Miten saa Suomessa suunnitellun sektion?

Suomessa ei saa yksityisellä synnytystä (ei alatie, eikä sektiota) vaikka haluaisi. Sen sijaan pelkopolin kautta suostuin yrittämään alateitse ja henki meinasi lähteä sekä itseltä että vauvalta. Seuraavaa ehdottivat käynnistettynä synnytyksenä (vuosi sektion jälkeen!) ja pelkosektion sain taistelemalla. Oli ihana ja eheyttävä kokemus.

Eli ap:n kysymykseen vastaus: pelkopolin kautta.

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Minä sain, koska vauvalla oli poikkeama, jonka vuoksi hän ei olisi kovinkaan todennäköisesti selvinnyt laskettuun aikaan asti hengissä kohdussa. Nyt vauva on reipas 5-vuotias eli kaikki meni hyvin alkuhankaluuksista huolimatta. 

Ihan vaan sanomalla, että et aio synnyttää alakautta. Jos kerran pelkäät alakautta synnyttämistä, niin sano se neuvolassa. Sinut ohjataan pelkopolille. Pidät siellä vaan pääsi, että et aio synnyttää alakautta. Sitten saat suunnitellun sektion.

Kannattaa kuitenkin miettiä asia tarkoin. Itse pelkäsin alatiesynnytystä ja vaadin sektion ja sain sen. Myöhemmin haluttiin toinen lapsi ja ihmettelin, kun en tule raskaaksi. Asiaa tutkittiin ja arpikudos on tehnyt tuhojaan ja en voi saada enää lapsia sektiosta johtuvien kompikaatioiden vuoksi. Kaduttaa, että en edes yrittänyt synnyttää alakautta. Pelon takia ei välttämättä kannata hakeutua sektioon. Tietysti alatiesynnytyksessäkin voi tulla komplikaatioita eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta sillä tavalla naiset on kautta aikojen synnyttäneet. Sektio kuitenkin heikentää kohtua joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei saa yksityisellä synnytystä (ei alatie, eikä sektiota) vaikka haluaisi. Sen sijaan pelkopolin kautta suostuin yrittämään alateitse ja henki meinasi lähteä sekä itseltä että vauvalta. Seuraavaa ehdottivat käynnistettynä synnytyksenä (vuosi sektion jälkeen!) ja pelkosektion sain taistelemalla. Oli ihana ja eheyttävä kokemus.

Eli ap:n kysymykseen vastaus: pelkopolin kautta.

Kyllä se raskaus itsessään on heti sektion jälkeen riski, vauvalle eritoten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Kukaan ei vastaa AP:n kysymykseen, aargh. Vastaus on: vetoamalla pelkoon. On siis mentävä pelkopolin kautta, mutta kun pidät pääsi etkä suostu käännytysyrityksiin, saat sektion.

Hae facesta ryhmiä sanoilla sektio, pelkosektio, suunniteltu sektio.. niissä on hyvin tietoa.

Niin ja mulla takana yksi alatiesynnytys ja yksi sektio. Ketään ei saisi pakottaa synnyttämään alakautta!

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastaa AP:n kysymykseen, aargh. Vastaus on: vetoamalla pelkoon. On siis mentävä pelkopolin kautta, mutta kun pidät pääsi etkä suostu käännytysyrityksiin, saat sektion.

Hae facesta ryhmiä sanoilla sektio, pelkosektio, suunniteltu sektio.. niissä on hyvin tietoa.

Niin ja mulla takana yksi alatiesynnytys ja yksi sektio. Ketään ei saisi pakottaa synnyttämään alakautta!

Aika moni on vastannut ap:n kysymykseen. Ja jopa monesta eri näkökulmasta. Pelkohan ei ole millään muotoa ainut syy, jolla suunniteltu sektio voidaan tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sanomalla, että et aio synnyttää alakautta. Jos kerran pelkäät alakautta synnyttämistä, niin sano se neuvolassa. Sinut ohjataan pelkopolille. Pidät siellä vaan pääsi, että et aio synnyttää alakautta. Sitten saat suunnitellun sektion.

Kannattaa kuitenkin miettiä asia tarkoin. Itse pelkäsin alatiesynnytystä ja vaadin sektion ja sain sen. Myöhemmin haluttiin toinen lapsi ja ihmettelin, kun en tule raskaaksi. Asiaa tutkittiin ja arpikudos on tehnyt tuhojaan ja en voi saada enää lapsia sektiosta johtuvien kompikaatioiden vuoksi. Kaduttaa, että en edes yrittänyt synnyttää alakautta. Pelon takia ei välttämättä kannata hakeutua sektioon. Tietysti alatiesynnytyksessäkin voi tulla komplikaatioita eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta sillä tavalla naiset on kautta aikojen synnyttäneet. Sektio kuitenkin heikentää kohtua joka kerta.

Tämä on ihan totta, että sektion riskit tulisi kertoa selkeästi pelkopolilla. Itseäni taas harmittaa että koitin alakautta.

Naiset ovat myös kautta aikojen kuolleet synnytyksiin, joten se ei ole minusta kovin validi argumentti alatien suosittelemiseen.

Alakautta synnyttäessä komplikaatiot ovat yleisiä, lähes neljännekselle jää pidätyskyvyttömyyttä ja muuta mukavaa. Itse koin olevani onnekas kun pääsin teholta pois (vauva jäi vielä omalle osastolleen) ja naapurisängyssä oli nainen jolta oli kirjaimellisesti revitty alapää palasiksi pihdeillä ja jonka vauvan päänahka oli irronnut kallosta.

En halua tulla kuitenkaan väärinymmärretyksi, onnistunut alatiesynnytys on paljon parempi vaihtoehto kuin onnistunut sektio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Ei pelko ole mikään epänormaali asia joka tulisi kohdata edes ajatuksen tasolla. Pelko on ihan normaali reaktio ja toisilla on enemmän syytä pelätä kuin toisilla (esim aiemmat synnytyskokemukset, suvun vaikeat synnytykset yms).

Pelko ei ole myöskään asia joka noin vain käsitellään, siihen voi mennä vuosikausia, ja se on oikeasti rankkaa hommaa. Sitä ei “hoideta” noin vaan sen 6kk aikana mikä siinä on aikaa ihmetellä, enkä näkisi järkevänä lähteä purkamaan psyykettäni (kunnon terapia on nimenomaan sitä) jonkun pelon vuoksi joka ei koskaan konkretisoidu -> sektio. Arkea haittaavat pelot ovat eri asia.

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutten ole samaa mieltä.

T. Psykologian maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Ei pelko ole mikään epänormaali asia joka tulisi kohdata edes ajatuksen tasolla. Pelko on ihan normaali reaktio ja toisilla on enemmän syytä pelätä kuin toisilla (esim aiemmat synnytyskokemukset, suvun vaikeat synnytykset yms).

Pelko ei ole myöskään asia joka noin vain käsitellään, siihen voi mennä vuosikausia, ja se on oikeasti rankkaa hommaa. Sitä ei “hoideta” noin vaan sen 6kk aikana mikä siinä on aikaa ihmetellä, enkä näkisi järkevänä lähteä purkamaan psyykettäni (kunnon terapia on nimenomaan sitä) jonkun pelon vuoksi joka ei koskaan konkretisoidu -> sektio. Arkea haittaavat pelot ovat eri asia.

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutten ole samaa mieltä.

T. Psykologian maisteri

Onneksi en käynyt sinun vastaanotollasi oman synnytyspelkoni kanssa. Kävin asiantuntijan luona ja keskustelujen avulla pelko helpotti niin, että uskalsin synnyttää alateitse. Sinä olisit varmaan laittanut minut suoraan sektioon, koska "pelkoa ei voi käsitellä tai hoitaa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Hieman eri asiasta kyse kuin jostain tori- tai korkeanpaikankammosta. Tätä pelkoa ei voi kohdata menemällä kiipeämällä tai menemällä julkiselle paikalle.

Nainen ei synnytä välttämättä yhtä kertaa enempää. Koko synnyttäminen voi jäädä väliin pelon takia. Jos päättää niin, ei tuo pelko vaivaa. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Ei pelko ole mikään epänormaali asia joka tulisi kohdata edes ajatuksen tasolla. Pelko on ihan normaali reaktio ja toisilla on enemmän syytä pelätä kuin toisilla (esim aiemmat synnytyskokemukset, suvun vaikeat synnytykset yms).

Pelko ei ole myöskään asia joka noin vain käsitellään, siihen voi mennä vuosikausia, ja se on oikeasti rankkaa hommaa. Sitä ei “hoideta” noin vaan sen 6kk aikana mikä siinä on aikaa ihmetellä, enkä näkisi järkevänä lähteä purkamaan psyykettäni (kunnon terapia on nimenomaan sitä) jonkun pelon vuoksi joka ei koskaan konkretisoidu -> sektio. Arkea haittaavat pelot ovat eri asia.

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutten ole samaa mieltä.

T. Psykologian maisteri

Onneksi en käynyt sinun vastaanotollasi oman synnytyspelkoni kanssa. Kävin asiantuntijan luona ja keskustelujen avulla pelko helpotti niin, että uskalsin synnyttää alateitse. Sinä olisit varmaan laittanut minut suoraan sektioon, koska "pelkoa ei voi käsitellä tai hoitaa". 

En ole sellainen psykologi onneksi muutenkaan ;) Jännitys on ihan eri asia kuin todellinen pelko. Todellisen pelon takia pelkosektio on olemassa. Itse en vain koe järkevänä, että muutkin joutuvat hakemaan “pelkosektion” vaikka taustalla olisi muita syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Ei pelko ole mikään epänormaali asia joka tulisi kohdata edes ajatuksen tasolla. Pelko on ihan normaali reaktio ja toisilla on enemmän syytä pelätä kuin toisilla (esim aiemmat synnytyskokemukset, suvun vaikeat synnytykset yms).

Pelko ei ole myöskään asia joka noin vain käsitellään, siihen voi mennä vuosikausia, ja se on oikeasti rankkaa hommaa. Sitä ei “hoideta” noin vaan sen 6kk aikana mikä siinä on aikaa ihmetellä, enkä näkisi järkevänä lähteä purkamaan psyykettäni (kunnon terapia on nimenomaan sitä) jonkun pelon vuoksi joka ei koskaan konkretisoidu -> sektio. Arkea haittaavat pelot ovat eri asia.

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutten ole samaa mieltä.

T. Psykologian maisteri

Ei siellä yliopistossa näköjään ainakaan tervettä järkeä opeteta. Jopa peruskoulupohjalta pitäisi tietää, että pelkoja on erilaisia eikä voi yksiselitteisesti sanoa, että niitä ei tarvitse kohdata. Totta kai pelko on normaali asia (sitä ei kukaan ole kieltänytkään), mutta on aika järjetöntä ajatella, ettei pelkoja voisi tai saisi kohdata. Pelon taustallahan voi olla ihan vain tietämättömyys. Kun sellaisen pelon kohtaa ja saa tarvittavat tiedot, pelko hyvin todennäköisesti katoaa. Siihen ei tarvita vuosien terapiaa. Itse asiassa ei tarvita terapiaa ollenkaan. Riittää, että joku asiallisesti kertoo, miten asiat ovat.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Ei pelko ole mikään epänormaali asia joka tulisi kohdata edes ajatuksen tasolla. Pelko on ihan normaali reaktio ja toisilla on enemmän syytä pelätä kuin toisilla (esim aiemmat synnytyskokemukset, suvun vaikeat synnytykset yms).

Pelko ei ole myöskään asia joka noin vain käsitellään, siihen voi mennä vuosikausia, ja se on oikeasti rankkaa hommaa. Sitä ei “hoideta” noin vaan sen 6kk aikana mikä siinä on aikaa ihmetellä, enkä näkisi järkevänä lähteä purkamaan psyykettäni (kunnon terapia on nimenomaan sitä) jonkun pelon vuoksi joka ei koskaan konkretisoidu -> sektio. Arkea haittaavat pelot ovat eri asia.

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutten ole samaa mieltä.

T. Psykologian maisteri

Onneksi en käynyt sinun vastaanotollasi oman synnytyspelkoni kanssa. Kävin asiantuntijan luona ja keskustelujen avulla pelko helpotti niin, että uskalsin synnyttää alateitse. Sinä olisit varmaan laittanut minut suoraan sektioon, koska "pelkoa ei voi käsitellä tai hoitaa". 

En ole sellainen psykologi onneksi muutenkaan ;) Jännitys on ihan eri asia kuin todellinen pelko. Todellisen pelon takia pelkosektio on olemassa. Itse en vain koe järkevänä, että muutkin joutuvat hakemaan “pelkosektion” vaikka taustalla olisi muita syitä.

Ja vielä vähättelet toisen pelkoa kutsumalla sitä jännitykseksi. Erittäin hyvä ettet ole "sellainen" psykologi. Traumatisoisit asiakkaitasi vain pahemmin vähättelemällä heidän kokemuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Ei pelko ole mikään epänormaali asia joka tulisi kohdata edes ajatuksen tasolla. Pelko on ihan normaali reaktio ja toisilla on enemmän syytä pelätä kuin toisilla (esim aiemmat synnytyskokemukset, suvun vaikeat synnytykset yms).

Pelko ei ole myöskään asia joka noin vain käsitellään, siihen voi mennä vuosikausia, ja se on oikeasti rankkaa hommaa. Sitä ei “hoideta” noin vaan sen 6kk aikana mikä siinä on aikaa ihmetellä, enkä näkisi järkevänä lähteä purkamaan psyykettäni (kunnon terapia on nimenomaan sitä) jonkun pelon vuoksi joka ei koskaan konkretisoidu -> sektio. Arkea haittaavat pelot ovat eri asia.

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutten ole samaa mieltä.

T. Psykologian maisteri

Onneksi en käynyt sinun vastaanotollasi oman synnytyspelkoni kanssa. Kävin asiantuntijan luona ja keskustelujen avulla pelko helpotti niin, että uskalsin synnyttää alateitse. Sinä olisit varmaan laittanut minut suoraan sektioon, koska "pelkoa ei voi käsitellä tai hoitaa". 

En ole sellainen psykologi onneksi muutenkaan ;) Jännitys on ihan eri asia kuin todellinen pelko. Todellisen pelon takia pelkosektio on olemassa. Itse en vain koe järkevänä, että muutkin joutuvat hakemaan “pelkosektion” vaikka taustalla olisi muita syitä.

Ja vielä vähättelet toisen pelkoa kutsumalla sitä jännitykseksi. Erittäin hyvä ettet ole "sellainen" psykologi. Traumatisoisit asiakkaitasi vain pahemmin vähättelemällä heidän kokemuksiaan.

Fakta nyt vain on, että mikäli tietotaito synnytyksen fysiologiasta on perustasolla kunnossa, ja synnytyspelko haihtuu muutamalla pelkopolinkäynnillä, niin se ei todennäköisesti ole ollut fobia alkuunkaan. Ei sen nimittäminen jännitykseksi ole millään lailla vähättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Ei pelko ole mikään epänormaali asia joka tulisi kohdata edes ajatuksen tasolla. Pelko on ihan normaali reaktio ja toisilla on enemmän syytä pelätä kuin toisilla (esim aiemmat synnytyskokemukset, suvun vaikeat synnytykset yms).

Pelko ei ole myöskään asia joka noin vain käsitellään, siihen voi mennä vuosikausia, ja se on oikeasti rankkaa hommaa. Sitä ei “hoideta” noin vaan sen 6kk aikana mikä siinä on aikaa ihmetellä, enkä näkisi järkevänä lähteä purkamaan psyykettäni (kunnon terapia on nimenomaan sitä) jonkun pelon vuoksi joka ei koskaan konkretisoidu -> sektio. Arkea haittaavat pelot ovat eri asia.

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutten ole samaa mieltä.

T. Psykologian maisteri

Ei siellä yliopistossa näköjään ainakaan tervettä järkeä opeteta. Jopa peruskoulupohjalta pitäisi tietää, että pelkoja on erilaisia eikä voi yksiselitteisesti sanoa, että niitä ei tarvitse kohdata. Totta kai pelko on normaali asia (sitä ei kukaan ole kieltänytkään), mutta on aika järjetöntä ajatella, ettei pelkoja voisi tai saisi kohdata. Pelon taustallahan voi olla ihan vain tietämättömyys. Kun sellaisen pelon kohtaa ja saa tarvittavat tiedot, pelko hyvin todennäköisesti katoaa. Siihen ei tarvita vuosien terapiaa. Itse asiassa ei tarvita terapiaa ollenkaan. Riittää, että joku asiallisesti kertoo, miten asiat ovat.  

Kyse taisi olla siitä, että raskaana olevan pitäisi käydä pelkonsa syyt läpi terapiassa varsin lyhyessä ajassa. Tilassa, jossa stressin lisääminen ole välttämättä se paras vaihtoehto. Tuollaisten asioiden läpikäynnissä tiukka aikaraja ei todellakaan auta, ja tässä sellainen dl totisesti on.

Sinulle ei taida olla mitään käsitystä terapiasta. Siltä ainakin tekstin perusteella vaikuttaa. Terapiakaan ei ole mikään automaatti, josta saa tarvittavat tiedot ja pelko on poissa. Osa tarvitsee samojen asioiden kohtaamiseen paljon enemmän aikaa kuin joku toinen. eri

Sain kun pyysin ja olin tiukkana.

Eka lapsi tuli kiireisellä sektiolla, toinen raskaus 40+. En edes miettinyt synnyttäväni alateitse.

Ei tarvinnut käydä pelkopoleilla - vähän oli nyreää, mutta sain sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole ratkaisu synnytyspelkoon. Ja onneksi sitä harvoin sellaisena saakaan. Jos pelottaa, mennään puhumaan psykologille tms. jonka kanssa pelkoja voi käsitellä ja helpottaa. 

Synnytyspelko ei myöskään ole pelko jota olisi pakko kohdata. Sektio on käytännössä yhtä turvallinen synnytystapa jonka lisäksi tietyt riskit vähenevät olemattomiin sekä vauvan että äidin puolelta.

Minut suostuteltiin pelkopolilla koittamaan alateitse ja henki meinasi lähteä, lantio murtui, tulehdusarvot huitelivat yli neljänsadan ja makasin teholla pitkän aikaa. En koskaan enää jätä terveysasioistani päättämistä muille ihmisille. Sektion tulisi olla ihan rehellinen vaihtoehto.

Kaikki pelot ovat sellaisia, jotka on syytä kohdata. Ei välttämättä konkreettisesti tekemällä sitä, mikä pelottaa. On olemassa muitakin tapoja. Kohtaamalla pelkonsa ja käsittelemällä niitä turvallisesti peloista voi päästä jopa kokonaan eroon. Tai ainakin ne voivat lievittyä. Joku syyhän siellä taustalla on, miksi pelottaa ja se syy voi alkaa vaivaamaan muutenkin, jos ei sitä hoideta. Ja tarkoitan nyt psyykkistä hoitoa, en fyysistä. Sinulla kävi huonosti synnytyksessä, mutta se ei johtunut pelostasi. Eikä myöskään tarkoita, että kaikille pelkääville kävisi samoin. Toivottavasti olet saanut apua myös traumaattisen kokemuksesi käsittelyyn.

Ei pelko ole mikään epänormaali asia joka tulisi kohdata edes ajatuksen tasolla. Pelko on ihan normaali reaktio ja toisilla on enemmän syytä pelätä kuin toisilla (esim aiemmat synnytyskokemukset, suvun vaikeat synnytykset yms).

Pelko ei ole myöskään asia joka noin vain käsitellään, siihen voi mennä vuosikausia, ja se on oikeasti rankkaa hommaa. Sitä ei “hoideta” noin vaan sen 6kk aikana mikä siinä on aikaa ihmetellä, enkä näkisi järkevänä lähteä purkamaan psyykettäni (kunnon terapia on nimenomaan sitä) jonkun pelon vuoksi joka ei koskaan konkretisoidu -> sektio. Arkea haittaavat pelot ovat eri asia.

Ymmärrän pointtisi hyvin, mutten ole samaa mieltä.

T. Psykologian maisteri

Ei siellä yliopistossa näköjään ainakaan tervettä järkeä opeteta. Jopa peruskoulupohjalta pitäisi tietää, että pelkoja on erilaisia eikä voi yksiselitteisesti sanoa, että niitä ei tarvitse kohdata. Totta kai pelko on normaali asia (sitä ei kukaan ole kieltänytkään), mutta on aika järjetöntä ajatella, ettei pelkoja voisi tai saisi kohdata. Pelon taustallahan voi olla ihan vain tietämättömyys. Kun sellaisen pelon kohtaa ja saa tarvittavat tiedot, pelko hyvin todennäköisesti katoaa. Siihen ei tarvita vuosien terapiaa. Itse asiassa ei tarvita terapiaa ollenkaan. Riittää, että joku asiallisesti kertoo, miten asiat ovat.  

Kyse taisi olla siitä, että raskaana olevan pitäisi käydä pelkonsa syyt läpi terapiassa varsin lyhyessä ajassa. Tilassa, jossa stressin lisääminen ole välttämättä se paras vaihtoehto. Tuollaisten asioiden läpikäynnissä tiukka aikaraja ei todellakaan auta, ja tässä sellainen dl totisesti on.

Sinulle ei taida olla mitään käsitystä terapiasta. Siltä ainakin tekstin perusteella vaikuttaa. Terapiakaan ei ole mikään automaatti, josta saa tarvittavat tiedot ja pelko on poissa. Osa tarvitsee samojen asioiden kohtaamiseen paljon enemmän aikaa kuin joku toinen. eri

Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä yritin sanoa. En missään kohtaa sanonut, että kenenkään pitäisi mennä terapiaan. Lukemalla tekstini huolellisesti ja ajatuksella saattaisit ymmärtää pointtini. Nyt vain ajat omaa asiaa yrittämättäkään ymmärtää, mitä sinulle sanotaan. Vai oikeastiko maistereiden luetunymmärtäminen on noin heikolla tasolla ettei selvää suomea ymmärretä?