Kiinnostuuko kukaan oikeasti naisesta joka ei laittaudu koskaan?

Aika paljon riippuu muista asioista. Jos on luonnonkaunis, ei mitään ongelmaa. Kelpaa meikillä ja ilman. Taviskin varmasti joillekin. Rumalla tuskin on vientiä.

Oman kokemukseni perusteella kyllä kiinnostuu. En meikkaa, enkä laittaudu muutenkaan. Ei ole koskaan ollut ongelmana etten herättäisi kiinnostusta. Mieheni seurusteli toisen kanssa kun tapasimme. Tämä exä on missityyppisesti kaunis ja laitettu, pitkä ja isorintainen. Itse olen täysin päinvastaista tyyppiä. Miehestä oli itseasiassa hienoa että laittautumiseen ei kulu aikaa kun esim. Lähdetään jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi säilytät vaatteita lattialla, ap? Millainen äitisi oli? Onko sinulla ongelmia oman naiseutesi suhteen - miksi ajatus kauniista vaatteista on mahdoton?

Omistan liikaa vaatteita eivätkä kaikki mahdu kaappiin. Mitä tekemistä vaatteilla on äitini kanssa? Ei ole ongelmia naiseuden suhteen, ei naiseus tarkoita korkokenkiä. Pidän kauniista vaatteista, mutta en ole ostanut yhtään naisellista mekkoa kun ei ole käyttöä sellaisille. En omista ainuttakaan hupparia.

Hmmm... sanot pitäväsi kauniista vaatteista. Kuitenkin ne ovat sinulla kasassa lattialla ja poimit siitä päällesi aloituksen mukaan jotakin ”eriparista” pl. sukat.

Miten miellät ”laittautumisen”? Ei kai se pelkkää meikkiä tarkoita, saati mekkoa jos kerran et käy missään missä sellaista voisit käyttää.

Jos mietin vaikkapa omaa puolisoani, luulen että hänelle olisi ollut jo nuorena mahdoton ajatus pariutua naisen kanssa, jonka vaatteet ovat lattialla ja siitä kerätään aamulla joku sekalainen setti ylle. Olet kuitenkin hankkinut paljon vaatteita joten ilmeisesti ne jollain tavalla kiinnostavat sinua? Mikä estää sinua yhdistelemästä niitä kivasti ja huolehtimasta niistä? Mitä vikaa laittautumisessa mielestäsi on?

Kuitenkin maailma on täynnä myös miehiä, jotka ulkonäkönsä perusteella toimivat samoin, joten varmasti löytyy ihminen jolle sotkuisuus tai huolittelematon ulkonäkö ei ole mikään kynnyskysymys. Jos olet mukava ja sinussa on jokin muu kumppaniin vetoava ominaisuus, voit varmasti löytää ihmisen joka kiinnostuu sinusta.

Minusta tuntuu joskus että suhde omaan naiseuteen on perua lapsuudenkodista. Paras ystäväni on tottunut nuoresta asti siihen että kaikki vaatteet (pl. sukat) silitetään ja töistä tultua ripustetaan heti tuulettumaan. Hän näyttää aina siistiltä ja huolitellulta ja äitinsä on samanlainen. Heille naisellisuus näyttää olevan myös jotenkin hyvin iloinen ja positiivinen asia: on hauskaa kun voi leikitellä ulkonäöllään ja vaatteilla ja osallistua tilaisuuksiin johon voi pukeutua tosi hienosti jne.

Toinen kaverini taas on perinyt äidiltään jotenkin älyttömän epävarman suhteen naiseuteen. He ikään kuin häpeilevät kaikkea kaunista ja käyttävät sukupuolettomia vaatteita. Asenne siinä talossa oli jo lapsuudessamme sellainen ”rumat ne vaatteilla koreilee”. Arvostelevat myös usein niitä, jotka näyttävät ”hemaisevilta”. Ihan kuin olisivat kateellisia näyttävän näköisille naisille mutta itse eivät koe että se on heille millään tavalla mahdollista - vaikka se ei todellakaan vaatisi kovin kummoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi säilytät vaatteita lattialla, ap? Millainen äitisi oli? Onko sinulla ongelmia oman naiseutesi suhteen - miksi ajatus kauniista vaatteista on mahdoton?

Omistan liikaa vaatteita eivätkä kaikki mahdu kaappiin. Mitä tekemistä vaatteilla on äitini kanssa? Ei ole ongelmia naiseuden suhteen, ei naiseus tarkoita korkokenkiä. Pidän kauniista vaatteista, mutta en ole ostanut yhtään naisellista mekkoa kun ei ole käyttöä sellaisille. En omista ainuttakaan hupparia.

Hmmm... sanot pitäväsi kauniista vaatteista. Kuitenkin ne ovat sinulla kasassa lattialla ja poimit siitä päällesi aloituksen mukaan jotakin ”eriparista” pl. sukat.

Miten miellät ”laittautumisen”? Ei kai se pelkkää meikkiä tarkoita, saati mekkoa jos kerran et käy missään missä sellaista voisit käyttää.

Jos mietin vaikkapa omaa puolisoani, luulen että hänelle olisi ollut jo nuorena mahdoton ajatus pariutua naisen kanssa, jonka vaatteet ovat lattialla ja siitä kerätään aamulla joku sekalainen setti ylle. Olet kuitenkin hankkinut paljon vaatteita joten ilmeisesti ne jollain tavalla kiinnostavat sinua? Mikä estää sinua yhdistelemästä niitä kivasti ja huolehtimasta niistä? Mitä vikaa laittautumisessa mielestäsi on?

Kuitenkin maailma on täynnä myös miehiä, jotka ulkonäkönsä perusteella toimivat samoin, joten varmasti löytyy ihminen jolle sotkuisuus tai huolittelematon ulkonäkö ei ole mikään kynnyskysymys. Jos olet mukava ja sinussa on jokin muu kumppaniin vetoava ominaisuus, voit varmasti löytää ihmisen joka kiinnostuu sinusta.

Minusta tuntuu joskus että suhde omaan naiseuteen on perua lapsuudenkodista. Paras ystäväni on tottunut nuoresta asti siihen että kaikki vaatteet (pl. sukat) silitetään ja töistä tultua ripustetaan heti tuulettumaan. Hän näyttää aina siistiltä ja huolitellulta ja äitinsä on samanlainen. Heille naisellisuus näyttää olevan myös jotenkin hyvin iloinen ja positiivinen asia: on hauskaa kun voi leikitellä ulkonäöllään ja vaatteilla ja osallistua tilaisuuksiin johon voi pukeutua tosi hienosti jne.

Toinen kaverini taas on perinyt äidiltään jotenkin älyttömän epävarman suhteen naiseuteen. He ikään kuin häpeilevät kaikkea kaunista ja käyttävät sukupuolettomia vaatteita. Asenne siinä talossa oli jo lapsuudessamme sellainen ”rumat ne vaatteilla koreilee”. Arvostelevat myös usein niitä, jotka näyttävät ”hemaisevilta”. Ihan kuin olisivat kateellisia näyttävän näköisille naisille mutta itse eivät koe että se on heille millään tavalla mahdollista - vaikka se ei todellakaan vaatisi kovin kummoisia.

Ihmiset nyt vaan arvostavat eri asioista. Toiset ovat pikkutarkkoja nipoja ja toiset rennompia ja laiskempia. Tärkeintähän on että jokainen toimii omien mieltymystensä mukaan.

Varmaan jos hakeudut vastaavanoloisen miehen seuraan. Sellaista se pariutuminen on.

Tärkeämpää tosiaan että kroppa kunnossa, timmi/urheilullinen kroppa niin kyllä miehet kiinnostuu.

Miten niin kuin oikeasti? Miten kiinnostutaan leikisti?

Mieheni ainakin on minusta kiinnostunut, vaikka puoli vuotta sitten kasvatin huvikseni vielä sääri ja kainalokarvatkin. Olen meikannut viimeksi 8v sitten ja värjännyt tukkaa 12v sitten. En käytä mitään lisiä. En silti nyt ihan luomuna kulje, poistan leuastani yhden pitkäkvi kasvavan mustan jouhen aina kun sen nään, sekä nypin kulmista (mustat myös) ylimääräiset ehkä kerran viikkoon.

Mulle kelpaa parhaiten vähän laittautuvat ja sit sellaiset jotka eivät laittaudu. Jos olis pakko valita vaan toinen, niin sit mieluummin sellainen joka ei laittaudu.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kuin oikeasti? Miten kiinnostutaan leikisti?

Mieheni ainakin on minusta kiinnostunut, vaikka puoli vuotta sitten kasvatin huvikseni vielä sääri ja kainalokarvatkin. Olen meikannut viimeksi 8v sitten ja värjännyt tukkaa 12v sitten. En käytä mitään lisiä. En silti nyt ihan luomuna kulje, poistan leuastani yhden pitkäkvi kasvavan mustan jouhen aina kun sen nään, sekä nypin kulmista (mustat myös) ylimääräiset ehkä kerran viikkoon.

Luin nyt vähän enemmän muiden kirjoituksia, niin siis tottakai mieheni on samaa maata. Hänkään ei ajele karvojaan, ei meikkaa eikä värjää tukkaansa. Viiksiä leikkaan minä kun alkavat mennä suuhun, ja partaa välillä vähän oiotaan saksilla. En kuuna kullan valkeana ottaisi miehekseni itsensä puleeraajaa. Ajatusmaailmamme ja elämäntyylimme olisivat niin kaukana toisistaan että olisi sulaa hulluutta olla väkisin yhdessä. En myösjkään ole koskaan ollu kiinnostunut kaikista miehistä joita näen, jasen takia halunnut että he kaikki olisivat myös minusta kiinnostuneet, vaan aina on löytynyt joku sellainen jonka knassa värähdellään samalla taajuudella. En kaipaa kuin yhden miehen kiinostuksen ja ihailun, ja se on oma mieheni.

Mitä mieltä sitten olette miehestä joka laittautuu jopa roskapossin viemistä varten, ei ikinä näyttäydy parta ajamatta ja hiukset laittamatta missään, on aina yllä jos ei ihan puku niin vähintäänkin smart casual, t-paitoja ja farkkuja tuskin omistaakaan, mutta kauluspaitoja ja solmioita on kymmeniä. Ammatiltaan kuitenkin ihan perusduunari, joten työn takia ei tarvitsisi pukeutua kuin ministeri. Tunnen tällaisen tyypin, muuten kiva ja kiinnostavakin persoona mutta kun itse tykkään pukeutua rennosti ja huolettomasti ja olla vähän ”peikko” niin toisen tälläytyminen saa jotenkin vaivaantumaan, ikäänkuin hän viestittäisi odottavansa laittautumista kanssaihmisiltäänkin. Ymmärrän kyllä että juhliin laittaudutaan, mutta että ihan koko ajan arkenakin... Rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvät ja naiselliset kasvonpiirteet, niin miksi pitäisi mitään fiksailla?

Se on rumia varten, joilla ei oma feissi riitä.

Vaaleat piirteet voivat olla aika valjun näköiset, kasvonpiirteet ikään kuin hukkuvat ilman pientä terävöittämistä. Kaikkein kauheinta on, jos ei ole kunnolla erottuvia kulmakarvoja tai silmäripsiä.

Niin, jotkut ihmiset ovat kauniin ja kiinnostavan näköisiä laittautumattakin, jotkut toiset sitten taas vasta ”tulevat näkyviin” meikin ja pukeutumisen myötä. Se on niin paljon ihmisestä kiinni. Toisinaan voi myös olla, että laittautumisella peitellään jonkinlaista epävarmuutta tai halutaan näyttää joltain muulta kuin oikeasti on, varsinkin jos pukeudutaan ikäänkuin itseään ylemmän yhteiskuntaluokan tyylisesti. Monet luonnostaan itsevarmat ja rohkeat ihmiset eivät juuri ihmeemmin laittaudu.

Itse pukeudun tilanteen mukaan, juhliin juhlavasti, arkena arkisesti, töihin ja treeneihin tarkoituksenmukaisesti.

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta sillä perusteella mitä olen aviomiehestä ja useista ystävämiehistä onkinut, väitän että kiinnostuu.

Mitä vakavampi suhde niin sitä korostuneemmassa asemassa on kropasta huolehtiminen (elämäntavat, hygienia, ihon ja hiuksien terveydestä huolehtiminen yms.) ja tietyssä pisteessä extratälläytymisestä tulee hirveä rasite, molemmille.