Usein kuulee sanottavan, että jokaisessa suvussa on vähintään yksi alkoholisti – onko teillä?

Koko perhe ja just vedetään lasten kanssa kunnon kännit. Votka on korkattu.

Niin, en ole varma missä raja menee. Joka viikonlopun kännit on suvussa tavallisia, mutta työt on hoidettu selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole varma missä raja menee. Joka viikonlopun kännit on suvussa tavallisia, mutta työt on hoidettu selvinpäin.

Tää on hyvä pointti. Oon miettinyt sitä, mahdanko mä sittenkin olla se sukumme alkoholisti, tai ehkä en nyt alkoholisti, mutta ongelmakäyttäjä, vaikken mitään valtavia alkoholimääriä käytäkään. Kuitenkin melkein joka viikonloppu tulee yleensä juotua jotain.

Ap

Isoisä oli alkoholisti, muita en tiedä. Sanotaan että alkoholismi hyppää usein sukupolven yli, periaatteessa minullakin olisi siis riski siihen. Ei tule tietoon sairastuisinko, kun inhoan alkoholia, enkä tykkää yhtään olla humalassa.

Meillä ei taida olla, paitsi yhden tädin mies.

Näin itsenäisyyspäivänä voin todeta kuinka sota sairastutti monta sukupolvea. Vaarini oli rintamalla ja palasi sieltä sodan vaurioittamana, ei pystynyt nukkumaan kun oli kranutulessa koko ajan ja sitten alkoi alkoa kulua. Lapsiin vaikutti pahasti, pelkäsivät oudosti käyttäytyvää isäänsä ja kaikilla myös minun isällä alkoholiongelmat siitä seurasi ja kun minun isä alkoholisoitui niin veljeni jo nuorena kuoli alkoholiin ja huumeisiin. Josko kolmas sukupolvi olisi jo terveempää, itse olen katkaissut kierteen.

On alkoholismia lähisuvussa.

Myös omaa alkoholinkäyttöäni olen kyseenalaistanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole varma missä raja menee. Joka viikonlopun kännit on suvussa tavallisia, mutta työt on hoidettu selvinpäin.

Tää on hyvä pointti. Oon miettinyt sitä, mahdanko mä sittenkin olla se sukumme alkoholisti, tai ehkä en nyt alkoholisti, mutta ongelmakäyttäjä, vaikken mitään valtavia alkoholimääriä käytäkään. Kuitenkin melkein joka viikonloppu tulee yleensä juotua jotain.

Ap

Jos juominen on pakonomaista, kyse on riippuvuudesta.

Joka viikonloppuna humala on jo jonkinasteista alkoholismia puhumattakaan koko viikonlopun kestävästä rännistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole varma missä raja menee. Joka viikonlopun kännit on suvussa tavallisia, mutta työt on hoidettu selvinpäin.

Tää on hyvä pointti. Oon miettinyt sitä, mahdanko mä sittenkin olla se sukumme alkoholisti, tai ehkä en nyt alkoholisti, mutta ongelmakäyttäjä, vaikken mitään valtavia alkoholimääriä käytäkään. Kuitenkin melkein joka viikonloppu tulee yleensä juotua jotain.

Ap

Alkoholisti ei ole mikään viikonlopputissuttelija. Alkoholisi ei pysty olemaan ilman viinaa ja se menee kaiken (perhe, työ, ystävät) edelle:

Mun isoveli kuoli alkoholiin, maksa petti. Ryyppäs nuoresta asti. Hänen poikansa juo myös. Useita äidin puolen miespuolisia sukulaisia kuollut viinaan esim. Tapaturma kännissä. Itse en alkoholiin juuri koske.

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole varma missä raja menee. Joka viikonlopun kännit on suvussa tavallisia, mutta työt on hoidettu selvinpäin.

Tämähän on perinteinen suomalainen selitys sille, että "ei ole ongelmaa, kun työt hoituu". Tätä on hyvä vähän avata, koska työ ei suojaa alkoholismilta. Ensinnäkin valtaosa alkoholisteista on ollut jossain vaiheessa työssä, ehkä ovat juomisen takia sen jossain vaiheessa menettäneet, juominen on lähtenyt lopullisesti käsistä, kun eläke alkaa tai työ on ollut ainoa "ruodussa pitävä" tekijä. (Jollakin se voi puolestaan olla kärsivällinen puoliso). Alkoholismi on kuitenkin enemmänkin pakonomainen suhde alkoholiin ja sen käyttäminen haitoista huolimatta, ei siis niinkään ulkokohtaiset määrät päivistä tai juoduista litroista. Vaikuttaako juominen muihin elämän suunnitelmiin? Onko juominen "pakollista" esim. viikonloppuisin vai oletko vapaa suunnittelemaan viikonloppuun ihan mitä muuta mukavaa tahansa? Ja sitten ehkä tärkein kysymys: voitko aidosti hyvin juomasi alkoholimäärän kanssa? Voisitko henkisesti ja fyysisesti tai ihmissuhteissasi paremmin, jos et käyttäisi alkoholia (niin paljoa)? Pystytkö oikeasti lopettamaan ilman suurta ongelmaa juomisen vaikka vuodeksi? (äläkä käytä vastauksena että pystyt,muttet halua... se on aika suurta itsekusetusta).

Alkoholismi ei tuo hyvinvointia. 

Siinä on aika hyvä mittari. Alkoholismi on etenevä, hoitamattomana jopa kuolemaan johtava sairaus, johon kuuluu sen tunnistamisen vaikeus ja hyväksyminen. Jos lähipiirissä on huomauteltu juomisesta, on se yleensä jo aika vakava merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole varma missä raja menee. Joka viikonlopun kännit on suvussa tavallisia, mutta työt on hoidettu selvinpäin.

Tää on hyvä pointti. Oon miettinyt sitä, mahdanko mä sittenkin olla se sukumme alkoholisti, tai ehkä en nyt alkoholisti, mutta ongelmakäyttäjä, vaikken mitään valtavia alkoholimääriä käytäkään. Kuitenkin melkein joka viikonloppu tulee yleensä juotua jotain.

Ap

Muista kuitenkin, että alkoholismi ei ala ykskaks kauheana kännäämisenä 24/7, vaan kehittyy hiljalleen. Seuraile,jos määrät tai juomispäivien määrä kasvaa. Asiaa on myös helppo testata; kuinka helppo on olla juomatta niinä päivinä, kun yleensä juo. Jos on hankalaa, niin kehotan jatkamaan testiä entisestään. Joko juomattomuus helpottuu tai sitten kärvistelet ja lopulta retkahdat juomaan ehkä enemmänkin kuin oli tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en ole varma missä raja menee. Joka viikonlopun kännit on suvussa tavallisia, mutta työt on hoidettu selvinpäin.

Tää on hyvä pointti. Oon miettinyt sitä, mahdanko mä sittenkin olla se sukumme alkoholisti, tai ehkä en nyt alkoholisti, mutta ongelmakäyttäjä, vaikken mitään valtavia alkoholimääriä käytäkään. Kuitenkin melkein joka viikonloppu tulee yleensä juotua jotain.

Ap

Alkoholisti ei ole mikään viikonlopputissuttelija. Alkoholisi ei pysty olemaan ilman viinaa ja se menee kaiken (perhe, työ, ystävät) edelle:

On alkoholistejakin erilaisia.

Jotkut ovat viikot selvänä, mutta viikonloput enemmän tai vähemmän humalassa eivätkä voi olla silloin ilman

Tuurijuoppo voi olla kuukausia selvä ja sitten on pidempi ryyppyputki.

Sitten on näitä, jotka juovat ains kun rahaa on tai eivät ole sairaalassa, katkolla tms.

Eräs alkoholisoitunut kaverini juo aina olutta n. 2 viikkoa kun eläke tulee. On eläkkeellä fyysisen sairauden takia.

Rahojen loputtua on loppukuun selvä, ei jatka juomista kiljulla, korvikkeilla tms. halvemmilla vaihtoehdoilla.

On jatkanut tuota niin kauan, että en usko hänen juomatahtiaan tuosta muuttavan, ennen kuin joutuu laitospotilaaksi tai heittää henkensä.

Ihme kyllä äiteen puolelta useampi, isän puolelta ei yhtään.