Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä opintojen kanssa, neuvoja?
10.12.2019 |
Heippa! Olen lukion toista luokkaa käyvä opiskelija. Opinnot ovat olleet viime keväästä lähtien haastavia ja koulunkäynti tuntunut raskaalta. Opiskelussa ei ole ongelmaa varsinaisesti ja keskiarvoni on ollut koko ajan yli 8, mutta muuten koulunkäynti tuntuu ahdistavalta ja kuormittavalta. Koulussamme on noin 800 opiskelijaa ja ryhmäkoot ovat isoja, minä taas olen aina ollut meluherkkä ja paniikkihäiriöinen ja kärsinyt muutenkin aistiyliherkkyyksistä. Koulun jälkeen en jaksa tehdä muuta kuin nukkua päivät. Olen myös lintsaillut paljon ihan vain siksi että saisin olla edes hetken rauhassa. En jaksa tätä enää kauaa. Kannattaisiko minun vaihtaa koulua amikseen vai mitä voisin tehdä? Etälukio tai aikuislukio eivät ole vaihtoehtoja. Elämäni on yhtä meluh*lvettiä ja siitä toipumista.
Kommentit (33)
Tarvitset pikaisesti mielenterveydellistä tukea.
Kokeile nyt vaikka samantien tätä: https://mieli.fi/fi/tukea-netist%C3%A4 (sekasin chat)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän koulupäivien aikana mennä hiljaisiin paikkoihin ja bussimatkat kuuntelen musiikkia ja kotona pyrin olemaan hiljaisuudessa myös.
En ole ankara itseäni kohtaan, minulle riittää että saan sellaisia keskitasoisia arvosanoja (7,8,9), haluaisin opiskella lukion jälkeen yhteisöpedagokiksi. Voi kuulostaa vähän typerältä tällaisten ongelmien kanssa tuollainen urahaave, mutta ohjaajana voi itse ottaa roolin, samaan tapaan kuin asiakaspalvelutyössä. Sellainen on mukavaa ja roolia on kiva vetää, mutta en osaa tehdä sitä koulussa. Yritän ajatella opintoja pala kerrallaan, mutta työmäärä kaatuu niskaan aina jossain vaiheessa.
Ap
Jos lukio ahdistaa ja haluat ammattikorkeaan, voisit käydä myös amiksen, siellä voi opiskella esimerkiksi nuoriso-ohjaajan tutkinnon. Vaikutat kyllä sen verran kypsältä ja kirjoitat niin hyvin, että olisi hyvä pysyä lukiossa.
Eikös lukioissakin ole nykyään erityisopettajia? Kerro ongelmista meluavissa ryhmissä, hän voisi tietää, mikä auttaa. Muutto pieneen lukioon, jossa on asuntola, voisi toimia, mutta jos olet jo kovin huonossa kunnossa, ymmärrän että vanhempasi pelkäävät päästää sinua yksin asumaan.
Kuulostaa siltä, että vanhemmat ja rehtori eivät ota vakavasti tuota isojen ryhmien sinulle aiheuttamaa ongelmaa. Jaksaisitko tehdä osan kursseista etänä ja käydä vain vaikka parilla kurssilla koulussa? Joka tapauksessa et pysty tekemään enempää kuin jaksat, joten älä ota paineita siitä, jos lukio ei valmistu neljässä vuodessa. Tee sen verran kuin jaksat ja ota vastaan apua, sitten kun pääset sinne poliklinikalle tai mistä nyt apua saakaan. Kun olet 18, voit tehdä lukion loppuun iltalukiossa tai etälukiossa.
Kukaan ei tosiaan ota tosissaan tätä huonoa oloani eikä ainakaan aistiyliherkkyyksiäni.
Vanhempani eivät myöskään pidä ajatuksesta että hakisin ammattikouluun, vaikka sekin olisi mielestäni varsin varteenotettava vaihtoehto jatko-opintoja ajatellen. Meillä ei taida olla opiskelija-asuntoloita juurikaan muualla kuin tässä nykyisessä asuinkunnassani ja meidän lukiossa ei erityisopettajaa ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tosiaan ota tosissaan tätä huonoa oloani eikä ainakaan aistiyliherkkyyksiäni.
Vanhempani eivät myöskään pidä ajatuksesta että hakisin ammattikouluun, vaikka sekin olisi mielestäni varsin varteenotettava vaihtoehto jatko-opintoja ajatellen. Meillä ei taida olla opiskelija-asuntoloita juurikaan muualla kuin tässä nykyisessä asuinkunnassani ja meidän lukiossa ei erityisopettajaa ole.
Ap
Eikö kuraattorikaan ota?
Kuraattorikin tuntuu vähättelevän ja etsivän syitä muualta, se häiritsee ja loukkaa. Tunnistan itsessäni paljon aspergerpiirteitä ja luulen myös aistiherkkyyden olevan sitä, mutta siihen ei osaa suhtautua _kukaan_. Meluherkkyys on todellista ja aiheuttaa suurta kärsimystä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tosiaan ota tosissaan tätä huonoa oloani eikä ainakaan aistiyliherkkyyksiäni.
Vanhempani eivät myöskään pidä ajatuksesta että hakisin ammattikouluun, vaikka sekin olisi mielestäni varsin varteenotettava vaihtoehto jatko-opintoja ajatellen. Meillä ei taida olla opiskelija-asuntoloita juurikaan muualla kuin tässä nykyisessä asuinkunnassani ja meidän lukiossa ei erityisopettajaa ole.
Ap
Googlasin, se tuleekin näköjään vasta uudessa lukiolaissa se erityisopetus kaikkiin lukioihin. Entäs koulupsykologi? Joku siellä täytyy olla, joka selvittää, milloin tarvitaan erityisjärjestelyjä ja tekee lausunnon jos tarvitaan ylioppilaskokeessa lisäaikaa tai muuta erityisjärjestelyä. Se ihminen todennäköisesti ymmärtäisi erityistarpeita myös meluongelmassa. Kunhan ongelma otetaan vakavasti, ehkä löydätte siihen jonkun riittävän hyvän ratkaisun! Jos asut maalla, joudun todennäköisesti joka tapauksessa muuttamaan omillesi asumaan lukion jälkeen, joten voit kai muuttaa jo lukion lopullakin, jos muualla on parempi tehdä lukio loppuun. Voit ehkä myös saada tukea itsenäisesti asumiseen, luultavasti siellä nuorisopoliklinikalla tiedetään mitä kautta sellainen onnistuisi.
Guuglaahan Itä-Hämeen opisto. Pieni sisäoppilaitoksena toimiva lukio, ilmainen asuminen ja ruokailut koulupäivinä, ilmaiset oppimateriaalit. Olisiko tämä tai joku vastaava ratkaisu sulle mahdollinen?
Vanhempiesi näkökantaa en ymmärrä ollenkaan, heidän pitäisi olla sulle tukena eikä lisätä stressiä. Olen itsekin lukiolaisen äiti. Näytä heille tämä ketju, jospa se laittaisi vähän ajattelemaan.
Tsemppiä, älä lannistu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä että tuollaisia aistiyliherkkyyksiä noin vähätellään. Voisit melkein kysyä kuraattorilta, vanhemmiltasi ja muilta että heidänkö mielestä on ihan normaalia että koulun jälkeen et muuta jaksa tehdä kuin nukkua, nukkua ja nukkua. Hyvä että olet jonossa nuorisopsykiatriselle, siellä sinut toivottavasti otetaan tosissaan ja saat vihdoin apua. Itse suosittelisin vastamelukuulokkeita, ne kun laittaa päähän niin ei kuulu yhtikäs mitään ääniä (kyllähän ne maksaa tietenkin...). Voisit aina välitunneilla ja kotimatkalla olla ne päässä.
Pieni lohdutuksen sana: kohta olet 18-vuotias ja sitten saat päättää omista asioistasi. Vaikutat tarpeeksi kypsältä että ymmärrät että sinun pitää huolehtia itse itsestäsi, jos kukaan muu ei huolehdi. Joskus paras vaihtoehto on muuttaa omilleen ja tehdä asiat itselle parhaalla tavalla, ihan vain oman mielenterveyden takia. Älä huolehdi kursseista mitä et ole päässyt läpi. Ne ehdit myöhemminkin. Nyt olisi tärkeintä, että tilanteesi ei enää pahenisi, koska seuraava askel on kunnon masennus ja sieltä vasta onkin hankala nousta ylös.
Monet kertomistasi asioista kuulostavat samalta mitä itsekin mietin masentuneena. Esim. lintsaaminen ihan vain että saisi edes vähän aikaa olla rauhassa. Minuakin kaikki pitivät laiskana ja saamattomana, enkä vieläkään oikein ole antanut anteeksi läheisilleni, että he haukkuivat minua sen sijaan että olisivat auttaneet (koska minulla ei ollut hajuakaan mistä saisin apua, joten tilanteeni paheni kunnes olin vakavan masennuksen kourissa).
Trolli, missään maalaislukiossa ei ole yli 800 opiskelijaa, mutta ei julkisia naapurikuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelin äsken vanhempieni kanssa. Äitini mielestä olen psykopaatti ja hukun p*skaan jos joudun asumaan yksin eikä minusta koskaan tule mitään jos en jatka nykyisessä opiskelupaikassa. Vanhempani eivät kykene neutraaliin keskusteluun vaan kiljuvat ja itkevät jos edes ehdotan vaikka omilleni muuttamista.
Ap
Jos tämä aloitus on totta, niin olet harvinaisen kypsä ikäiseksesi, ja olen ylpeä sinusta, että osaat ajatella tilannettasi niin analyyttisesti.
Suosittelen sitä lääkäriä ja paniikkihäiriölääkitystä, sillä tämä ei tule olemaan viimeinen haasteesi elämässä. Itse syön paniikkihäiriöön lääkettä (essitalopraamia), ja se on todella muuttanut elämääni, vain positiiviseen suuntaan. Aina löytyy lääkevastaisia ihmisiä, mutta sinun täytyy etsiä sinulle sopivat ratkaisut. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Varmasti löydät tien eteenpäin!