Piristävä joululahja masentuneelle ukille?

Tuskin mikään lahja auttaa. Läheisten läsnäolo voisi toimia paremmin, siis muutenkin kuin jouluna. Toki jos asuu kaukana, niin ei kai sekään onnistu.

Ristikko/sudoku-vuosikirja. Jotain itse tehtyä pientä herkkua.

Tuota läsnäoloa minäkin ehdotan.

Mummelia

Jotain yhdessä tekemistä. Ilahtuisi varmaan jos ymmärtäisi ettei yhdessäolo ole mikään juhlapyhien velvollisuus.

Esim. ostakaa hänelle museolahjakortti ja käytte hänen mukanaan museoissa. Tai vaikkapa liput teatteriin. Jotain helppoa ja kevyttä puuhaa mitä voi tehdä yhdessä. :)

Mun ukki piristyi kissasta ihan hirveän paljon. Kuljettaa sitä ulkona valjaissa ja hoitaa tosi tunnollisesti. Oikeastaan hän muuttui kuin eri ihmiseksi kissan myötä, on paljon iloisempi kaikin puolin.

Yhteistä aikaa ja tekemistä. Yhdessä teatteriin, konserttiin ja vaikka syömään ravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun ukki piristyi kissasta ihan hirveän paljon. Kuljettaa sitä ulkona valjaissa ja hoitaa tosi tunnollisesti. Oikeastaan hän muuttui kuin eri ihmiseksi kissan myötä, on paljon iloisempi kaikin puolin.

Jatkan vielä tähän, että myös sun ukkia saattaa pohjimmiltaan vaivata se, ettei hän koe enää itseään tarpeelliseksi. Siksi mun ukkia auttoi nimenomaan lemmikkikissa, josta hän voi pitää huolta:)

Vierailija kirjoitti:

Yhteistä aikaa ja tekemistä. Yhdessä teatteriin, konserttiin ja vaikka syömään ravintolaan.

tai joulukirkkoon:)

Kirjakaupoissa oon nähnyt sellaisen kirjan kuin ”Kerro minulle tarinasi isoisä”. Sellainen voisi viedä ajatukset muuhun kuin ajokorttiin tms. Ukki voisi uppoutua oman elämänsä historiaan ja omiin hyviin muistoihinsa, ja ehkä jopa sitä kautta alkaa tervehtymään apatiasta.? Ja olkaa aidosti kiinnostuneita niistä ukin muistoista ja tarinoista. Käykää vaikka pyhien aikana yhdessä läpi kirjan sivuja ja juttuja. 🙂

(Niitä on siis muitakin, esim. Kerro tarinasi äiti, isä ja isoäiti, ja prismassakin niitä on.)

Tsemppiä teille ja mukavaa joulua. Yhdessäolo ja ne leffa/teatteri ja ravintolareissurkin kuulostaa mukavilta, jos ukkosi vaan jaksaa vielä liikkua. Oma mummi myös aika samassa tilanteessa, mutta huono liikkumaan jalkojen sänkyjen vuoksi, niin ilahtui valtavasti tuosta kirjasta. Ja jos käsiala vapisevat, niin voitte tarjoutua olemaan vaikka kirjurina?💕

Meillä johtui seniorin masennus eri syystä, lähti hieman helpottumaan kun saatiin se "huijattua" meille kahvittelemaan muulloinkin kun vain juhlapyhinä. Aloitettiin ihan vaan pienillä tekosyillä, heittäydyttiin osaamattomiksi lampun palaneen polttimon vaihtamisessa yms. Perusideana kuitenkin se, että saatiin se ulos kuorestaan sen verran, että se huomasi olon paranevan kun touhuili tai vaan istuskeli neuvomassa meitä puupäitä, ja nykyisin ehdottaa jo itsekin kahvittelua kun alkaa pipo kiristämään.

Yhdessäoloa, ja sillä tavoin ettei ota esiin niitä asioita mitkä masentaa ellei ukki niistä itse tahdo jutella. Silloinkaan ei kannata mennä mukaan jankkaamiseen, vaan ohjata jutut pikkuhiljaa positiivisemmalle raiteelle.

Mitä ukki on harrastanut aiemmin? Kuunteliko musiikkia, kalastanut, seurannut urheilua...? Vie ukkisi konserttiin, pilkille tms. Varmaan läsnäolo on merkittävintä, mutta se on kaikille helpompaa jossain hänelle kiinnostavassa aktiviteetissa. Tuon ikäpolven miehet ei paljon tunteistaan, tarpeistaan tai toiveistaan läppää heitä. Sydän voi kuitenkin pakahtua onnesta, jos hänelle jotain järjestät.

Lämmintä kättä

Jalkahoito, kylpylä, hieronta.

Nuoruuden musiikkia.

Olisiko mahdollista luvata kuskata häntä yhteislaulutilaisuuksiin. 

Kofeiinitabletteja

Jos ,olet ollut tähän asti niin kiireinen ,ette ole soittanut kuin joskus hänelle, niin piristävin joululahja olisi lupaus , että soittaisit hänelle vähintään kaksi kertaa viikossa. Jos ei muuta juttua, niin kerrot oman päivän tapahtumia ja kuuntelet häntä.

Lienee yksinäinen ja se tekee apaattiseksi.

Mä "lainasin" 70++ vanhemmilleni koirani ja 3vuoden jälkeen eivät muusta enää juurikaan puhukkaan ja moppe kyllä viihtyy. Asun lähellä että tekemisissä ollaan lähes päivittäin. Eli jos mahdollista lemmikkiin niin aika moni vanhempikin niistä pitää ja saa iloa. Maksan kulut kyllä ihan itse ja vietän aikaa kaikkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä johtui seniorin masennus eri syystä, lähti hieman helpottumaan kun saatiin se "huijattua" meille kahvittelemaan muulloinkin kun vain juhlapyhinä. Aloitettiin ihan vaan pienillä tekosyillä, heittäydyttiin osaamattomiksi lampun palaneen polttimon vaihtamisessa yms. Perusideana kuitenkin se, että saatiin se ulos kuorestaan sen verran, että se huomasi olon paranevan kun touhuili tai vaan istuskeli neuvomassa meitä puupäitä, ja nykyisin ehdottaa jo itsekin kahvittelua kun alkaa pipo kiristämään.

Yhdessäoloa, ja sillä tavoin ettei ota esiin niitä asioita mitkä masentaa ellei ukki niistä itse tahdo jutella. Silloinkaan ei kannata mennä mukaan jankkaamiseen, vaan ohjata jutut pikkuhiljaa positiivisemmalle raiteelle.

Tuossapa oli hyvä ehdotus. Ei se yks paketti aattona tee häntä iloiseksi, vaan juuri tuollainen muistaminen pitkin vuotta ja säännöllisesti. Silloin hänellä on jotain mieluista, mitä odottaa- eikä maksa mitään.