Lue keskustelun säännöt.
Välttelettekö joitakin ihmisiä?
13.12.2019 |
Jos, niin mitä ajattelette siitä? Yritättekö päästä eroon tavasta? Tiedostatteko välttelyn syyn?
Löydättekö tilannetta helpottavia ajatuksia?
Minulla on joitakin ihmisiä joiden kohtaamista suorastaan pelkään. Se vähän rajoittaa elämää, kun yritän miettiä tekemisiäni sen mukaan missä on epätodennäköistä törmätä heihin. Toivoisin olevani paksunahkaisempi ja omaavani enemmän hällä väliä -asennetta.
Uskon että tämä johtuu jostain nolostelusta. Pidän näitä ihmisiä ehkä jollakin tavalla viehättävinä, enkä millään haluaisi että se paljastuisi ulospäin. Tunne on yleensä mennyt nopeasti ohi, mutta kiusallisuus on jäänyt elämään.
Kommentit (21)
Välttelen töissä ihmistä, johon huomaan olevani jollain tavalla ihastunut. Nää jutut ei ylipäätäänkään ole mulle tuttuja, koska en ole elämässäni kokenut mitään normaalia tunteilua 2 ihmisen kesken joten sen ihmisen lisäksi välttelen myös sitä epämiellyttävää ja hankalaa tunnetta jonka hän minussa saa aikaan ja jota en osaa käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttelen saman työnantajan toisen toimipaikan ihmisiä, koska tiedän heidän juorunneen minusta ja puhuneen pahaa selkäni takana. Aion jatkaa näin eläkeikään asti.
Välttelen kaikkia XD
Ihmiset helposti vain vaikeuttavat elämää
Kynsisienisiä virkailijoita ! Tartunta vaara. Myös myyjiä.
Kaupungissa juu. Koska muutkin välttelee. Ja pitää olla joku järkevä kontaktipinta, että voiko yhtään luottaa ja missä asiassa, vai onko ihan liukas pinta että pettää. Vaikka sosiaalinen voi olla muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttelen exiäni. Toinen on sairas stalkkeri, joka ei jätä varmaan ikinä rauhaan. Toinen Psykopaatti. Sitten on muutamia sairaita juoppoja, jotka ahdistelevat aina jos näkevät.
välttelen kaikkia ihmisiä enkä aio muuttaa tapojani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta vanhemmiten oppinut omaksumaan sen asenteen, että menen minne tahdon, vaikka siellä olisi epämieluisa ihminenkin joukossa, jota mieluiten haluaisin vältellä ja olla kokonaan näkemättä tai tapaamatta. Sen välttelyn voi sitten tehdä niin, ettei kiinnitä siihen nimenomaiseen henkilöön huomiota, vaan on neutraali hänen suhteensa ja keskittyy siihen, kuka itse on ja miksi itse on siellä.
On tiettyjä ihmistyyppejä, joiden seurassa menen vääjämättä lukkoon ja alan arkailla, eikä tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä oleminen tietenkään mitenkään miellyttävää ole, koska ei ns. natsaa lainkaan. Mutta tiedostan, että kysymys on omasta arkuudestani tai alamittaisuuden tunteestani. Sellaiset tunteet voi myös ravistella pois ja keskittyä olemaan se, joka on, ilman, että miettii, mitä se toinen ehkä minusta ajattelee. Itse olen näin tehnyt - ja takkiinhan siinä tuli! - ko. ihminen sanoi tapaamisemme lopuksi suoraan, mitä mieltä on minusta. Ja toisenkin kerran olen saanut takkiini! Hänkin kertoi ihan sumeilematta mielipiteensä minusta. Mutta jatkan silti samalla linjalla. Minusta nämä tämmöiset ihmiset ovat itse pölkvistejä. Ja onneksi he ovat myös pokkeuksia; suurin osa ihmisistä ei heidänlaisiaan onneksi ole.
Naapureita. Kasuaalisti voin moikata jos minua ensin moikataan, mutta ei yhtään pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välttelen. Esimerkiksi miehiä, joiden tiedän olevan minuun ihastuneita mutta itse en ole heihin. En halua että tulevat ahdistelemaan. Myöskin ihmisiä, joiden tiedän harrastavan pahantahtoista juoruilua tai muuta ilkeilyä.
En ole pyrkinyt tavasta eroon.
Kaikki ihastuneet eivät aio lähestyä sinua. Itse olen ihastunut aika useinkin miehenä naisiin, joiden kanssa en kuitenkaan haluaisi suhdetta. Sydän vain on sellainen.
On muutama ihminen jotaa en välttele. - n 39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalissa elämässä välttelee naapureita, puolituttuja ja pakosta töissä epäystävällisiä työkavereita.
Ihmistyyppinä välttelee sellaisia, joista menneisyydessä huonoja kokemuksia...
Kyllä. Aivan kaikkia tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen se, jota kaikki välttelevät. Eivätkä edes osaa sanoa, miksi välttelevät. On tuossa hyviäkin puolia. Ei joudu kestämään muiden sekoiluja.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen. Esimerkiksi miehiä, joiden tiedän olevan minuun ihastuneita mutta itse en ole heihin. En halua että tulevat ahdistelemaan. Myöskin ihmisiä, joiden tiedän harrastavan pahantahtoista juoruilua tai muuta ilkeilyä.
En ole pyrkinyt tavasta eroon.
Mulla ihan sama juttu, erityisesti töissä.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen. Esimerkiksi miehiä, joiden tiedän olevan minuun ihastuneita mutta itse en ole heihin. En halua että tulevat ahdistelemaan. Myöskin ihmisiä, joiden tiedän harrastavan pahantahtoista juoruilua tai muuta ilkeilyä.
En ole pyrkinyt tavasta eroon.
Miksiköhän mulle tulee tästä mielikuva, että kirjoittaja itse puhuu pskaa muista niiden selän takana?
Välttelen, draaman hakuisia juoruilijoita jotka etsivät muista aina vikaa ja syytä olla itse uhri. En halua olla tekemissä tai kertoa elämästäni mitään. En jaksa tuollaista jatkuvaa draamaa. Myös naapureita välttelen, koska muuten on tarpeeksi sosiaalista elämää. Kotona haluan olla rauhassa enkä jutella vieraiden kanssa sen ympäristössä.
Vältän ja väistän niiitä ihmisiä jotka ovat (suhtautumisellaan ,asenteellaan ,kohtelullaan ,käytöksellään ja tavoillaan minua kohtaan ) , jo osoittautuneet henkilöiksi joiden seuraan ei (ainakaan minun) kannata jäädä,eikä missään tapauksessa enää hakeutua, eikä olla yhteyksissä heihin.
Ei heitä sellaisia tuntemiani paljon ole , mutta joitakin muutamia on kylläkin.
Jos ja kun joudun jonkun 'ystäväoletetun' kohdalla tähän ratkaisuun päätymään, niin se päätös sitten myös pitää.
(huom. sehän se on se kaikkien ihmissuhdeterapeuttien ym. psykologien neuvo että "keskustelu kannattaa ja sillä tavalla suhde saadaan jälleen kuntoon ja asiat välillänne taas järjestyvät hyvään malliin"...
Joopa ,joo ... Se neuvo on (yleisesti ottaen ja osapuolia edes tuntematta ) kenen tahansa helppo antaa ja jokainenhan sen tietää että niin asioita hoidetaan.
MUTTA: sitä keskustelua pitää sitten kummankin haluta.
Eli ei riitä vaikka toinen siitä kuinka paljon haluaisi, jos se toinen ei halua tunnustaa siihen olevan edes minkäänlaista syytä.
Vertaisin siitä sillan korjaamiseen: ei ole mitään hyötyä siitä , vaikka joen toisella rannalla miten hyvin se sillan sieltä puolelta luhistunut tukipilari korjattaisiiin ja kestävyydeltään uuden veroiseksi valettaisiin, JOS siellä sillan toisessa päässä ei suostuta edes osallistumaan urakkaan millään tavalla.
Välttelen sukulaisten seuraa. Meillä ei ole mitään yhteistä, ja yhdessäolokin oli jatkuvaa v*ttuilua, nälvimistä ja kiusantekoa heidän puoleltaan. Kieltämättä hieman hymyilyttää ajatus, että pääsevät osa kohta paskavaipoissa makoilemaan vanhainkotiin.
Välttelen. Esimerkiksi miehiä, joiden tiedän olevan minuun ihastuneita mutta itse en ole heihin. En halua että tulevat ahdistelemaan. Myöskin ihmisiä, joiden tiedän harrastavan pahantahtoista juoruilua tai muuta ilkeilyä.
En ole pyrkinyt tavasta eroon.