Väsynyt äiti ja vaimo...
En nyt tiedä miksi tänne puran, jotenkin se tuntuu helpolta..
Meidän tarinamme on pitkä, en kaikkea nyt tähänseposta. Meillä on kaksi lasta 4- ja kohta 1-vuotias. Yhdessä olemme olleet 10 vuotta..
Ongelma on se, että mä olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Ehkä se purkautuu nyt kun loma on alkamassa. Mies on kokoajan töissä, minä hoidan käytännössä kaiken yksin -siis omakotitalon. Meiltä loppui öljy, eikä mies anna tilata lisää. Alussa hän itse lämmitti puilla joka päivä. Sitten kerran erehdyin itse laittamaan lämpöä, niin sen jälkeen olen sen saanut tehdä. Kaikki pihatyöt ja " sisätyöt" on mun vastuulla. Ja lapset. Kun mies on kotona, hän vain makailee, leikkii joskus poikien kanssa, sentään. Kuitenkin minulla on tunne että varsinkin nuoremman kanssa hän ei jaksa kauheesti olla. Sitä on aina vaikea ottaa mukaan, ja se on aina tiellä. Mutta kun mä lähden kauppaan, hän kommentoi että voinko ottaa pojat mukaan, tai ainakin pienemmän..
Tässä nyt siis yksi esimerkki. Yleensä kaikki asiat menee näin. Olen erittäin paha suustani ja huudan ja haukun miestäni, pelkään että koska se vaikuttaa lapsiimme niin että tulee isompia oireita.. Mutta en kestä katsoa miestä, joka makaa vain sohvalla.
Ja se mikä ärsyttää, on se että hän on välinpitämätön terveydestään. Lapsillekaan ei anna lääkkeitä säännöllisesti, jos en minä muistuta. Hänellä on noin 25kg ylipainoa ja hän syö kamalasti. Eikä se auta jos yritän häntä rajottaa. Tuntuu että se vaan pahenee. Olen yrittänyt sanoa nätisti, mutta parempi sen on antaa olla. Olimme viikonloppuna kahdestaan uimassa, hän ei jaksanut uida edes 25 metriä, kun käsiin alkoi sattua!
Ja arvatenkin edelliseen viitaten, meillä ei ole juuri mitään rakkauselämää. Rakastelut on laskettavissa yhdellä kädellä vuoden aikana. Minä kärsin tietty siitä.. Avoimesti yleensä puhutaan kaikesta, mutta nämä tietyt asiat on vaikee saada puhuttua.
Ja juuri se että miten tästä päästäis eteenpäin.. Tuntuu että miehellä ei ole mitään kunnianhimoa, eikä itsekuria. Itse olen aika aktiivinen ja menevä.. Nyt tuntuu oudolta, kun minua kokoajan vain väsyttää.. En saa mitään aikaiseksi, koti on ku pommin jäljiltä.. Raskasta kantaa tätä taakkaa sisällä, ja esittää kaikille että kaikki on hyvin..
Kommentit (3)
Tilaanteesi tuntuu raskaalta. Tarvitset muutosta ja muutos ei varmasti tapahdu itsellään. Onko teillä ketään keneltä pyytää apua, jotta pääset itse keräämään voimia ja samalla luottaa, että lapset hoidetaan. Ulkopuolinen keskusteluapu ei varmasti olisi pahitteeksi, voit hakea sitä myös yksin. Ei kannata odottaa liian kauan. Toista ei voi muuttaa, vain itseään. Oman toiminnan/puheen muutos voi joskus muuttaa toisen käytöstä. Voimia sulle tosi paljon. Toivottavasti saat apua jostakin ja elämäsi järjestyy pian. Muista, että vaikka hetkittäin tuntuu kuinka raskaalta, se ei ole lopullista. Lapset kasvavat ja olo paranee. Luota, että elämä hymyilee vielä sulle!
tarvitset nyt aikaa miettiä ja etäisyyttä kotoa ja miehestäsi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat viettäneet aikalisänsä Ystävyyden majatalossa. Suosittelen!
www.ystavyydenmajatalo.fi
Miten olet itse miettinyt jatkon suhteen? Kuulostaa todella raskaalta se että sinä hoidat kaiken yksin. Minä olin joskus saman tyyppisessä tilanteessa mies kävi töissä ja opiskeli ja minä hoidin yksin kaiken minulla oli kaksi pientä lasta tuolloin. Meillä ei ollut omakotitaloa, mutta muuten kaikki kotityöt, lapset yms. jäivät minulle Jossain vaiheessa väsähdin aika tavalla ja tuntui, että olin pari vuotta kuin sumussa en jaksanut mitään sitten tuli vaan väsähdys. Totesin että en jaksa enkä halua tällaista ja päätimme erota (olimme miettineet eroa jo vuoden verran).
Meillä viimeinen pisara oli se että mies jäi lasten kanssa kotiin ja minä hoidin kodin kunnossapidon opiskelujen ohessa. Jossain vaiheessa tajusin ettei ex-mieheni käynyt lasten kanssa esim. ulkona kuin 1-2 kertaa viikossa, he katsoivat päivittäin videoita ja vanhempi (3v) lapsista vaan makaili kun tulin kotiin ja selitti että hän on vähän väsynyt ja tarvitsee lepoa, leikki ei oikeen jaksanut kiinnostaa. Samalla isä vaan makasi sohvalla ja luki aku ankkaa. Ruokaa hän sentään laittoi ja vei vanhemman lapsen kerhoon 2 kertaa viikossa. Ammatiltaan isä on lähihoitaja eli tiesi kyllä mitä lapset tarvitsevat.
Itse en katsoisi tuollaista miestä joka vaan makaa eikä tee mitään, se on jotenkin niin epätasa-arvoista kuin olla ja voi. Oletko miettinyt pari terapiaan menoa? Nalkuttaminen ei oletettavasti kyllä auta yhtään mitään. Mieti mitä sinä haluat ja toimi sen mukaan, mieti myös asiaa oman jaksamisesi kannalta, väsyneenä ei kannata olla koko aikaa vaan olisi tärkeää että sinäkin saat levätä ja tuntea olosi pirteäksi. Mieti itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. tsemppiä ja jaksamista.
murmeliitta