Lue keskustelun säännöt.
Hankala kummiasia!! Miten hoitaa tämä? Mitä tekisitte?
05.06.2006 |
Kaksi vuotta sitten lupasimme miehen kaverille, että tämä olisi seuraavan lapsen kummi. Tästä miehen kaveripiiristä on jo kaksi hyvää ystävää kahden vanhemman lapsemme kummeja.
Tilanne on seuraava: Hän on muuttunut kahdessa vuodessa.
Tämä mies on alkanut jotenkin etomaan minua, puhuu rivoja ja naisseikkailuistaan (joita ei ole, lyön vaikka pääni vetoa), puhuu muutenkin lapsellisista asioista, katselee minua sillä silmällä, yrittää hipelöidä, raskaana olevat naiset ovat seksikkäitä ja puhuu humalapäissään, että voisi minuakin vedellä kaveripiirin ja minun kuullessa... Olen ottanut ihan vitsinä tuon sillä tikullakaan hän ei saa koskea minua ja humalaisena puhuu mitä sylki suuhun tuo. Hän on kova juomaan ja voi saada juoppohulluuskohtauksen. Hän ei ole kova pitämään yhteyksiä, viimeksi kuulimme tästä kaverista maaliskuussa.
Olen tullut katumapäälle tästä kummiasiasta. Mitä tehdä? Tämä kaveri kuitenkin on aina oikeastaan mukana jos jollain toisella kaverilla on mökkikutsut tms. Mieheni käy myös siellä moikkaamassa kavereitaan (kahden muun lapsen kummeja, jotka ovat hyvin mukavia ja " normaaleja" ). Miten mies ei joutuisi hankalaan välikäteen tämän asian kanssa? Vai onko meidän lunastettava lupauksemme? Miten hoitaisitte asiat kauniisti? Vai otettaisiinko hänet ylimääräiseksi kummiksi ilman kastetodistusta, eli olisi nimellinen kummi?
Kommentit (7)
Ei minusta teidän tarvitse pitää lupaustanne, ja jos kyselyitä tulee, niin sanotte, että tulitte toisiin ajatuksiin. Lastahan tuossa asiassa pitäisi ajatella, ei aikuista miestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan kummeja mietitty vasta sitten kun vauva syntynyt. eihän sitä koskaan tiedä mitä käy...
Kyse on kuitenkin tavallaan isosta asiasta (teille). Jos hän ei enää tunnu sopivalta, voitte mielestäni unohtaa hänet kummiehdokkaana. Jos joskus kyselee kummeutensa perään (mitä ei ehkä edes tapahdu), voitte tietysti antaa jonkinlaisen selityksen, jos siltä tuntuu. Itsekin joskus aikanaan olen humalassa " luvannut" kummeuden jollekin, mutta oikean tilanteen tullen on sitten asiaa mietitty sen hetkisen tilanteen kannalta.
Jos vähänkään tuntuu ihminen väärältä lapsesi kummiksi niin et häntä kummiksi kutsu. Voin sanoa että kadut asiaa lopun ikäsi jos nyt pelkästä " velvollisuudesta" kutsut hänet kummiksi. Itselläni oli samanlainen tilanne ja olen kiittänyt itseäni monesti kun keräsin rohkeuteni ja ilmoitin henkilölle ettei hänestä ole tässä elämäntilaantessa kummiksi. Tiedän ettei tilanne ole helppo.
Ja mä tiedän =) että sä oot miettiny tätä asiaa jo ennenkin joten älä pyydä kun et sitä halunnu viimeksikään. Luulen et se ymmärtää aika helpostikin. Voit sanoa sille jopa ihan suoraan syyn.
tuo on kyllä pahimman laatuinen virhe tuo kummiuden lupailu etukäteen, olenpa siihen itsekin syyllistynyt. meidän tapauksessa tuleva kummitäti (josta ei sitten tullut kummia) villiintyi minun raskaudestani ihan liikaa, omi koko asian itselleen, kehuskeli ihmisille ja meille miten tekee lapsen kanssa sitä ja tätä ja vie sen ihan pienenä jo ulkomaille ja me emme voi häntä estää, lällästilää. rupesi komentelemaan minua ihan oudosti (" sille ei sitten saa ikinä antaa purkkiruokaa! ei yhtään purkillista!" " opettakaa se kutsumaan teitä etunimillä, mäkään en sano mun vanhempia äidiksi ja isäksi!" " no ompa tyhmä nimi! ei mitään tollasta!" jne).
lopulta mulla meni hermo ja puhelimitse ilmoitin että kummius on irtisanottu. ihan kohteliaasti ja pientä tekosyytä ja hämäystä apuna käyttäen. vielä yritti soittaa mulle samana iltana myöhemmin " kuule! ihan sama mitä sä sanot mutta MUSTA TULEE SUN LAPSEN KUMMI!" ..
no ei tullut. senkun " unohdatte" koko asian ja sivuutatte ko. limaskan, tai sitten ilmoitatte hänelle kiertelemättä että näin on ja sori kauheesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tuo on kyllä pahimman laatuinen virhe tuo kummiuden lupailu etukäteen, olenpa siihen itsekin syyllistynyt. meidän tapauksessa tuleva kummitäti (josta ei sitten tullut kummia) villiintyi minun raskaudestani ihan liikaa, omi koko asian itselleen, kehuskeli ihmisille ja meille miten tekee lapsen kanssa sitä ja tätä ja vie sen ihan pienenä jo ulkomaille ja me emme voi häntä estää, lällästilää. rupesi komentelemaan minua ihan oudosti (" sille ei sitten saa ikinä antaa purkkiruokaa! ei yhtään purkillista!" " opettakaa se kutsumaan teitä etunimillä, mäkään en sano mun vanhempia äidiksi ja isäksi!" " no ompa tyhmä nimi! ei mitään tollasta!" jne).lopulta mulla meni hermo ja puhelimitse ilmoitin että kummius on irtisanottu. ihan kohteliaasti ja pientä tekosyytä ja hämäystä apuna käyttäen. vielä yritti soittaa mulle samana iltana myöhemmin " kuule! ihan sama mitä sä sanot mutta MUSTA TULEE SUN LAPSEN KUMMI!" ..
no ei tullut. senkun " unohdatte" koko asian ja sivuutatte ko. limaskan, tai sitten ilmoitatte hänelle kiertelemättä että näin on ja sori kauheesti.
...mutta voitte tehdä kaverista sellasen haltiakummin niin ei oo paha mieli kellään.