Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa naisista on surkeita ystäviä
07.12.2019 |
Sellaisia, jotka odottavat ystäviltään ongelmiensa kuuntelemista, auttamista, tsemppaamista, joustamista hyväkseen, mutta itse eivät ole valmiita samaan jos se ei sillä hetkellä tunnu heistä kivalta. He odottavat ystäviensä sietävän huonot kiukkupäivänsä mutta itse ovat yliherkkiä muiden huonolle käytökselle. Odottavat lojaaliutta mutta samalla puhuvat pahaa ystävistään näiden selän takana.
Laitoin tämän tähän herätelläkseni. Paljon on yksinäisiä jotka eivät etsi syytä itsestään.
Ja kyllä, olen jo kypsässä iässä ja nähnyt monenlaisia ystävyyksiä. On myös ihania naisia jotka ovat ihania ystäviä (näitä ystävyyksiäni vaalin) mutta suurin osa ei sitä ole.
Kommentit (32)
Niin. Ei mua ainakaan liiemmä kiinnosta olla ystävä sellaisen kanssa joka halveksuu koko mun sukupuoltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myrkyllistä on usein.
Osa vissiin on niin seurankipeitä että kaikesta huolimatta hakeutuvat porukoihin ja ihmisten pariin, näillä on usein paljon pahaa puhuttavaa muista ja ajan myötä pärjätäkseen saattavat itsekin alkaa kerroilla, kontrolloida, hyväksikäyttää muita.
Osa vetäytyy omiin oloihinsa tai muutaman hyvän ystävän pariin.
Kiltit usein hyväksikäytetään, manipuloidaan ja muuten vaan jyrätään, otetaan irti mikä saadaan. Osa uupuu.
Mullakin oli sosiaalinen kausi, en kauaa jaksanut olla yleissosiaalinen ja nyt mulla on ympärillä valittuja ihmisiä. Moni on ihania, osa vaikeampia joiden hankaluutta tietoisesti siedän syystä X (esim. eräs teki minulle aikoinaan niin ison,oikeasti elämäni mullistaneen mahtavan palveluksen, että siitä hyvästä kestän hänen nykyisestä raskaasta elämäntilanteestaan johtuvaa pahantuulisuutta ja tuen kun kaataa ongelmansa niskaani, kovin monelle en tekisi samoin).
Ihmeellistä, jos ei olla tyytyväisiä yhteen tai pariin läheiseen ystävään. Heihin ja perheeseen juuri kannattaa panostaa enemmän elämäntyytyväisyyden lisäämiseksi, kuten taas tutkimuskin todisti.
Lisään ap:n listaan vielä kateuden ja kilpailun. Monen ystävyys on lähipiirissäni loppunut siihen kun joku ikisinkku on vihdoin löytänyt miehen tai joku pullukka on laihtunut reippaasti. "Ollaan ystäviä niin kauan kun oot mua surkeampi" on monen naisen käsitys "ystävyydestä".
Se on kyllä totta, että lapsuuden pitkäaikaiset ystävät eivät aina hyväksy muutoksia ihmisessä. Minun ystäväni muuttui vanhuksesksi aika nopeasti. Minä olisin halunnut joskus edes mennä jonnekin yhdessä, ei onnistu. Erikoista että aina on vastaaja päällä. Olemme kuitenkin edelleen lojaaleja toisillemme ja varmasti tosi hädässä vaikka saa perheinneen muuttaa meille. Olemme siis jo 11- vuotiaasta oltu yhdessä nyt olemme jo isovanhempia. Kaikenlaiset lamat ja matkat ja avioerot yli autettu toisamme. Nyt on kai edessä se kolmas elämä. Olen kuitenkin kiitollinen tästäkin pitkästä ystävyydestä. onhan meillä vain 5 min automatka toisillemme. Riitaa ei ole. Se ärsyttää ettei ole somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolla ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Esim. mieheni ei taida olla kovin hyvä ystävä, hänellä ei ole säilynyt yhtäkään ystvyyssuhdetta esim. peruskoulu-tai lukioajoilta kun minulla taas on niitä useita.
Mutta oletko HYVÄ ystävä?!
Ja työkaverina nainen on ensimmäisenä ”puukottamassa selkään”.
Se siitä reilusta pelistä!
Ja tuttava on ollut valmentamassa naisten lätkäjoukkuetta...niin siellä kuulemma revitään silmätkin päästä vaikka oltaisiin voitettu! Ja syy kun joku ei syöttänyt...miehillä kuulemma juhlitaan voittoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on naiselle susi.
Ei se sanonta turhaan ole jäänyt elämään, kyllä siinä jotain perää on.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on naiselle susi.
Ei se sanonta turhaan ole jäänyt elämään, kyllä siinä jotain perää on.
Ikävä kyllä näin se vähän on.
Toisaalta...väitän, että ongelma ratkeaisi pitkälti sillä, että naiset alkaisivat tietoisesti vahvistaa omaa itsetuntoaan ja yksilöllisyyttään. Nyt moni nainen elää pelkästään muihin itseään peilaten ja heidän maailmassaan naisen arvo määrittyy parisuhteen (=miehen), ystävien määrän sekä lasten kautta. Totta kai se aiheuttaa ihan hirvittävää epävarmuutta, kun se, minkä varassa oma arvo lepää, voi hävitä milloin tahansa. Mies voi lähteä toisen matkaan, ystävät hylätä ja lapset alkaa kyseenalaistaa äitinsä toimintatapoja ja jopa persoonaa. Tässä kohtaa moni ei kerta kaikkiaan löydä muuta keinoa tasapainon säilyttämiseen kuin vaikkapa niiden ystävien dissaaminen ja puutteiden etsiminen muista ihmisistä.
Toinen asia, mikä yleensä kulkee käsi kädessä edellisen kanssa, on tolkuton ulkonäkökeskeisyys ja pakkomielle omasta viehättävyydestä. Tuntuu, ettei useilla naisilla ole minkäänlaista käsitystä omista erityistaidoistaan ja luonteenvahvuuksistaan. Ainoa vahvuus on ulkonäkö ja jos sitä ei yleisten mittareiden mukaan ole suotu, niin shit happens. Ulkonäössä kun on vielä se ikävä puoli, että se harvoin säilyy samanlaisena läpi elämän ja usein matkan varrella tulevat muutokset ovat jollain tapaa "negatiivisia".
Näitä ei kukaan tule tarjoamaan hopeavadilla eli jokainen on itse vastuussa siitä, että saa sitä omaa itsetuntoaan ja itsensä arvostamista parannettua. Toisaalta kukaan ei siihen kenenkään toisen lupaa tarvitse eikä sellaista pidä edes ruveta kyselemään. Katteetonta egoilua tässä maailmassa on jo riittämiin mutta oman yksilöllisyyden arvostaminen ja ajoittainen juhlistaminenkin tekisi erittäin hyvää monille naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla eikä mun miehelläkään ole kavereita. Viihdymme oikein hyvin näin. Kumpikaan ei todellakaan jaksaisi työpäivien jälkeen ylläpitää mitään kaverisuhteita. Luulen, että aika moni muukin on samaa mieltä kanssani. Joten tästä syystä jotkut voivat olla hyvinkin tylyjä toisille, kun toinen jaksaisi olla kaveri ja toinen ei.
Ja sit kun eroatte tai jäät leskeksi, huomaat olevasi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla eikä mun miehelläkään ole kavereita. Viihdymme oikein hyvin näin. Kumpikaan ei todellakaan jaksaisi työpäivien jälkeen ylläpitää mitään kaverisuhteita. Luulen, että aika moni muukin on samaa mieltä kanssani. Joten tästä syystä jotkut voivat olla hyvinkin tylyjä toisille, kun toinen jaksaisi olla kaveri ja toinen ei.
Ja sit kun eroatte tai jäät leskeksi, huomaat olevasi yksin.
"Yksin jääminen" ei ole mikään tragedia jo entuudestaan omissa oloissaan tai vain esim. puolisonsa kanssa viihtyvälle ihmiselle. Laajankaan ystäväpiirin omaava ei sitä paitsi voi sataprosenttisesti luottaa siihen, että tällaisena hetkenä hän saisi tukea ja ymmärrystä. Onhan noita tarinoita, että esim. eronnut nainen on jäänyt eron hetkellä täysin yksin, koska eronnut ihminen ystäväpiirissä ei nyt vain istu imagoon. Lisäksi eronneille ja leskille löytyy omia vertaistukiryhmiä, joista on mahdollista löytää myös uusia ystäviä niin halutessaan.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: ystävien haaliminen vain sen vuoksi, ettei erotessaan tai leskeytyessään jäisi yksin, on todella epäkunnioittavaa ja epäreilua näitä ystäviksi "rekrytoituja" kohtaan. Kyseessä ei tuolloin ole ystävyyssuhde vaan yksipuolinen hyötysuhde.
Oman kokemukseni mukaan asia on pikemminkin niin, että miehillä on muutamia todella hyviä läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita, kun taas naisilla riittää pinnallisia hyvänpäiväntuttuja satamäärin. Naisten ystävyydet tuntuvat loppuvan yhtä äkillisesti kuin alkavatkin. Ei tarvita kuin yksi väärä sana ja välit on poikki.