Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät perhepetiläiset, auttakkee...!
05.06.2006 |
En tiedä mistä alkaisin, mutta lyhyesti tilanteemme on tämä; meillä on 3-vuotias poika, joka on ensimmäistä ikävuottaan lukuunottamatta nukkunut kovin huonosti. Monta kertaa yössä sai laukata pojan huoneessa ja välillä vaan huudettiin suoraa huutoa. Aloitin syksyllä työt ja talvi meni melkoisen väsymyksen kourissa..nyt tilanne on vähän " helpottunut" kun pienokaisemme tulee yöllä meidän väliin ja nukkuu aamuun asti siinä. Näin olemme saaneet jonkin aikaa nukuttua ihan ok, mutta nyt on ilmaantunut ihan kamala ongelma; mulla soi kello aamu viiden jälkeen (mies ja poika menevät aina myöhempään) ja vaikka kuinka hiljaa yritän lähteä sängystä, poika herää aina ja alkaa kiljua äitiä, isi ei kelpaa. Tätä ongelmaa ei ole, jos isä herää aiemmin, tietenkään. Tänäkin aamuna poika tosiaan nousi jo 5.15, eikä enää suostunut nukkumaan :(
Onko teillä kellään vastaavaa? Miten ongelma olis ratkaistavissa?
Kommentit (3)
saannut vallan päättää ja yrittää käyttää valtaansa. Tiukka linja ja omaan sänkyyn. Ja älä opeta siihenkään, että kiljumalla menet aina hänen luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" 2-7-vuotiaat
Leikki-iässä unirytmin ongelmat ovat luonteeltaan samankaltaisia kuin vauvaiässäkin, mutta ne
liittyvät usein yleisempään rajojen asettamisen problematiikkaan. Suurimpana pulmana on yleensä
nukkumaanmeno. Taustalla voi olla edelleen uniassosiaatio-ongelma, joka on perua vauvaiältä ja
muuttanut vain muotoaan. Yöheräilyä saattaa esiintyä, ja siihen voi liittyä joko vanhempien paikalle
vaatimista tai kömpimistä vanhempien sänkyyn. On paljon myös niitä leikki-ikäisiä, jotka nukkuvat
koko yön vanhempien sängyssä. Toisinaan nukkumaanmeno muodostuu ongelmaksi vasta lapsen
tullessa leikki-ikään. Joskus se syntyy lapsen siirtyessä omaan huoneeseen, joskus ongelman alku
liittyy uhmaikään ja rajojen koetteluun. Lapsen hankala unirytmi on saattanut vaikuttaa perheen
vuorovaikutussuhteisiin, mutta toki se voi olla myös seurausta perheen muista ongelmista, joten
perheen kokonaistilannetta on myös mietittävä.
Nukuttamiskäytännöistä vieroittaminen ja itsekseen nukahtamisen opettelu voidaan toteuttaa
samalla asteittaisuuden periaatteella kuin pienemmilläkin lapsilla(vrt unikoulu). Myös
palkitsemismenetelmiä voidaan käyttää etenkin sopimuksiin kykenevän isomman lapsen kanssa
(vihkoon tarra jokaisesta onnistuneesta nukkumaanmenosta). Kannattaa pyrkiä tekemään
nukkumaanmenosta mahdollisimman mukava ja kiireetön tapahtuma, joka toteutetaan aina samaan
aikaan samoin rituaalein (esim. iltapala, iltapesu, iltasatu, unilaulu, hyvänyönsuukko ja unilelu).
Aikaistuneen ja viivästyneen unirytmin esiintymiseen ja hoitoon pätevät samat periaatteet kuin
nuorempienkin ikäryhmässä. Leikki-iässä päiväunien poisjäämiseen saattaa siirtymävaiheessa
liittyä viivästynyttä nukahtamista ja nukuttamistaisteluita illalla - etenkin jos lapsi on nukkunut
päiväunet, joita ei välttämättä olisi tarvinnut tai jotka ovat olleet liian pitkät. Tämä seikka olisi
syytä erityisesti ottaa huomioon päiväkodissa, jossa lasten yksilölliset rytmit saattavat jäädä piiloon."
Sillä sinne se kuuluukin, eikä tuossa iässä enää teidän väliin.
Näin sujuu työssäkäynti ja perhe-elämäkin taas.