Alle kymmenesosa "masentuneista" on oikeasti masentuneita

Psykiatrit ovat hyvin usein narsisteja

Kyllä nuorilla pitää olla oikeus vaihtaa sukupuolta. Se on ihmisoikeus!

Sitä olen monesti tuolla psykiatrian poliklinikalla sanonut että en ole masentunut, en vaan pysty muuttamaan huonoja olosuhteita joista kärsin, joten kärsin huonosta elämänlaadusta. Ei vaikutusta.

Jos saa diagnoosin, on oikeutettu kela korvauksiin ja vaikka ties mihin. Helpompi vaan määrätä vaikka onnellisuus pillereitä, tosin tietyt ovet työelämässä sulkeutuu, ikuisiksi ajoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen monesti tuolla psykiatrian poliklinikalla sanonut että en ole masentunut, en vaan pysty muuttamaan huonoja olosuhteita joista kärsin, joten kärsin huonosta elämänlaadusta. Ei vaikutusta.

Ihan sama juttu työuupumuksen kanssa: Ihan väkisin on pakko laittaa masennusdiagnoosi, vaikka itse tiedän että en ole masentunut, vaan aivan järjettömän väsynyt. Ja joo, tottakai itkettää ja on mieli matalana, kun toimintakyky on lähellä nollaa, mutta siltikään en ole masentunut, tiedän kyllä mitä sekin on. Esimerkiksi mun minäkuvani on ihan kunnossa, en vihaa itseäni tai pidä itseäni huonona ihmisenä, nämä olosuhteet ja työpaineet vaan on mulle liikaa. 

Silti jo ihan avun saamiseksi oli pakko ottaa vastaan Venlafax(?)- resepti, ja todennäköisesti terapian alkaessa pitää käydä niitä apteekista lunastamassakin. Syödä en aio pillerin pilleriä, mutta saadaanpahan taas yksi nimi lisää kauhisteltavaksi suomen masennuslääke-tilastoihin.

Niin, diagnoosi saa etujen takia. Jotta saa lääkkeet halvemmalla. Tai sairaslomaa. Esim. Työuupumus ei oikeuta sairauslomaan, mutta masennus oikeuttaa.

Se on kyllä totta, ettei tutkita juurisyytä.

Voihan sitä olla masentunut juuri niiden traumojen takia. Useinhan masennukseen onkin joku syy, ei sen tarvitse olla tyhjästä ilmestynyt ollakseen masennusta.

Mutta ongelma on se, ettei masennukselle ja sen juurisyille välttämättä tehdä mitään tai ainakaan tarpeeksi. Montakohan kertaa olen saanut kuulla että pitäisi syödä hyvin ja mennä lenkille ja syödä lääkettä, mutta harvoin käsitellään mitenkään sen syvemmin asioiden ja olojen taustoja.

Kerran sain psykologin joka oikeasti kyseli millaisia asioita mulle on elämässä tapahtunut ja millaista on nyt ja pystyin kertomaan mistä uskon tiettyjen nykyongelmien johtuvan. Sitten tuokin loppui ja nykyään olen taas ollut puoli vuotta pelkästään lääkityksen varassa. Pysyn kasassa mutta mikään ei lähde ilman käsittelyä paranemaan.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä olla masentunut juuri niiden traumojen takia. Useinhan masennukseen onkin joku syy, ei sen tarvitse olla tyhjästä ilmestynyt ollakseen masennusta.

Mutta ongelma on se, ettei masennukselle ja sen juurisyille välttämättä tehdä mitään tai ainakaan tarpeeksi. Montakohan kertaa olen saanut kuulla että pitäisi syödä hyvin ja mennä lenkille ja syödä lääkettä, mutta harvoin käsitellään mitenkään sen syvemmin asioiden ja olojen taustoja.

Kerran sain psykologin joka oikeasti kyseli millaisia asioita mulle on elämässä tapahtunut ja millaista on nyt ja pystyin kertomaan mistä uskon tiettyjen nykyongelmien johtuvan. Sitten tuokin loppui ja nykyään olen taas ollut puoli vuotta pelkästään lääkityksen varassa. Pysyn kasassa mutta mikään ei lähde ilman käsittelyä paranemaan.

En tarkoita olla tyly, mutta mihin tarvitset toista ihmistä kysymään noita asioita? Hanki itsellesi lista coaching-kysymyksiä ja vastaile niihin. Tai kysy itseltäsi 5x miksi-kysymys. Siis jos et kerta saa sitä toista ihmistä. Kyllä niitä kysymyksiä voi itse itseltäänkin kysyä.

Tämä on totta kohdallani. En tunne olevani masentunut, tosin sitäkin olen ollut. Mutta enempi ollut ei masennus kuin masennus. Silti määrätty pitkiä sairaslomia, lääkkeitä syötävä ja mitään terapiaa en ole koskaan saanut. Olen 10v ollut hoidon piirissä. Juuri sain potkut työpaikaltakin pitkien sairaslomien takia.

Kaikki tämä perhetraumojen ja koulukiusaamistraumojen takia. Mitään apua näihin en ole saanut. Läheisetkin aina sanoneet että älä ajattele vanhoja asioita. Enkä ajattelekaan vaan ne aktivoituu juuri esim. Työelämässä.

Myös ahdistusoireileva ihminen joka ei saa nukuttua päätyy usein luokitelluksi masentuneeksi.

Olen samaa mieltä, että masennusta ei hoideta oikein. Lääkärin pitäisi osata kysyä asiakkaalta oikeita kysymyksiä esim. Miksi koet olevasi masentunut? Mikä asia johti tähän? Miten uskoisit pääseväsi eteenpäin? Mitä tarvitset, että toivut? Pystytkö itse tekemään asian eteen jotain nyt tai myöhemmin? Minusta on ihan hyvä, että ihminen saa ulkopuolista keskusteluapua, joka haastaa ihmistä pohtimaan asioita eri näkökulmasta. Masentunut ihminen usein jää vain yhteen negatiiviseen tunteeseen vellomaan..

Ensin pitäisi selvittää rauta-arvot ja B12. Syy masennusoireisiin ja väsymykseen on usein puutoksissa.

Niin, masennuksen ja muiden vastaavien ongelmien juurisyy pitäisi selvittää jotta ne saataisiin kunnolla hoidettua. Mutta kyllähän kaikista perimmäisin juurisyy kaikkiin ongelmiin tiedetään jo: me ihmiset elämme erittäin karmeassa elinympäristössä eli kaupungeissa, suuren väenpaljouden keskellä. Väkisinhän täällä sairastuu. Meidän pitäisi palata luontoon elelemään kuin metsästäjä-keräilijät 20 000 vuotta sitten. Kaikki tuollaiset ongelmat katoaisivat.

Niin kauan kuin elämme modernisti niin typerät sairautemme jatkuvat, ei niitä saa parannettua. Joten keskitytään sitten vain oireiden minimoimiseen. Kaipa siihen lääkitys kelpaa ihan ok.