperse lapsenlapset halveksii vähäisiä joululahjoja.
Hävetkää!
Olen myös mummo ja sanonpa teille, että jos mummot ei kuuntele perheensä toiveita, vaan haluaa jotain iloa ostelemisestä, se on mummon ongelma, ei perheen, eikä perheen tarvitse hävetä yhtään. Kyllä mummon joulu pitäisi tulla muista asioista jo siinä iässä, ei turhan tavaran ostelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Mummo saa kuitenkin itselleen iloa ostamisesta. Kiitä kauniisti ja vie kaikki turha kierrätykseen, tai heitä roskiin.
Näin on varmaankin sitten parasta. Kiitos :) hän kysyy aina myös että pidinkö tavaroista. Mitäköhän siihen pitäisi vastata? Sanonko että oli tosi kivoja vaikka se olisi vale? Tämä on minulle todella vaikeaa koska olen yltiörehellinen ja suora ihminen, mutta en myöskään halua loukata.
Ei v ittu että VOI olla vaikeeta. Mitä sä ihmisriepu aikanaan teet kun kohtaat elämässäs oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Mummo saa kuitenkin itselleen iloa ostamisesta. Kiitä kauniisti ja vie kaikki turha kierrätykseen, tai heitä roskiin.
Näin on varmaankin sitten parasta. Kiitos :) hän kysyy aina myös että pidinkö tavaroista. Mitäköhän siihen pitäisi vastata? Sanonko että oli tosi kivoja vaikka se olisi vale? Tämä on minulle todella vaikeaa koska olen yltiörehellinen ja suora ihminen, mutta en myöskään halua loukata.
Ei v ittu että VOI olla vaikeeta. Mitä sä ihmisriepu aikanaan teet kun kohtaat elämässäs oikeita ongelmia.
Tiesitkö, että toisille ihmisille nätisti ja ystävällisesti puhuminen ei maksa mitään?
Laita sille lasku roskaamisesta ja haasta oikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättämyys on maailman palkka.
Säälittää mummoparka, kun haluaa muistaa pienistä tuloistaan, ja kermaperse lapsenlapset halveksii vähäisiä joululahjoja.
Hävetkää!
Minä taas säälin näitä mummoja siitä syystä, että heille ainoa ilo elämässä on ostella kaikkea turhaa, mitä kukaan ei halua.
Eikö ihmisen pitäisi saada ilo elämäänsä ihan muista asioista?
Ja jos nyt sanotaan, että joo, mutta kun ne mummot on vanhoja , eikä ymmärrä, niin ok. Mutta itsekin olen jo 60v, eikä minusta ole mitään järkeä ostaa mitään turhaa omille lapsille, eikä varsinkaan heidän lapsilleen.
En tunne mitään iloa antaa jotakin turhanpäiväistä
Kyllä lahjan on oltava sellinen, että siitä on ilo nimenomaa saajan puolella.
Vihaisisin kyllä itsekin, jos joku ihminen ostelisi minulle lahjaksi kaikkea turhaa. Ei kiitos.
Voisitko vinkata mummolle jotain kulutustavaraa ostettavaksi, esimerkiksi suomalaista syötävää, lautasliinoja tms.? Ehkä salmiakki ja hapankorput teillä kuluisi vähitellen ja mummo saisi iloa siitä että voi jotain lähettää..?
Yleisesti krääsään ei kannata suhtautua liian tunteellisesti. Ei se yhtään sen parempi ole sinun kaapissa käyttämättömänä kuin kierrätyksessäkään, eli hankkiudu vain kaikesta turhasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Mummo saa kuitenkin itselleen iloa ostamisesta. Kiitä kauniisti ja vie kaikki turha kierrätykseen, tai heitä roskiin.
Näin on varmaankin sitten parasta. Kiitos :) hän kysyy aina myös että pidinkö tavaroista. Mitäköhän siihen pitäisi vastata? Sanonko että oli tosi kivoja vaikka se olisi vale? Tämä on minulle todella vaikeaa koska olen yltiörehellinen ja suora ihminen, mutta en myöskään halua loukata.
Ei v ittu että VOI olla vaikeeta. Mitä sä ihmisriepu aikanaan teet kun kohtaat elämässäs oikeita ongelmia.
Tiesitkö, että toisille ihmisille nätisti ja ystävällisesti puhuminen ei maksa mitään?
Olihan tuo tylyä, mutta aika samaa mieltä olen edellisen kanssa. Vaikea tajuta, miten mitättömistä asioista jotkut kehittävät ongelmia itselleen. Mutta onhan se hyvä, jos ei mitään oikeita ongelmia elämässä ole.
En minäkään turhaa tavaraa halua, mutta osaisin olla kiitollinen mistä tahansa lahjasta. Kaikkein kiitollisin olisin, jos mummoni olisi vielä elossa.
Eli oisko mahdollista hieman vaihtaa perspektiiviä ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen?
Myy eteenpäin.