Miten oppii olemaan yksin?

Eli seurustelin 15 vuotta ja erosin vuosi sitten. Olen nyt 31, ei lapsia. Ollaan exän kanssa edelleen hyviä ystäviä ja ero ei ole kertaakaan kaduttanut yhtään, ei vaan sovittu enää yhteen parisuhdemielessä.

Eron jälkeen alkuun tuli vietettyä kadotettua nuoruutta, mentyä kavereiden kanssa ja deittailtua paljon, nautin elämästä.

Nyt en vaan tiedä johtuuko pimeydestä, työuupumuksesta vai mistä, mutta olen huomannut etten osaakaan olla yksin. Elämässäni on kaikki hyvin, on kiva asunto, ihana perhe, paljon ystäviä, harrastuksia ym ja päivät on täynnä ohjelmaa, mutta silti etenkin nyt iltaisin olo on aika yksinäinen. Kaipaisin ihmistä vierelleni tekemään asioita kanssani. Kuitenkin olen todella tarkka minkälaisen ihmisen kanssa haluaisin elämäni jakaa.
Pari kuukautta sitten tapasinkin upean miehen, mutta hommassa on niin paljon kysymysmerkkejä etten tiedä tuleeko tästä ikinä mitään. Sitäkin nyt murehdin ja tuntuu, että mieli on orastavan jutun takia hieman maassa. Mietin jo, että jos tästä ei tule mitään, niin en ikinä löydä kaikinpuolin toista yhtä mahtavaa ihmistä.

Mutta varsinainen kysymys kuuluukin, millä ihmeen keinolla saan nyt kaivettua "munat esiin", olla stressaamatta suhdeasioista ja koittaa nauttia tästä hetkestä ja yksin elämisestä? Vai ottaako vain aikansa noin pitkän suhteen jälkeen?