Lue keskustelun säännöt.
On mahdollista että joudumme eroamaan
Äiskä
11.12.2019 |
Olemme olleet yhdessä vuosia ja meillä on pieni lapsi. Jo pari vuotta jatkuneen kriisin myötä alkaa olla pakko katsoa totuutta silmiin ja myöntää että ero on vaihtoehto. 😔 kumpikaan meistä ei haluaisi erota ja olemme nyt aloittaneet pariterapiassa. Ongelmamme ovat kuitenkin jotenkin niin isoja ja syvälle meneviä, että terapia on tosi ahdistavaa ja raskasta. Meillä ei jotenkin ole turvallinen olo toistemme kanssa, en edes oikein ymmärrä mistä se johtuu. Olemme siis melko erilaisia ihmisiä ja ajaudumme usein arjessa raskaisiin konflikteihin. Ihan normaali keskusteleminen on muuttunut ajan myötä tosi hankalaksi. Puolisoni on myös masentunut, hänellä on taipumusta masennuskausiin ja avun hakeminen on tähän mennessä ollut hänelle liian vaikeaa tai tuloksetonta. Huomaan että me molemmat mietimme ahdistuneina, olemmeko vain liian erilaisia että voisimme olla onnellisia yhdessä. Olisiko kenelläkään mitään lohduttavaa sanottavaa? Onko teillä pariterapia tuntunut raskaalta mutta tuottanut tulosta? Kauanko siihen on mennyt? Kuinka pitkälle riittää jos molemmat haluavat saada suhteen toimimaan?
Kommentit (13)
Pieni lapsi on itsessään sitova ja voimia vievä tekijä parisuhteessa. Lapsen syntymä myös tuo pintaan käsittelemättömiä asioita omassa menneisyydessä, jotka voivat aiheuttaa masennusta.
Hyvä, että olette terapiassa. Ota kertomasi ajatukset esiin siellä. Anna asioille aikaa, älä tee hätiköityjä ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerkeä pitkästi vastaamaan, mutta olemme olleet samassa tilanteessa. Pääsimme niistä yli, mutta tuskin ilman pariterapiaa olisimme yhdessä.
Olemme erilaisia, oli pieni lapsi, sairastumista ym stressiä ja masennusta. Kaikki kasaantui ja tuntui täysin negatiiviselta suhteessa.
Loppujen lopuksi kyse oli paljolti uupumuksesta ja elämän raskaudesta, joka näkyi parisuhteessa. Pitkään kesti päästä yli, mutta olemme onnellisia nykyään ja erilaisuus on voimavara (vaikka joskus toinen ärsyttää😅).
Uskon että tekin voitte päästä yli. Älkää luovuttako! Terapiaa, tukea läheisiltä, apua ja aikaa, niin tilanne voi muuttua hyväksi.
Älkää luovuttako. Me selvisimme 1,5 vuoden pariterapialla ja avioliittoleirillä. Tsemppiä. Minua autto9i myös paljon alan kirjallisuus, vaikken normaalisti jotenkin ehdi lukea. Töitä se vaati, mutta nyt olemme paljon vahvempi tiimi. Tsemppiä!
Saa suositella kirjallisuutta 🙂 -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jo tosi paljon, kun molemmat haluatte olla yhdessä! Yhdessä oleminen onkin juuri tahtomista. Voitte varmasti vielä löytää yhteisen onnen, ja hienoa, että teettekin sen eteen jo nyt töitä. Olette olleet pitkään yhdessä, mutta teillä on nyt pieni lapsi. Itse vauvaperheen äitinä huomaan, että stressi ja kiire vaikuttaa paljon myös parisuhteeseen. Ehkä teilläkin on ainakin osittain kyse myös tästä. Yrittäkää löytää parisuhteellenne aikaa. Jos lapsi on hoidossa, niin ottakaa vaikka yhteinen vapaapäivä töistä ja olkaa vaan ihan kahdestaan ilman mitään suunnitelmia. Riitelykään ei ole vaarallista.
Voimia ap sinulle ja perheellesi. <3
Meillä samantyylinen tilanne. Lapsia monta, 20v oltu yhdessä. Toinen ahdistaa. Itse olen masentunut kausittain... Tuntuu, ettei meillä ole sellaista yhteyttä, mitä kaipaisin... Mies on kyllä mahtava isä. Jotain puuttuu ja se ahdistaa....
En osaa vastata kysymykseesi... Mutta olen kuullut, että moni on saanut hyviä eväitä pariterapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ole kokemusta, mutta haluan vain sanoa että voimia ihan hirveästi! Toivottavasti saatte avun sieltä terapiasta 🙏🏻❤❤
Elämässä kaikki on mahdollista, ikävää mutta näin se vaan menee.
Jotkut koituvat eroamaan, joillekin se on uusi alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille ihanasti kommentoineille! Yritän keskittyä ajattelemaan positiivisesti ja luottavaisesti tulevaisuutta. On tosi hyvä että olemme pariterapiassa, että lapsemme kasvaa ja että meillä on hyvät tukiverkot. Yhteinen tahtotila on myös hieno asia, ja uskon että saamme asiat toimimaan tulevaisuudessa, kävi parisuhteen miten kävi. Elämä tosiaan tuo esiin paljon myös vastoinkäymisiä, ja tilanteita joita ei olisi osannut nuorena tyttönä ennustaa. Luojan kiitos kokemus tuo kuitenkin myös itseluottamusta ja uskoa omaan pärjäämiseen. Vaikka joulun aika tuo usein ainakin itsellä pintaan myös raskaita ajatuksia, tästäkin eletään läpi, ja alkavalla uudella vuodella voi olla vaikka mitä hyvää annettavanaan. -Ap
Ainahan voi jatkaa yhdessä, vaikka asuisi eri osoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tahtoa on, mikään ei ole mahdotonta. Usein miten ero syntyy kun tahto loppuu jommaltakummalta. Toisessa ketjussa yritin vinkata että kannattaisi keskittyä ainoastaan hyviin asioihin ja muistoihin ja pakottaa itselle niiden muistelua. Mitä enemmän hyviä asioita miettii, sitä helpompi on päästä takaisin kiinni siihen yhteiseen hiileen puhaltamiseen.
Meidän ihmisten mieli toimii niin mielenkiintoisesti että tiedostamattamme haluamme matkia. Kuten kaikki meistä tiedetään, esim. jos toinen hymyilee sinulle, niin se tarttuu sinuun ja alat hymyilemään. Sama toimii naurussa ja raivoamisessa. Mutta hauskaksi asian tekee että sama toimii, myös itsekseen kunhan panostaa vain niihin hyviin asioihin.
Tiedän että parisuhdeterapiassa etsitään niitä kipukohtia ja on rankkaa ja saattaa aiheuttaa jopa pahempaa ahdistusta. Jos toinen on ahdistuvaa sorttia kokemus voi olla aika järkyttävä. Joten suosittelen että ehdotat kumppanille ja sinulle että unohdatte kaikki asiat jotka ärsyttää. Jos kotona on nyt sukkia lattialla jotka ärsyttää unohtakaa ne hetkeksi. Eläkää vaikka kuin pellossa, ja muistelkaa yksin niitä hyviä asioita toisesta ja teistä. Hymyilkää toiselle vaikka olisi rankkapäivä takana. Sopikaa myös että saatte poistua toistenne läheisyydestä ilman ilmoitusta, joten jos toiselle tulee negatiivisia mietteitä niin välittömästi ulos ottamaan raitista ilmaan. Ja taas muistelemaan niitä ihania hetkiä mitä teillä on ollut.
Toivon mukaan tämä jo helpottaa teitä, ja jos niitä lukkoja käytte avaamassa vielä parisuhdeterapiassa niin ehkä tuo kanssa helpottaisi sitä ettei maailma kaadu terapian jälkeen.
Olisiko kellään mitään lohdun sanoja tähän? -Ap