Hidasta elämää, miten?

Välillä lukee sankaritarinoita burnoutin kokeneista, jotka on irtisanoutuneet töistä ja aloittaneet uuden elämän. Poikkeuksetta näillä entinen työ on ollut joku tosi hyvin palkattu että on varmaan jäänyt sukanvarteen hätävaraa tai sitten on joku kädentaito tms jolla voi itsensä elättää jatkossa.
Itse keikun aivan burniksen partaalla mutta pakko yrittää riekkua töissä kun en ole kuin kämänen merkonomi joten ei ole rahaa jemmassa eikä mitään upeaa salaista taitoa jonka voisi nyt hihasta silpaista käyttöön.
Pelkään että jos nyt lähden pitkälle saikulle niin takaisin työelämään ei ole paluuta ja milläs sitten eletään? Ikäni olen tehnyt ahkerasti töitä ja siitä tämä ongelma johtuukin. Siksi tuntuu lepäämään jääminen todella tappiolta. Varsinkin jos joutuu yhteiskunnan tuilla elämään. Tässä kiitos ahkeruudesta, ottakaa te rennosti töissä ettei käy näin.