Ei ole mitään "vaniljaseksiä" vaan normaalia seksiä!

Ap taitaa itse olla BDSM-seksin himokuluttaja.

Kun aistit ovat turtuneet, mikään ei enää tunnu oikein miltään ja tarvitaan aina vain enemmän, jotta mielenkiinto pysyisi yllä.

Missä sitten menee normaalin raja? En ymmärrä esim. lävistyksiä mitenkään. Olen muutenkin herkkä, jos joku vetäisi nännikorusta, minulla lähtisi taju.

Jokaiselle oma juttunsa. BDSM taitaa olla aika suosittu juttu.

No edes vaniljatankoseksiä...vähän kielletyn makua!

Juoppojen mielestä sivistynyt juomakulttuuri on vaniljajuomista.

Ps. Ne jotka käyttävät sanaa vanilja, ovat itse vanilja-ajattelijoita. Typerä klise.

Suhtaudun kielteisesti tuohon ilmaisuun, koska sillä on helppo manipuloida nuoria ihmisiä. Jokainen haluaa olla hyvä vuodekumppani, eikä tylsä ja tavanomainen. Niinpä iässä jossa oma itsetunto ei ole vielä ehkä täysin rakentunut, voi tulla suostuneeksi asioihin, joita ei oikeasti halua ja jota myöhemmin katuu. Jos syyllistetään ja vähätellään ja puhutaan siitä, että ei osaa kuin jotain vaniljaseksiä, nuori voi tehdä isojakin virheitä.

Minäkään en tykkää vanilja-sanasta, koska siihen liittyy joskus väheksyviä merkityksiä. Ei nyt tarvitse kuitenkaan haukkua meitä BDSM-ihmisiä sen takia. Minä en ainakaan yritä toiseuttaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Kun aistit ovat turtuneet, mikään ei enää tunnu oikein miltään ja tarvitaan aina vain enemmän, jotta mielenkiinto pysyisi yllä.

Toisille monet BDSM-aspektit ovat niin sisäänrakennettuja, että ihminen oppii häpeämään omaa seksuaalisuuttaan eikä pysty nauttimaan seksistä lainkaan. Vasta tyttöystävän houkuteltua kokeilemaan piiskausta ja alistamista alkoi oma seksuaalinen vapautuminen ja nautinto löytyä. Innolla lähdin opiskelemaan uutta dynamiikkaa ja foorumeille ja tapaamisiin juttelemaan. Keski-ikäisenä sain sitten vasta ensimmäistä kertaa toisen kanssa oikean orgasmin.

(Seksuaalinen)sadismi ja alistaminen ovat kuitenkin niin selvä osa minuutta, jotka kieltämällä olin kieltänyt itseltäni mahdollisuuden seksuaaliseen nautintoon ja -vapautumiseen. Hyvin tuntunut kelpaavan myös seurustelukumppaneillekin näin.

Kyllä se kuitenkin on mukavaa jos on muutakin kuin pimeässä peiton alla lähetyssaarnaajassa. Eikä siinäkään ole mitään vikaa klassikko asentona eikä peiton alla palele. Vaihtelu kuitenkin virkistää. 

Mielestäni vaniljaseksi on terminä hyvin kuvaava, se on sitä turvallista ja kivaa kotimakuuhuoneessa harrastettua seksiä, joka on sinänsä ihan ok ja nautinnollista, monella ei ole tarvetta edes muunlaiseen seksiin ja sehän on vain hyvä juttu jos se riittää nautinnonlähteeksi.

Muuta kuin vaniljaseksiä on sitten kaikenlainen seksin maustaminen, otetaan roolia mukaan, alistaja/alistuja taitaa olla se tyypillisin, joskin skaala on todella laaja, jotkut haluavat roolien tueksi välineitä, sitomista ja rekvisiittaa, toisille riittää vain vaniljaista poikkeava määrätietoisempi ote jommalla kummalla. On tarpeita, joihin vaniljaseksi ei vain anna keinoja, halutaan kokeilla missä menee esimerkiksi kivun ja nautinnon välinen hiuksenhieno raja.

Samakin pari voi toisinaan nauttia täysillä ihan perinteisestä vaniljasta ja välillä taas pitää käydä katsomassa rajoja siellä asteikon toisessa päässä, jossa kokeilemassa miltä tuntuu olla kokonaan toisen vallassa tai hallitaan toista.  

Ap, määrittele normaaliseksi ja samalla olet määritellyt epänormaaliksi kaikki, jotka harrastavat muunlaista seksiä. Miksi haluaisit määritellä epänormaaliksi kaiken muun, kuin itse normaalina pitämäsi? Tiedätkö itse paremmin sen, mitä muut seksiltään haluavat? Avaa toki sanaista arkkuasi siitä mikä on Sinun mielestäsi normaalia ja mikä on sitten sitä epänormaalia ja pervoa?