Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Onko normaalia? Mies lähti viemään 7v lapsen jäänyttä lelua takaisin äidilleen
05.12.2019 |
Lapsi oli iltapäivän isällään. Isä vei tytön äidilleen, ja pihalla tuli jäätävä itku kun se nyt tärkein lelu oli jäänyt isälleen. Isä heti lupasi hätääntyneenä hakea sen luitaan ja tuoda tytölle välittömästi.
Tyttö on muutenkin järkyttävän hemmoteltu, eikä pettymyksiä hänelle saa tulla lainkaan.
Olenko liian ankara vai onko tuo aivan normaalia? Eikös äitikin olisi voinut rauhoitella ja ehdottaa, että isä olisi vienyt sen vasta huomenna.
Kommentit (15)
Hemmottelijalle ok, eli normaalia, sultahan ei kysytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Ymmärrät ap sitten kun sinulla on oma lapsi.
Miksi sinua ahdistaa se, että miehelle lapsi on sinua tärkeämpi?
7-vuotias on vielä aika pieni. Vanhempien ero on vaikea paikka. Rakas lelu on usein hyvin, hyvin tärkeä ja auttaa lasta vaikeissa tilanteissa. Isä tekee oikein, kun vie lelun heti lapselle.
Olen itse jo isovanhempi. Kaapissa on lapsuuden pehmolelu, jota kohtelen edelleen hyvin. Niin tärkeitä voivat lelut olla, ainakin vaikeita asioita kokeneelle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten normaalina sä Ap pidät tätä sun kysymystä? Voit vastata 1-5. Täysin normaali on 5.
Vanhemmat ylihemmottelee erolapsen tajuamattaan tuolla tavalla.
Miehen tytär oli hieman alle 6v kun tavattiin, sai vanhemmilleen ja isovanhemmilleen rääkymällä kaiken läpi. Vanhempansa olivat eronneet jo tytön ollessa alle vuoden, tätä hemmottelua oli kestänyt siis useamman vuoden. Ei ikinä vastaan sanomista, tyttö sai päättää vaikka kesken illan, että haluaa mummolle yöksi 30km päähän..no isihän vei. Sitten jos harmistui mummoon pyysi viemään takaisin iskälle.
Kun oli aika viedä takaisin äitilleen, tyttö rääkyi ettei ole ehtinyt tehdä iskän kanssa yhtään mitään ja iskän olisi pitänyt jäädä heille vielä leikkimään tai vähintään kahville. Äiti oli siis jo uusissa naimisissa ollut useamman vuoden.
Kun muutimme 1,5v. tapailun jälkeen yhteen tyttö yhä pompotti isäänsä, kunnes puutuin asiaan eräällä mummolta hakureissulla, kun mies oli kipeänä ja minä lähdin hakemaan. Tyttö olisikin halunnut olla mummolla vielä kauemmin ja mennä uimaan, minun piti ehtiä yöksi töihin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku ei mennyt tytön haluamisen mukaan(olisi kuulemma pitänyt hakea meidän molempien uikkarit sieltä 30km päästä ja tulla taas takaisin, käydä uimassa ja sitten vasta lähteä). Kun sanoin että toisella kertaa sitten, niin kamala rääkyminen. Heitti vaatteet seinään ja mökötti. Kyllä minullakin poskia kuumotti kun raivostutti, annoin asiallisesti puhumalla vaihtoehdoksi joko pukea tai kävellä puolipukeisena autoon, asiasta ei neuvotella vaan minä lähden pian töihin ja tyttö menee iskän kanssa kotiin. Kolmas vaihtoehto oli se, että kannan sen sitten rääkyvänä autoon. No puki itse ja päästiin lähtemään.
Kotona sitten puitiin yhdessä lähtö ja isännän kanssa kahdestaan vielä tuo yleinen pompottelu, korostin arjen tärkeyttä, ettei kaiken tarvitse olla sirkushuvia isän viikonloppuna, vaan tärkeintä on olla yhdessä ja läsnä. Mummolla vierailut sovitaan aikuisten kesken, lapsi ei siitä extempore päätä varsinkaan kiukuttelemalla. Pieniä pettymyksiä pitää kestää ja rajat pitää olla.
Tästä asiat meni parempaan suuntaan, rääkyminen jäi hiljalleen, kun asioista sovittiin ennakkoon, eikä kokoajan olla ostamassa kaikkea. Tätä lelujen ym.tilpehöörin ostamista harrasti sekä iskän edellinen heila, että äitin aviomies ja tietysti mummo. Minä olin ainut, joka järjesti viikonloppureissuja niin että tyttö otettiin mukaan tämän materiaalin ostelun sijaan.
Onneksi tyttö osaa nykyään 12-vuotiaana arvostaa meidän tavallisen rauhallista kotielämää ja porukalla reissaamista uusiin paikkoihin, äitinsä on eronnut jo neljännestä miehestä tänä aikana ja ovat muuttaneet kolmesti, koulua on vaihtanut kaksi kertaa. Meillä sisaruksia kohta toinen lisää ja onhan se paljon helpompi komentaa omaa lasta, kun mitä tätä tyttöä aikanaan. En kuitenkaan ole erityisen huolissani yläasteelle siirtymisestä ja teini-iästä, veikkaan että kapinoi äidilleen. Siihenkin olen valmistautunut, josko muuttaisi ennen yläastetta meille, jos menee kovin pahaksi välit äitinsä kanssa. Äitillä on siis jonkilaista psyykkistä ongelmaa tullut tässä vuosien aikana pinnalle ja sosiaalihuolto käynyt välillä kylässä.
Että ei kaikki ole automaattisesti pahoja , miehen edellisestä elämästä kateellisia äitipuolia, vaikka joku tuollainen älyttömyys lelujen kiikuttamisesta särähtääkin korvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ylihemmottelee erolapsen tajuamattaan tuolla tavalla.
Miehen tytär oli hieman alle 6v kun tavattiin, sai vanhemmilleen ja isovanhemmilleen rääkymällä kaiken läpi. Vanhempansa olivat eronneet jo tytön ollessa alle vuoden, tätä hemmottelua oli kestänyt siis useamman vuoden. Ei ikinä vastaan sanomista, tyttö sai päättää vaikka kesken illan, että haluaa mummolle yöksi 30km päähän..no isihän vei. Sitten jos harmistui mummoon pyysi viemään takaisin iskälle.
Kun oli aika viedä takaisin äitilleen, tyttö rääkyi ettei ole ehtinyt tehdä iskän kanssa yhtään mitään ja iskän olisi pitänyt jäädä heille vielä leikkimään tai vähintään kahville. Äiti oli siis jo uusissa naimisissa ollut useamman vuoden.
Kun muutimme 1,5v. tapailun jälkeen yhteen tyttö yhä pompotti isäänsä, kunnes puutuin asiaan eräällä mummolta hakureissulla, kun mies oli kipeänä ja minä lähdin hakemaan. Tyttö olisikin halunnut olla mummolla vielä kauemmin ja mennä uimaan, minun piti ehtiä yöksi töihin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku ei mennyt tytön haluamisen mukaan(olisi kuulemma pitänyt hakea meidän molempien uikkarit sieltä 30km päästä ja tulla taas takaisin, käydä uimassa ja sitten vasta lähteä). Kun sanoin että toisella kertaa sitten, niin kamala rääkyminen. Heitti vaatteet seinään ja mökötti. Kyllä minullakin poskia kuumotti kun raivostutti, annoin asiallisesti puhumalla vaihtoehdoksi joko pukea tai kävellä puolipukeisena autoon, asiasta ei neuvotella vaan minä lähden pian töihin ja tyttö menee iskän kanssa kotiin. Kolmas vaihtoehto oli se, että kannan sen sitten rääkyvänä autoon. No puki itse ja päästiin lähtemään.
Kotona sitten puitiin yhdessä lähtö ja isännän kanssa kahdestaan vielä tuo yleinen pompottelu, korostin arjen tärkeyttä, ettei kaiken tarvitse olla sirkushuvia isän viikonloppuna, vaan tärkeintä on olla yhdessä ja läsnä. Mummolla vierailut sovitaan aikuisten kesken, lapsi ei siitä extempore päätä varsinkaan kiukuttelemalla. Pieniä pettymyksiä pitää kestää ja rajat pitää olla.
Tästä asiat meni parempaan suuntaan, rääkyminen jäi hiljalleen, kun asioista sovittiin ennakkoon, eikä kokoajan olla ostamassa kaikkea. Tätä lelujen ym.tilpehöörin ostamista harrasti sekä iskän edellinen heila, että äitin aviomies ja tietysti mummo. Minä olin ainut, joka järjesti viikonloppureissuja niin että tyttö otettiin mukaan tämän materiaalin ostelun sijaan.
Onneksi tyttö osaa nykyään 12-vuotiaana arvostaa meidän tavallisen rauhallista kotielämää ja porukalla reissaamista uusiin paikkoihin, äitinsä on eronnut jo neljännestä miehestä tänä aikana ja ovat muuttaneet kolmesti, koulua on vaihtanut kaksi kertaa. Meillä sisaruksia kohta toinen lisää ja onhan se paljon helpompi komentaa omaa lasta, kun mitä tätä tyttöä aikanaan. En kuitenkaan ole erityisen huolissani yläasteelle siirtymisestä ja teini-iästä, veikkaan että kapinoi äidilleen. Siihenkin olen valmistautunut, josko muuttaisi ennen yläastetta meille, jos menee kovin pahaksi välit äitinsä kanssa. Äitillä on siis jonkilaista psyykkistä ongelmaa tullut tässä vuosien aikana pinnalle ja sosiaalihuolto käynyt välillä kylässä.
Että ei kaikki ole automaattisesti pahoja , miehen edellisestä elämästä kateellisia äitipuolia, vaikka joku tuollainen älyttömyys lelujen kiikuttamisesta särähtääkin korvaan.
Sinusta on siis parempaa käydä salaa vieraissa kuten miehesi sen sijaan, että suhteet olisi näkyviä kuten tuolla lapsen äidillä?
Lempilelut on tärkeitä turvallisuuden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9.kommentoijalle tarkennusta.
Kuka mistään salasuhteesta puhuikaan, onko tämä sitten sinulle sopivampaa avointa tapailua;
Tytön äiti on tässä kolmen vuoden aikana asunut neljän eri miehen kanssa saman katon alla. Tarvitseeko ihan näin näkyvästi aloitella uusia suhteita ja sotkea lasten arki esittelemällä taas uusi kumppani, joka pian asuukin saman katon alla ja jopa hoitaa lasten hakuja/vientejä äidin puolesta. Kunnes jompikumpi osapuoli kyllästyy ja sitten on ero edessä.
Terveisin 8.
On normaalia. Lelu on tärkeä lapselle. Mies välittää lapsestaan, eikä halua lapsen pahoittavan mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se Seinäjoen t.e.i.n.i.m.u.r.h.a.a.j.a. pompotellut vanhempiaan niin, että unohtunut lempinalle lähdettiin yötä myöten hakemaan 300 km päästä?
äidilleen? Siis omalleen? Lapsen isoäidille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt kuulosti siltä, että asiaan piti väkisin löytää ankea näkökulma.
Jos oli käymässä iltapäivän, niin matka tuskin oli pidempi kuin minkä joku ajelisi Norttiaskin takia.
Ihan normaalia. Aina ei pysty, esim. keskellä yötä ei ole lähdetty hakemaan unohtunutta unilelua. Mut muuten kyllä tärkeä lelu tai juttu on voitu pikapikaa hakea tai palauttaa. Minusta se on vähintä mitä me eronneet vanhemmat voidaan tehdä, lapsi ei ole valinnut kahta kotia jonka välillä pitää lelujen kanssa seilata ( vaikka se joskus välttämättömyys onkin ja siten loppupeleissä myös lapselle parempi.)
T. Eronnut äiti