Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla ollut vaikea masennus nuorena - selviytymiskeinot
15.12.2019 |
Onko sinulla ollut vaikea masennus tai keskivaikea masennus? Pojallani 17v. todettiin kesällä vaikea masennus ja olemme koko syksyn taistelleet, että saisimme oikeaa apua. Hän kävi koulupsykologilla ja syönyt koko syksyn masennuslääkkeitä. Odotellaan, että pihi kuntamme myöntää terapiaan lähetteen.
Miten olette masennustanne hoitaneet? Miten mahdollinen lääkitys on onnistunut? Minkä hoidon koitte parhaimmaksi? Missä tilassa nyt olette ja oliko teillä perinnöllinen vai jonkin elämänmuutoksen tuoma masennus? Miten hoitojaksojen jälkeen koette selvinneenne vai taisteletteko yhä elämänmielekkyyden kanssa?
Pojallani vaikea masennus näyttäytyy eniten huoneeseen hautautumisena. Nukkuu melkein kellon ympäri ja pitää verhoja kiinni päivälläkin. Ei tee muuta kuin roikkuu netissä ja katsoo välillä melko synkkiäkin juttuja. Kertoo itkevänsä silloin tällöin.
Hänellä on vaikeuksia ilmaista negatiivisia tunteita. En muista milloin tuo alkanut, sillä lapsena oli hyvinkin iloinen ja ilmaisi kyllä, jos jokin oli vinossa. Tuo piirre on teini-ikään tullessa johonkin kadonnut. Tajusin tämän, kun psykologi tästä mainitsi. Yritän kovasti lukea tietoa, miten äitinä voisin saada hänet niistä kertomaan. Hän mielestäni kantaa nyt liian raskasta negatiivisten tunteiden manttelia ja aikani kuluu pohtiessa, mitä minä olen tehnyt väärin, ettei hän niistä minulle puhu. Olenko liian hyökkäävä vai torppaanko hänet, kun hän haluaa puhua. Mikä on minun osiiteni tähän puhumattomuuteen.
Minulla onneksi on häneen jonkin asteinen puheyhteys ja kertoo kyllä jos kysyy ja on ok tuulella. Miten voisin äitinä olla enemmän läsnä ja tukea muuten kuin istua vieressä, halata ja kertoa joka päivä rakastavani häntä. Olen sen tehnyt hänen lapsuudestaan asti ja aina kiltisti vastaa, niin minäkin sinua. Se alkaa tuntumaan merkityksettömältä, jos hän kokee, ettei negatiivisista asioista voi puhua ja vastaa, koska on oppinut niin vastaamaan. Välillä tulee olo, että olen tämän hössötykseni kanssa nolo ja vaan lisään hänen ahdistusta.
Elämme päivä kerrallaan ja joka aamu käyn katsomassa, onko hän elossa ja jos koulun jälkeen meneekin kavereiden kanssa mäkkärille, niin huolestun, jos ei kuulu. Olen ihan varma, että hän on lähtenyt. Olen hänelle kyllä sanonut, että jos haluaa lähteä täältä, niin kertoo minulle ensin. En halua elää loppuelämää epätietoisuudessa miksi. Pelkään joka päivä, että se on hänellä viimeinen.
Kommentit (25)
itse aikoinaan kotiin sulkeutunut masentunut teini. nykyään henkisesti ok ja ok elämä. mua auttoi opiskelu ja haave ammattiin pyrkiminen. olin masentunut, mutta tavoite ja opiskelu auttoi. harmittaa ehkä muutama vuosi, joka meni mustassa usvassa lääkkeistä huolimatta. viikingeillä oli tunnettu termi, tuhassa makaaja teini mies sairasti masennusta ja lähti sen jälkeen seilaamaan maailman matkalle .myös masennus prosessi joka myös tekee ihmiselle jotain hyvääkin. moni pitää mua rohkeena ihmisenä, oonkin tehnyt epätavallisia asioita ja toteuttanu haaveeeni .nuorelle esim.pojalle robert bly: rautahannu kirja muistaakseni tämä viikinkitarina. itse siis nainen ja oon sellainen sohvapsykologi monelle ystävälle ja tutullu kuun oon ite kokenu masennuksen pystyn kuunteleen ja auttaan elämän vaikeuksis. jos tutulla hätä soittaa mulle autan kun voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin pitkästä aikaa kirjoittamaan. Poika sai lähetteen terapiaan ja aloitti Seronil-lääkityksen. Pitkin kevättä selviteltiin terapioita ja nyt viimein nytkähti eteenpäin. Vähän hirvittää lääkityksen aloittaminen, kun siitä kirjoitettu paljon huonoa, joskin jotkut ovat saaneet apua. Terapian aloittaminen viivästyi koronan vuoksi ja nyt tapaamiset käydään Teamsin avulla. Arveluttaa hoidon laatu etänä, mutta minkäs tilanteelle teet.
Pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että hankimme pojan himoitseman koiran. Olisi syy elää jollekin ja veisi poikaa päivittäin ulos. Myös terapeutti komppasi samaa. Pidän eläimistä, mutta se sitovuus huolettaa. Mitäs jos pojan masennus pahenee, eikä hän kykene huolehtimaan koirasta? Oma työ vaihteleva, enkä aina olisi läsnä. Päätös koirasta kuitenkin näyttää piristäneen häntä tai sitten se on vaan keväinen valon määrä. Lääkityksestä se ei kuitenkaan johdu, kun juuri eilen vasta aloitti sen.
Ehkä sen alkushokin jälkeen olen jo voiton puolella. Ei se masennus niin paha ole kohdata läheisellä. Huomasin testien lomassa olevani itsekin lievästi masentunut. Nyt koronakriisin edetessä korostunut, mutten koe tarvitsevani vielä lääkitystä. Terapiajaksoa voisin kokeilla.
Ap
En ota kantaan muuhun kuin siihen, että pitäkää ravinnosta huoli. Tuonikäinen kasvaa ja tarvitsee kunnon rakennuspalikat. Kananmunia, kanaa, kalaa, juureksia, kasviksia. Ferroforte on hyvä vitamiinin lähde.
Itse söin tuon ikäisenä paljon roskaa ja olin vakavasti masentunut...
Vierailija kirjoitti:
Tulin pitkästä aikaa kirjoittamaan. Poika sai lähetteen terapiaan ja aloitti Seronil-lääkityksen. Pitkin kevättä selviteltiin terapioita ja nyt viimein nytkähti eteenpäin. Vähän hirvittää lääkityksen aloittaminen, kun siitä kirjoitettu paljon huonoa, joskin jotkut ovat saaneet apua. Terapian aloittaminen viivästyi koronan vuoksi ja nyt tapaamiset käydään Teamsin avulla. Arveluttaa hoidon laatu etänä, mutta minkäs tilanteelle teet.
Pohdinnan jälkeen tulin tulokseen, että hankimme pojan himoitseman koiran. Olisi syy elää jollekin ja veisi poikaa päivittäin ulos. Myös terapeutti komppasi samaa. Pidän eläimistä, mutta se sitovuus huolettaa. Mitäs jos pojan masennus pahenee, eikä hän kykene huolehtimaan koirasta? Oma työ vaihteleva, enkä aina olisi läsnä. Päätös koirasta kuitenkin näyttää piristäneen häntä tai sitten se on vaan keväinen valon määrä. Lääkityksestä se ei kuitenkaan johdu, kun juuri eilen vasta aloitti sen.
Ehkä sen alkushokin jälkeen olen jo voiton puolella. Ei se masennus niin paha ole kohdata läheisellä. Huomasin testien lomassa olevani itsekin lievästi masentunut. Nyt koronakriisin edetessä korostunut, mutten koe tarvitsevani vielä lääkitystä. Terapiajaksoa voisin kokeilla.
Ap
Korjaan sen verran kirjoitustani lääkkeestä, että aloitti siis sen nyt uudelleen. Siinä tuli taukoa Joulusta eiliseen. Sama lääke, mutta isommalla annoksella. Ap
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli keskivaikea masennus, eikä vanhemmista ja isosiskosta ollut mitään apua. Olin itsetuhoinen ajatusten tasolla.
Koira vei minut lenkille kolme kertaa päivässä. Metsässä porasin melkein joka päivä yksikseni. Lisäksi kirjoitin päiväkirjaa ahkearasti ja purin sinne ahdistustani. Aina kun yksi päiväkirjana toiminut ruutuvihko tuli täyteen, poltin sen takassa, ja se ikään kuin hävitti aina sen ahdistuksen.