Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on tyhjää
10.12.2019 |
30 vuotias mies ja elämässäni ei ole mitään syytä elää. Käyn vain töissä ja ryyppään viikonloput. Arki-illat menevät koneella roikkumisena. Ehkä voisin alkaa ulinamiestrolliksi palstalle saadakseni jotain iloa elämääni.
Kommentit (27)
Ota kavereihin kontaktia? Liity vaikka yksinäisten ryhmään facessa jos ei niitä ole. Pelkällä ruudulla roikkuminen sairastuttaa kenet hyvänsä, hakeudu ulos.
Niin ja korkki kiinni ja Tinder laulamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäävät miehet on turn off. Säästä ryyppyrahat ja ala vaikka matkailla. Käy paremmin flaksikin jos viet tinder deittejä vaikka Lontooseen viikonloppuna kuin lähi räkälääsi.
No kyllä niitä naisia on enemmän jotka haluavat hoitaa jännää alkoholistia kuin mennä jonkin SäästöSamin kanssa Lontooseen tylsäilemään.
Nettideitti on miehelle kyllä se viho viimeinen paikka. Aa-kerhostakin saa laadukkaampaa seuraa.
Löydä harrastus. Menet vaikka lähimpään shakkikerhoon. Alat pelata chess.com :issa. Hanki kissa tai koira. Käyt jonku kaverin kaa uimalas ja saunomas pari kertaa viikossa. Varot sen ryyppäämisen kaa. Tuota sun rataa ku jatkaa tarpeeks pitkään, niin jossain vaihees se viikonloppu dokaaminen ei enää riitä. Been there done that. Koneilusta ja netflixistäki tulee vaa pakkopullaa, jos niitä harrastaa ihan joka ilta.
Ehkä voit löytää jonku kivan naisen/miehen tinderistä. Kummasti se pantava kolo antaa elinvoimaa
Hmm, mun elämä on aika samanlaista mutta olen hyvin onnellinen ihminen. Olen 45-vuotias nainen. Käyn töissä, katson telkkaria, pelaan tietokoneella, teen kotitöitä, laitan ruokaa, joskus hyvällä säällä varsinkin kesäaikaan käyn luonnossa kävelyllä. En harrasta mitään eikä minulla oikeastaan ole ihmissuhteita, mitä nyt vanha äiti ehkä kerran kuussa soittelee. Mutta minä nautin joka hetki pienistä asioista valtavasti: ruoan mauista, tietokonepelin grafiikasta tai jännityksestä, elokuvissa kauniista kohtauksista, lämpimästä vedestä suihkussa, tuoksuista, lämpimästä sängystä kun väsyttää jne. Elämäni on pääosin tyytyväistä hyrinää ja nautintoa pienistä asioista, joten en kaipaa mitään lisää enkä tunne elämääni epätyydyttäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
❤️❤️
Olet varmasti huippu tyyppi, jolla on tälle maailmalle paljon annettavaa. Toivottavasti löydät elämällesi tarkoituksen jostain muusta kuin trollailusta. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäävät miehet on turn off. Säästä ryyppyrahat ja ala vaikka matkailla. Käy paremmin flaksikin jos viet tinder deittejä vaikka Lontooseen viikonloppuna kuin lähi räkälääsi.
No kyllä niitä naisia on enemmän jotka haluavat hoitaa jännää alkoholistia kuin mennä jonkin SäästöSamin kanssa Lontooseen tylsäilemään.
Nettideitti on miehelle kyllä se viho viimeinen paikka. Aa-kerhostakin saa laadukkaampaa seuraa.
Kyllä semmoset matkailevat Säästö-Samit keillä on miljoona säästössä taitaa olla halutumpi miestyyppi tasokkaiden naisten keskuudessa.
Sieltä aa-kerhosta voi hakea ulosotossa olevia hoidokkeja ne lihavat wt-yh:t.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäävät miehet on turn off. Säästä ryyppyrahat ja ala vaikka matkailla. Käy paremmin flaksikin jos viet tinder deittejä vaikka Lontooseen viikonloppuna kuin lähi räkälääsi.
No kyllä niitä naisia on enemmän jotka haluavat hoitaa jännää alkoholistia kuin mennä jonkin SäästöSamin kanssa Lontooseen tylsäilemään.
Nettideitti on miehelle kyllä se viho viimeinen paikka. Aa-kerhostakin saa laadukkaampaa seuraa.
😂
Kuka helvetti nyt haluaa mennä jonnekin Lontooseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla. Lopettamalla koneella roikkumisen saisit vapautettua paljon aikaa johonkin merkityksellisempään. Oletko kiinnostunut mistään? Hanki joku kummilapsi jonka kanssa harrastaa? Osta siirtolapuutarhaläntti ja ala viljellä? Mene vapaaehtoiseksi jonnekin? Osta jokin soitin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän sen ap päätät, onko trollailu parempi harrastus kuin vaikka saksofonin soitto tai virkkuukerho.
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetti nyt haluaa mennä jonnekin Lontooseen?
Vaikkapa minä, olen kyllä useasti jo käynytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta, että elämä tuo eteen sellaisia jaksoja, jotka tuntuvat tuovan pelkkää tyhjyyttä eteen.
JOS haluaa päästä tästä eroon (kukaan ei aikaisemmin vielä ole muuta olettanutkaan; vain ap voi tietää haluaako jatkaa elämäänsä näin), täytyy murtaa tuo kehä.
Täällä esitetään Lontoon-matkoja, saksofonin soittoa, eläimen ottamista ja shakin peluuta lääkkeinä. Entäs jos ap on sellainen henkilö, joka lähinnä Lontoossa tylsistyisi ja dokailisi, saksofoni lentäisi parin viikon päästä nurkkaan, eläimen kanssa olisi yhtä tylsää kuin ennenkin, ja shakinpeluuta ei edes jaksaisi opetella.
Tällaisessa tilanteessa auttaisi minusta vain aidosti radikaali irtiotto.
Esimerkiksi työsuhteesta irtisanoutuminen ja muuttaminen vaikka Laosiin, tai jokin potentiaalisesti vaarallinen, aidosti toimintaan "pakottava" tilanne, riskien otto, kuten katastrofityöntekijäksi Keski-Afrikkaan lähteminen, valtameripurjehdukselle tai naparetkelle osallistuminen.
Montaa ihmistä jokin hauska, pikkunäppärä harrastus, miellyttävä kulttuurimatkailu tai esim. riskitön Tinder-tapailu voi säväyttää, mutta jotkut ihmiset - erityisesti miehet - saattavat olla sillä tavalla piuhoitettuja, että vain aidosti ravisuttava elämänmuutos voi täyttää jatkuvaa tyhjyyden tunnetta, ei mikään pikkunäpertely tai kevyt irrottelu.
Tämä tilanne täytyisi vain tiedostaa, eikä sitä voi tehdä kukaan muu kuin ap itse.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, että elämä tuo eteen sellaisia jaksoja, jotka tuntuvat tuovan pelkkää tyhjyyttä eteen.
JOS haluaa päästä tästä eroon (kukaan ei aikaisemmin vielä ole muuta olettanutkaan; vain ap voi tietää haluaako jatkaa elämäänsä näin), täytyy murtaa tuo kehä.
Täällä esitetään Lontoon-matkoja, saksofonin soittoa, eläimen ottamista ja shakin peluuta lääkkeinä. Entäs jos ap on sellainen henkilö, joka lähinnä Lontoossa tylsistyisi ja dokailisi, saksofoni lentäisi parin viikon päästä nurkkaan, eläimen kanssa olisi yhtä tylsää kuin ennenkin, ja shakinpeluuta ei edes jaksaisi opetella.
Tällaisessa tilanteessa auttaisi minusta vain aidosti radikaali irtiotto.
Esimerkiksi työsuhteesta irtisanoutuminen ja muuttaminen vaikka Laosiin, tai jokin potentiaalisesti vaarallinen, aidosti toimintaan "pakottava" tilanne, riskien otto, kuten katastrofityöntekijäksi Keski-Afrikkaan lähteminen, valtameripurjehdukselle tai naparetkelle osallistuminen.
Montaa ihmistä jokin hauska, pikkunäppärä harrastus, miellyttävä kulttuurimatkailu tai esim. riskitön Tinder-tapailu voi säväyttää, mutta jotkut ihmiset - erityisesti miehet - saattavat olla sillä tavalla piuhoitettuja, että vain aidosti ravisuttava elämänmuutos voi täyttää jatkuvaa tyhjyyden tunnetta, ei mikään pikkunäpertely tai kevyt irrottelu.
Tämä tilanne täytyisi vain tiedostaa, eikä sitä voi tehdä kukaan muu kuin ap itse.
Nuo kaikki ehdotetut tekemiset ovat ihan tajuttoman huonoja harrastuksia. Miksei sitten vaikka suoraan tee liitovarjohyppyä tulivuoreen jos niin riskinotosta tykkää.
Ja parempi riskinotto olisi koittaa tutustua naisiin livenä, vaikka saisi 149 pakkia niin jos kerran onnistuu niin se toisi elämään jotain enemmän kuin yksikään saksofoni tai peli. Sitten kun suhteessa tylsistyy niin hakee vaan uuden naisen tai jatkaa eskapismiaan saksofonin kera. Yrittänyttä ei ainakaan laiteta.
Purhehduskin on turhaa miehelle, jos vertaa urheiluun ja naisiin.
Ollennaista tässä se , että ap kuvaili käyvänsä vaan töissä ja istuvansa kotonaan yksin koneella loput ajastaan. Kenellekkään tullut mieleen että tuo tilanne saattaa olla syy depressioon, eikä seuraus? Siksi ihmisten ilmoille lähteminen voi olla ihan hyvä neuvo. Koiran kanssa pääsee ulos koirapuistoon muita mimmejä tapaamaan. Shakkikerhossa aitoa ihmiskontaktia, uimalaan pari kertaa viikossa niin kehon liikkuminen jo parantaa mielialaa huomattavasti. Älä pelaa sitä fifaa tai nhl:ää netissä "kavereiden" kaa. Vaan soita ihan oikeille ihmisille et hei mennäänkö pelaa fudista /lätkää? Siis ihan oikeassa elämässä. Ei mikään ihme et ahdistaa, jos ap koko ajan vaan istuu himassa ruudun ääres.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta, että elämä tuo eteen sellaisia jaksoja, jotka tuntuvat tuovan pelkkää tyhjyyttä eteen.
JOS haluaa päästä tästä eroon (kukaan ei aikaisemmin vielä ole muuta olettanutkaan; vain ap voi tietää haluaako jatkaa elämäänsä näin), täytyy murtaa tuo kehä.
Täällä esitetään Lontoon-matkoja, saksofonin soittoa, eläimen ottamista ja shakin peluuta lääkkeinä. Entäs jos ap on sellainen henkilö, joka lähinnä Lontoossa tylsistyisi ja dokailisi, saksofoni lentäisi parin viikon päästä nurkkaan, eläimen kanssa olisi yhtä tylsää kuin ennenkin, ja shakinpeluuta ei edes jaksaisi opetella.
Tällaisessa tilanteessa auttaisi minusta vain aidosti radikaali irtiotto.
Esimerkiksi työsuhteesta irtisanoutuminen ja muuttaminen vaikka Laosiin, tai jokin potentiaalisesti vaarallinen, aidosti toimintaan "pakottava" tilanne, riskien otto, kuten katastrofityöntekijäksi Keski-Afrikkaan lähteminen, valtameripurjehdukselle tai naparetkelle osallistuminen.
Montaa ihmistä jokin hauska, pikkunäppärä harrastus, miellyttävä kulttuurimatkailu tai esim. riskitön Tinder-tapailu voi säväyttää, mutta jotkut ihmiset - erityisesti miehet - saattavat olla sillä tavalla piuhoitettuja, että vain aidosti ravisuttava elämänmuutos voi täyttää jatkuvaa tyhjyyden tunnetta, ei mikään pikkunäpertely tai kevyt irrottelu.
Tämä tilanne täytyisi vain tiedostaa, eikä sitä voi tehdä kukaan muu kuin ap itse.
Jaa-a. Keski-ikäisenä olen seuraillut näitä repäisyjä ikäisten 40-50 v ihmisten elämässä. ERittäin harva jos kukaan on niistä pysyvää onnea löytänyt. Toki ne auttavat hetken, esim. ulkomaille muutto sen aikaa kun siellä keskittyminen kuluu uuteen ympäristöön tottumiseen, kielen oppimiseen jne. Mutta sitten tulee taas se arki vastaan ja ne samat tyhjyyden tunteet. Niin kuin tosiaan Afrikkaan muuttanut kaverini vähän pöhnässä itki puhelimeen siellä vuoden asuttuaan, että se on oikeastaan ihan sama itkeekö ahdistustaan palmun alla vai kuusen alla. Oli tajunnut että ongelma ei ollutkaan ympäristö vaan hänen oma mieli, joka seurasi mukana Afrikkaan.
Luulen että kestävin ratkaisu olisi tuon tapainen kuin tässä ketjussa joku kertoo, että oppisi löytämään nautintoja arjestaan. Toki jos puuttuu konkreettisesti jotain (parisuhde, tekemistä tms) ja se on mahdollista hankkia, kannattaa hankkia. Mutta jos ongelma on sitä laatua, että aina on tyhjää ja tylsää, ja kaikki tekeminenkin alkaa vaikuttaa vain sisäisen pahan olon pakoon juoksemiselta, voisi olla parempi pysähtyä ja antaa kaiken tulla vaan, kaiken ahdistuksen ja tyhjyyden, ja vähitellen opetella kiitollisuutta pienistä asioista joita ei ole edes huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Löydä harrastus. Menet vaikka lähimpään shakkikerhoon. Alat pelata chess.com :issa. Hanki kissa tai koira. Käyt jonku kaverin kaa uimalas ja saunomas pari kertaa viikossa. Varot sen ryyppäämisen kaa. Tuota sun rataa ku jatkaa tarpeeks pitkään, niin jossain vaihees se viikonloppu dokaaminen ei enää riitä. Been there done that. Koneilusta ja netflixistäki tulee vaa pakkopullaa, jos niitä harrastaa ihan joka ilta.
Aika hyvä suositus alkoholistille tuo kissan taikka koiran hankkiminen. Juu.
Samat fiilikset jo yli 10 vuotta. Elämässähän ei ole mitään mieltä eikä järkeä, mutta itse kukin tekee päätöksen katsooko elämänsä loppuun asti. Itse olen aivan megatylsistynyt, koska olen matkustellut paljon, syönyt ihan kaikkea mitä olen halunnut, käyn teatterissa pari kertaa vuodessa jos Suomessa on joku hyvä näytelmä esityksessä, olen lukenut kirjoja aivan riittävästi (ml. kirjallisuustieteen opinnot), musiikki yleensä vain kyllästyttää, Netflix on katsottu yms. Olen miettinyt, että jos kirjoittaisi vaikka näytelmän tai romaanin, mutta kun siihenkin kyllästyn parin luvun jälkeen.
Jos Alkon viereen Prisman tuulikaappiin tulisi Loppo-walk-in-eutanasiaklinikka, menisin sinne heti. Mutta koska Päivi Räsänen, jatkan todennäköisesti maapallon resurssien haaskaamista indefinitely.
Ryyppäävät miehet on turn off. Säästä ryyppyrahat ja ala vaikka matkailla. Käy paremmin flaksikin jos viet tinder deittejä vaikka Lontooseen viikonloppuna kuin lähi räkälääsi.