Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä opintojen kanssa, neuvoja?
10.12.2019 |
Heippa! Olen lukion toista luokkaa käyvä opiskelija. Opinnot ovat olleet viime keväästä lähtien haastavia ja koulunkäynti tuntunut raskaalta. Opiskelussa ei ole ongelmaa varsinaisesti ja keskiarvoni on ollut koko ajan yli 8, mutta muuten koulunkäynti tuntuu ahdistavalta ja kuormittavalta. Koulussamme on noin 800 opiskelijaa ja ryhmäkoot ovat isoja, minä taas olen aina ollut meluherkkä ja paniikkihäiriöinen ja kärsinyt muutenkin aistiyliherkkyyksistä. Koulun jälkeen en jaksa tehdä muuta kuin nukkua päivät. Olen myös lintsaillut paljon ihan vain siksi että saisin olla edes hetken rauhassa. En jaksa tätä enää kauaa. Kannattaisiko minun vaihtaa koulua amikseen vai mitä voisin tehdä? Etälukio tai aikuislukio eivät ole vaihtoehtoja. Elämäni on yhtä meluh*lvettiä ja siitä toipumista.
Kommentit (33)
Vanhempani eivät hyväksy ajatusta etäopiskelusta eikä rehtorikaan. Myöskään naapurikuntien pikkulukioihin en saa hakea, koska niihin kulkeminen on hankalaa ja minun pitäisi muuttaa, eivätkä vanhemmat anna minun muuttaa omilleni. Aikuislukiossa opetusta on yleensä iltaisin ja sekin on vanhempien mielestä huono vaihtoehto, koska asumme kaukana kaupungista eikä kukaan ehdi kuskata eikä muuttaminen ole vaihtoehto. Vanhempani eivät ymmärrä ollenkaan pahaa oloani ja yrittävät väkisin pakottaa minut jatkamaan, vaikka minusta tuntuu että palan kohta loppuun ja seuraava askel on varmaan sitten lopullinen sekoaminen.
Onko jotain lääkitystä tai muuta keinoa saada itsensä taas koulukuntoiseksi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalin koulupäivän ja läksyjen jälkeen en jaksa enää nousta sängystä, kun tulen kotiin ja olen tehnyt läksyt, menen nukkumaan. Herään kun pitää käydä suihkussa ja syömässä ja menen takaisin nukkumaan. En jaksa muita ihmisiä ollenkaan enkä halua nähdä tai kuulla yhtään mitään enää päivän päätteeksi, toivon vain kuolevani ja toivon että aistini lakkaavat toimimasta. En saa enää iloa mistään. Vanhempieni mielestä olen laiska ja dramaattinen. Mitään fyysisiä syitä ei ole löytynyt tälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Normaalin koulupäivän ja läksyjen jälkeen en jaksa enää nousta sängystä, kun tulen kotiin ja olen tehnyt läksyt, menen nukkumaan. Herään kun pitää käydä suihkussa ja syömässä ja menen takaisin nukkumaan. En jaksa muita ihmisiä ollenkaan enkä halua nähdä tai kuulla yhtään mitään enää päivän päätteeksi, toivon vain kuolevani ja toivon että aistini lakkaavat toimimasta. En saa enää iloa mistään. Vanhempieni mielestä olen laiska ja dramaattinen. Mitään fyysisiä syitä ei ole löytynyt tälle.
Ap
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/Pages/default.aspx
tuolla on kaikenlaista luettavaa.
ja voit puhua "tekonimelläkin"
Tutki asiaa!
Burn-out tai keskivaikea masennus, arvioisin näin maallikkona. Toki on saatavilla lääkkeitä, mutta oletko varma, että kestät ne sivuoireet niistä? Mahdollinen kymmenien kilojen painonnousu ehkä ikäisellesi vakavin (pahoittelen, jos loukkaan, muistelen vain omia lukioaikojani).
Vanhemmillesi tekisi mieli sanoa rumastikin. Sinä elät sinun elämääsi. Ymmärrän, ettei tuota tavallista lukiota voi käydä etänä (voiko mitään?), mutta iltalukiossa on paljon etänä tehtävää eikä käsittääkseni edes joka päivä lähiopetusta. Kuitenkin lukio vaikuttaa nykyään koko loppuelämään (opiskelupaikan saaminen).
Luulisi, että vanhempiasi sen verran kiinnostaisi hyvinvointisi, että kuskaisivat sinua. Voisitko hankkia ajokortin? Minkä ikäinen olet?
Amis tuskin ratkaisee mitään ongelmaasi. Samanlaista sielläkin on, joskin ehkä kognitiivisesti helpompaa (ei kaikkialla). Meteli on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät hyväksy ajatusta etäopiskelusta eikä rehtorikaan. Myöskään naapurikuntien pikkulukioihin en saa hakea, koska niihin kulkeminen on hankalaa ja minun pitäisi muuttaa, eivätkä vanhemmat anna minun muuttaa omilleni. Aikuislukiossa opetusta on yleensä iltaisin ja sekin on vanhempien mielestä huono vaihtoehto, koska asumme kaukana kaupungista eikä kukaan ehdi kuskata eikä muuttaminen ole vaihtoehto. Vanhempani eivät ymmärrä ollenkaan pahaa oloani ja yrittävät väkisin pakottaa minut jatkamaan, vaikka minusta tuntuu että palan kohta loppuun ja seuraava askel on varmaan sitten lopullinen sekoaminen.
Onko jotain lääkitystä tai muuta keinoa saada itsensä taas koulukuntoiseksi?
Ap
Oletko hakenut apua terveydenhoitajan kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painan jo nyt reilustikin yli 100 kiloa enkä näe että painonnoususta tässä konkurssissa enää mitään haittaa olisi, erittäin mielelläni hankkisin lääkityksen jos sellaista tarjottaisiin.
Olen 17-vuotias.
Minulla ei ole ajokorttia eikä ole aikomustakaan hankkia, vanhempani ovat päivät töissä eivätkä pääse kuskaamaan eikä julkiset kulje täällä maaseudulla ollenkaan.
On melko todennäköistä että olen masentunut, mutta itseänikin ällöttää että olen näin saamaton ja laiska eikä masennus ole tekosyy kotona olemiseen. Vihaan itseäni niin paljon että haaveilen joka päivä sairastavani vakavasti tai joutuvani johonkin onnettomuuteen, sellaiset ajatukset tuovat suurta mielihyvää ja levollisen olon. Vanhemmat vain suuttuvat ja huutavat jos edes mainitsen tästä.
Ap
Neljän vuoden ohjelma on jo sovittu ja olen siitäkin monta kurssia jäljessä, tuskin valmistun ollenkaan lukiosta. Ahdistuksen vuoksi olen lintsaillut hirveän paljon. Olen nuorisopsykiatrian polille jonossa ja käyn kuraattorilla silloin tällöin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai aikuislukio voikaan olla mahdollinen, sehän on nimensämukaisesti aikuislukio, eikä lukioikäisille teineille.
Vähättelemättä ap:n haasteita, tervetuloa maailmaan, tätä se usein on.
Monesti ei jaksa, väsyttää ja vituttaa ja ahdistaa eikä mikään mene niinkuin pitää. Seinät kaatuu päälle ja tekis mieli etsiä tukeva oksa ja hypätä kiikkuun.
Se, että hankit jostain lääkäriltä vautsivauhienon höpöhöpödiagnoosin, ei tee sinusta uniikkia lumihiutaletta. Ei se diagnoosi ja lääkkeet tee elämästä yhtään sen helpompaa.
Kuinka pitkä jono nuorisopsykiatrian polille on? Mietin vain, että voisiko sen, kouluterkkarin ja kuraattorin kautta mennä viestiä vanhemmille, että sinun pakottamisesi tähän ei toimi ja just esim. iltalukio olisi parempi vaihtoehto. Eihän tuossa nyt ole mitään järkeä, että nuori ihminen ajetaan piippuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi etä/nettilukio ei käy? Olet jo 18v joten voit tehdä mitä haluat?
En odotakaan että diagnoosi tekisi minusta mitenkään hienoa tai uniikkia, tarvitsen sen vain jotta saisin lääkityksen ja arjen rullaamaan siten, että voisin olla tuottava jäsen tässä yhteiskunnassa. En halua mitään muuta tältä elämältä. Jotkut meistä vain ovat heikkoja ja tarvitsevat enemmän apua elämäänsä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee varmaan reippaasti kevään puolelle, ainakin näin psykiatri arvioi tuossa syksyllä.
Vanhemmat, kuraattori ja rehtori kaikki vastustavat ajatusta iltalukiosta. En tiedä miksi, ilmeisesti ihan jotain käytännön syitä tai taloudellisia syitä.
Ap
Ukko37 kirjoitti:
Ei kai aikuislukio voikaan olla mahdollinen, sehän on nimensämukaisesti aikuislukio, eikä lukioikäisille teineille.
Vähättelemättä ap:n haasteita, tervetuloa maailmaan, tätä se usein on.
Monesti ei jaksa, väsyttää ja vituttaa ja ahdistaa eikä mikään mene niinkuin pitää. Seinät kaatuu päälle ja tekis mieli etsiä tukeva oksa ja hypätä kiikkuun.Se, että hankit jostain lääkäriltä vautsivauhienon höpöhöpödiagnoosin, ei tee sinusta uniikkia lumihiutaletta. Ei se diagnoosi ja lääkkeet tee elämästä yhtään sen helpompaa.
Idioottimainen viesti. Ajattelisit hieman ennen kuin oksennat omaa pahaa oloasi tällaiseen ketjuun! Kamalan riskin otit. Mitä jos AP tämän takia päätyisi tekemään itselleen jotakin?
Lääkkeet ovat pelastusliivi, joka pitää pinnalla. Terapian ja itsensä kehittämisen avulla sieltä vedestä pääsee nousemaan.
AP: On hyvä, että olet hankkinut apua. Mielenterveysongelmat ovat ihan oikeita sairauksia (toisin kuin edellinen postaaja kiukkupäissään antaa ymmärtää), ja niihin on saatavissa apua.
Pyydät sitä kuraattoria mukaan rehtorin kanssa palaveriin. Toisella asteella ei (kait?) ole oppilashuoltoryhmää, mutta tuollaisessa palaverissa vousitte miettiä sun koulunkäynnin mahdollistamista. Ei ne lukio-opinnot sillä tavalla vanhene, ettäkö et voisi jolkain tavalla saattaa opintojasi loppuun.
Ennen lukion vaihtoa, saati lopettamista yritä löytää keinoja palautua lukiopäivien aikana. Voitko vetäytyä tauoilla jonnekin yksin hiljaisuuteen? Kuulosuojaimet (tämä toki hieman sosiaalisesti leimaavaa...) Ääntä ja melua musiikkikin on, mutta silti joskus palauttavaa. Käy kävelyllä? Tee tietoisen läsnäolon harjoituksia? Staattisia venytyksiä/jooga-asentoja? Oletko kovin ankara itseäsi kohtaan? Voisitko olla armollisempi?
Ihmisillä on erilaisia psyykkisiä sairauksia, jotka aiheuttavat kuvailemiasi vaikeuksia. Muista, että ihmiset ovat erilaisia myös silloin, kun eivät ole sairaita. Tarkoitan, että on tärkeää hyväksyä omat piirteensä tekemättä niistä sairautta. Suurimman osan ominaisuuksistamme kanssa joudumme vaan opettelemaan elämään.
Auttaisiko sinua ajatus, että teet yhden asian kerrallaan? Minua auttoi amk-opinnoissa se. Yhdet läksyt, yksi raportti, yksi esitys, yksi essee, yksi puhe. Sana kerrallaan. Ajatus kerrallaan. Jokainen kirjoittamasi sana vie eteenpäin. Pilko valtava urakka pieniin osiin, niin se muuttuu mahdolliseksi tehdä.
Jatkan vielä: sä oot ihan elämäsi alussa. Kun saat sen lukion loppuun, tajuat, että se ei lopulta oke mikään big deal! Sulla ei oo mitään syytä vaipua epätoivoon, opintojesi suorittaminen on vain järjestelykysymys. Älä heitä elämääsi roskakoppaan, kun se ei ole vielä kunnolla alkanutkaan.
"Etälukio tai aikuislukio eivät ole vaihtoehtoja."
Mikseivät? Nehän sopisivat sinun tilanteeseen täydellisesti.