Työkaveri lihoaa silmissä, pahaa tekee.
Hän on nelikymppinen, tosi ihana työkaveri ja ihminen, tuskin haluaa kärpäsellekään pahaa. Tiedän hänellä olevan mielenterveydellisiä ongelmia (on puhunut välillä psykologi-käynneistään) eikä varmasti jaksa nähdä vaivaa esim. liikkumisen tai terveellisden syömisen eteen. Selkeästi ei tajua olevansa niin lihava, veikkaisin hänen painavan ainakin 120 kg. (olen itse painanut joskus en verran ja voisin kuvitella olleeni noin saman kokoinen, en tiedä kun ei ole valokuva-todisteita) Ei jaksa nousta yhtä kerrosta portaita ylös, kerran joutui ja hengitti sen jälkeen tosi raskaasti.
Tiedän siis kokemuksesta kuinka pahalta tuntuu olla tosi iso ja tiedän senkin että mikään eikä kukaan saa toista ihmistä laihtumaan mutta silti...pahaa tekee. Olen itse laihduttanut normaalipainoiseksi ja oli kyllä hukkaan heitetyt vuodet ne mitkä lihavana vietin. (eli ensimmäiset 20 vuotta elämästäni).
Kommentit (11)
No moi se olen minä josta puhut. Teen tuplavuoroa vuoksesi koska sinä et tee töitäsi ja väsymys vie voimani urheilusta ja terveellisestä syömisestä. Eli hilaa sinäkin karvainen perseesi maanantaina töihin ja ala tehdä hävyttömän korkean palkkasi eteen jotain että minäkin ehdin kauppaan hankkimaan tuoreosastolta muutakin kuin ei-oota. Kiitos.
Minä masennun ja alan ahmia, kun joku käyttää -lihoaa- sanaa. Vaikka tiedän sen olevan suomea, mutta......
Vierailija kirjoitti:
No moi se olen minä josta puhut. Teen tuplavuoroa vuoksesi koska sinä et tee töitäsi ja väsymys vie voimani urheilusta ja terveellisestä syömisestä. Eli hilaa sinäkin karvainen perseesi maanantaina töihin ja ala tehdä hävyttömän korkean palkkasi eteen jotain että minäkin ehdin kauppaan hankkimaan tuoreosastolta muutakin kuin ei-oota. Kiitos.
Haha lihava syyttää heti ensimmäisenä muita lihavuudestaan. Perus!
Saan varmaan potkuja päähäni kommentoimalla aiheen vierestä, mutta oma työkaverini päätti laihduttaa 40 kiloja ja on jo puolivälissä tavoitetta. <3
Anna lihoa rauhassa, hittoako se sulle kuuluu.
Pahimpia ovat just tällaiset ylemmyydentuntoiset "olen huolissani" -tyypit, jotka eivät voi vain antaa toisen olla.
Hänellä saattaa mahdollisesti olla syömishäiriö, jota ei ole diagnisoitu, BED, ahmimishäiriö. Tue mielummin kuin pohdi hänen lihavuuttaan ja painon nousua.
Mistä huomaat ettei hän tajua olevansa niin lihava? Uskallan veikata että asia on päinvastoin.
Olethan niitä, jotka ovat kateellisia sille ex-pullukalle, kun hän on saanut laihdutettua ja hänestä tulee hottis 🦋
(eikä kukaan huomaa sinua)
🧟♀️
Johan nyt on. 120 kg ei oo "pullukka", on ihan normaalia huolestua tuollaisesta. Totta kai pitää tukea eikä kauhistella, mut mitenkäs se tehdään? Käytännössä ei voi tehdä muuta kuin seurata sivusta.
Oma läheinen ihminen lihoi vuodessa arviolta 40 kiloa ylimääräistä kun oli vaikea aika elämässä, oli tätä ennen aivan superkaunis nainen (kurvikas alunperinkin). Siis jostain hyvinvoivasta 40 koosta kymmenisen kokoa. Tiedän et kilot harmitti, ja ymmärrän silti hyvin, miksi olivat viimeinen asia työlistalla tuossa vaiheessa. Olisi varmasti terveempi ja onnellisempi ilman, mut laihtuminen on vielä hyvin paljon vaikeampaa kuin lihominen.
Sivusta.
Lääkkeet lihottavat. Koeta kestää, katso muualle.