Ei parisuhdetta - kertokaa te jotka näin olette päättäneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin hirveä parisuhde lähes kokonaisen vuosikymmenen ajan, että vaikka erosta on jo se toinen vuosikymmen, en vieläkään keksi meidän suhteesta yhtäkään hyvää asiaa tai hetkeä, vaikka kuinka mietin. Kontrasti entisen ja nykyisen elämän välillä on niin suuri (minun hyväkseni), että herään edelleen joka ikinen aamu onnellisena siihen tietoon, että SE ei ole täällä. Tämä tieto pitää minut onnellisena tunnista, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. En siis todellakaan kaipaa mitään muuta kuin nykyisen elämäni tällaisenaan, enkä tiedä, voisinko edes olla onnellisempi kuin nyt olen. Voiko kukaan olla onnellisempi kuin minä?

Minulta ei siis puutu mitään. En ole myöskään yksinäinen, onhan minulla läheiseni. Puolison paikka ei todellakaan ole kenellekään avoinna.

Ohis, mutta mikä piti sinua kymmenen vuotta noin hirveän ihmisen kanssa?

Kaikista ihmisistä ei pääse eroon vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Vasta kun hän itse halusi, pääsin irti.

Tällaista on vaikea selittää, enkä missään nimessä aio avata mitään henkilöiviä yksityiskohtia asiasta.

Itselläni oli hirveä suhde, mutta se hiton rakkaus on sokea. T. tuo jolle vastasit.

Itsellä rakkaus kuoli ensimmäisillä metreillä, myös omaa itseä ja elämää kohtaan. Siinäpä ne syyt, miksi vapaus on tuonut niin valtavasti hyviä tunteita elämääni. Elän ja koen entisenkin edestä, joka ikinen hetki.

Olen sinunkin puolestasi iloinen, kun olet päässyt eroon hirveästä suhteesta. Hirviötä ei todellakaan kannata yrittää ymmärtää tai rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ikäni eli 30 vuotta ollut sinkku, yhden yön säätöjä minulla on koska seksistä pidän.

Parisuhdetta en tavoittele koska en vain ymmärrä sitä että mitä se toinen ihminen toisi minun elämääni kun pärjään sekä viihdyn hyvin sinkkuna.

En siis vain koe parisuhdetta tärkeäksi asiaksi elämässäni.

Olen tyytyväinen omaan elämääni näin.

Yksinäinen en ole, jos kaipaan seuraa toisesta ihmisestä niin näen ystäviäni tai sitten menen kaupungille.

Minua taas kiinnostaisi tietää se että miksi jotkut ihmiset menevät parisuhteeseen?

Jäin miettimään viimeistä kysymystäsi. Itse olen toisessa avioliitossani, ja täysi-ikäisyyden jälkeen olen ollut sinkkuna vain 3-4 vuotta. Olen siis 51 nyt ja ehdottomasti parisuhdeihminen. Jäin miettimään miksi.

Olin eron (avioliitto 20 v) jälkeen pari vuotta sinkkuna ja kun rakensin elämääni uudelleen, olin sosiaalinen. Liityin kaikkiin verkostoihin, näin kavereitani, aloitin uuden harrastuksen, urheilin. Se oli minulle tyhjää elämää. Ajantäytettä, mistä en saanut itselleni mitään.

En tiedä, miksi tuo sohvalla möllöttävä mies sitten antaa minulle enemmän. Olemme molemmat yhtä lyhytsanaisia ja ratkaisukeskeisiä, emme puhu peetä. Mutta silti, tästä koen saavani täyttymyksen.

Outoa, en siis pysty vastaamaan kysymykseesi.

Miksi olet parisuhteessa juuri miehen kanssa?

Väittäisin että ihmiset menevät parisuhteisiin seksin takia tai siksi kun parisuhteisiin on ennenkin menty.

Mitään muuta järkeä minä en näe siinä että miksi ihminen menee parisuhteeseen juuri vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Koska en tunne vetoa naisiin. Olen 100 % hetero.

Seksi oli tietty primusmoottori, mutta ei se enää vuosien jälkeen ole niin tärkeää. Nyt meidät pitää yhdessä sitoutuminen. Kun katson miestäni, niin minulla on vain vahva tunne, että me kuulumme yhteen. Olemme toistemme turvasatamat. En osaa selittää tätä sen tarkemmin.

En pelkää yksinäisyyttä, sillä en ole koskaan ollut sellainen. Oma sisäinen elämäni tuo tyydytyksen. En ole mennyt parisuhteeseen siksi, että ”pitää” mennä.

Menee jo ohi aiheesta mutta hetero tarkoittaa sitä että viehättyy seksuaalisesti vastakkaisen sukupuolen ulkonäöstä. Ulkonäkö on asia mikä erottaa sukupuolet tosistaan.

Et tosiaan tiedä miksi olet parisuhteessa miehen kanssa.

-Eri

Olen parisuhteessa nyt mutta jos tämä nykyinen ihan ok parisuhde syystä tai toisesta päättyy niin aion olla yksin loppuelämäni. Olen ollut parisuhteessa 17v-50v koko ajan tai olin minä viikon "sinkku" kun vaihdoin miestä. Silloinkin asuin vielä exän kanssa joten en ole koskaan asunut yksin. Haluaisin olla itsekäs ja vapaa ilman että pitää aina ottaa puoliso tai lapset huomioon. Onneksi lapsetkin ovat jo aikuisia ja enää nuorin asuu kotona. Moni on sanonut etten voi tietää etukäteen haluanko olla yksin. Jaa...no kyllä minä tiedän kun tunnen itseni. Eniten nautin nykyään yksin olemisesta ja omasta seurastani.

En ole varsinaisesti mitään päättänyt, mutta olen erittäin erakkoluonne ja aseksuaalikin, joten on ollut aina itsestäänselvää ettei parisuhteet ole minun juttu. Tuli niitä nuorena / opiskelijaikäisenä paria lyhyttä tosin kokeiltua, ja totesin että en halua toista ihmistä elämääni.

En saanut elämäni naista, johon 11 vuotta sitten ihastuin ja rakastuin.

Nykyään vain haen kevyttä hauskanpitoaeuraa tinderistä, koska romanttisessa mielessä kiinnostaa vain tuo yksi nainen.

Joskus nämä tinderpanot haluaisivay muutakin, ja se on tietysti ikävää heidän kannaltaan. Kunpa voisin estää sen etteivät he koskaan ihastuisi minuun.

M33