Tukisin 11v koulunkäyntiä ja opettaisin hänelle asiat, mitkä hänelle vaikeita, mutta hän pelleilee eikä suostu opettelemaan

Odota kun tulee aikuiseksi eikä halua sua enää lähellekään saati neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Perheissä, joissa kannustetaan ajattelemaan ja oppimaan uutta, yleensä lapset motivoituvat hyvin koulunkäyntiin. Ei heitä tarvitse ainakaan paljoa patistaa opiskelemaan.

Toisaalta, jos perheessä ilontuojia on tyyliin kaljanlipitys ja realitysarjat, niin eivät lapset opi muunlaista toimintamallia.

Yleensä akateemisessa perheessä lapset pärjäävät hyvin koulussa ja ovat motivoituneita siihen.

Tämä karrukoidusti sanottuna.

Vai näinkö se on.

Mitä jos esikoinen on oikea hikari ja nuorempaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Jotenkin se on minun syytäni. Ei kuitenkaan kuvaamasi syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuosta mitään tule, jos lapsella itsellään ei ole motivaatiota ja kunnianhimoa.

Miten ajattelitte yläkoulun klaarata?

T. Ope

Ei kai se äiti sitä yläkoulua käy.

No heidän perheessään näköjään käy.

T. Ope

Jos nyt oikeasti olet opettaja niin saanko kysyä onko minun pakko käydä lapseni yläkoulu? Miten paljon on minun vikani jos lapsen päähän ei jää mitään?

Sinun ei todellakaan pidä käydä lapsesi koulua. Oletan, että olet omasi suorittanut.

Mutta sinun kuuluu olla kiinnostunut siitä ja seurata, että lapsi tekee parhaansa (läksyt, kokeisiin valmistautumiset).

Joskus on syytä varmistaa, että oppimisessa ei ole neurologisia tai muita lääketieteellisiä syitä haittaamassa. Oletan, että ravinto, uni, mobiiliaika, kaverisuhteet, perhedynamiikka ym. on kunnossa.

Motivaatio oppimiseen on sitten oma juttunsa.

Ilman sitä työ on takkuista.

T. Ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hiillostin ja "opetin" poikaani n viidennelle saakka. Siitä seurasi vain pahaa mieltä kaikille, vaikken tietenkään lisäksi rangaistuksia käyttänyt.

Ei mitään eroa koulumenestykseen, kun lopetin jiillostuksen. Ilmapiiri parani huomattavasti. Ei mikään loistava ole sen jälkeenkään ollut, mutta hoitaa hommansa itse. On abi ja näyttää ok paperit olevan tulossa.

Minäkin opetin ja patistin lastani 9-luokalle asti.

Se oli yhtä riitelyä. Koen, että tällä tavalla sain hänet kuitenkin oppimaan sen verran, että pääsi lukioon niillä opeilla ja oppi, miten opitaan ja ahkeroidaan. Hän kävi myös neuropsykologisessa kuntoutuksessa.

Itsekseen hän ei olisi viitsinyt tehdä juuri mitään. Ei oman toiminnan ohjausta. Siitä huomautettiin jo eskarissa.

Nyt hän sitten on lukiossa ja abi. Syksyllä kirjoitti jo yhden aineen ja siitä tuli m.

Se kyllä harmittaa, että välimme menivät tuon patistelun ja riitelyn seurauksena huonoiksi. Vaikuttaa edelleen. Lupasin olla puuttumatta koulunkäyntiin lukiossa. En ole puuttunut. Yhdessä aineessa voisin auttaa, mutta ei huoli apua, vaikka se on hänelle vaikeaa. En tuputa apua lupaukseni mukaisesti.

Olisit voinut luopua tuputuksesta jo aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuosta mitään tule, jos lapsella itsellään ei ole motivaatiota ja kunnianhimoa.

Miten ajattelitte yläkoulun klaarata?

T. Ope

Ei kai se äiti sitä yläkoulua käy.

No heidän perheessään näköjään käy.

T. Ope

Jos nyt oikeasti olet opettaja niin saanko kysyä onko minun pakko käydä lapseni yläkoulu? Miten paljon on minun vikani jos lapsen päähän ei jää mitään?

Sinun ei todellakaan pidä käydä lapsesi koulua. Oletan, että olet omasi suorittanut.

Mutta sinun kuuluu olla kiinnostunut siitä ja seurata, että lapsi tekee parhaansa (läksyt, kokeisiin valmistautumiset).

Joskus on syytä varmistaa, että oppimisessa ei ole neurologisia tai muita lääketieteellisiä syitä haittaamassa. Oletan, että ravinto, uni, mobiiliaika, kaverisuhteet, perhedynamiikka ym. on kunnossa.

Motivaatio oppimiseen on sitten oma juttunsa.

Ilman sitä työ on takkuista.

T. Ope

Kiitos. On diagnosoitu oppimisvaikeuksia ja toiminnanohjauksen vaikeuksia. Muuten kaikki elämässä kunnossa, vain lukuaineet on neljä. Tuntiaktiivisuus on kuitenkin kohdallaan, saa paljon apua koulussa ja saisi lisääkin jos suostuisi ottamaan vastaan, tekee läksyt omatoimisesti ja pyytää apua kun tarvitsee, mutta kokeisiin ei suostu lukemaan yhtään. Minä luen ne alueet hänelle ääneen ja joskus hän vain huutaa päälle kun luen jotta ei tarvitsisi kuunnella. Minä mietin että ei siinäkään mitään järkeä ole. On vain olo että en tee tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuosta mitään tule, jos lapsella itsellään ei ole motivaatiota ja kunnianhimoa.

Miten ajattelitte yläkoulun klaarata?

T. Ope

Ei kai se äiti sitä yläkoulua käy.

No heidän perheessään näköjään käy.

T. Ope

Jos nyt oikeasti olet opettaja niin saanko kysyä onko minun pakko käydä lapseni yläkoulu? Miten paljon on minun vikani jos lapsen päähän ei jää mitään?

Sinun ei todellakaan pidä käydä lapsesi koulua. Oletan, että olet omasi suorittanut.

Mutta sinun kuuluu olla kiinnostunut siitä ja seurata, että lapsi tekee parhaansa (läksyt, kokeisiin valmistautumiset).

Joskus on syytä varmistaa, että oppimisessa ei ole neurologisia tai muita lääketieteellisiä syitä haittaamassa. Oletan, että ravinto, uni, mobiiliaika, kaverisuhteet, perhedynamiikka ym. on kunnossa.

Motivaatio oppimiseen on sitten oma juttunsa.

Ilman sitä työ on takkuista.

T. Ope

Kiitos. On diagnosoitu oppimisvaikeuksia ja toiminnanohjauksen vaikeuksia. Muuten kaikki elämässä kunnossa, vain lukuaineet on neljä. Tuntiaktiivisuus on kuitenkin kohdallaan, saa paljon apua koulussa ja saisi lisääkin jos suostuisi ottamaan vastaan, tekee läksyt omatoimisesti ja pyytää apua kun tarvitsee, mutta kokeisiin ei suostu lukemaan yhtään. Minä luen ne alueet hänelle ääneen ja joskus hän vain huutaa päälle kun luen jotta ei tarvitsisi kuunnella. Minä mietin että ei siinäkään mitään järkeä ole. On vain olo että en tee tarpeeksi.

Jos on tuntiaktiivinen ja tekee läksyt, niin miten voi olla että kokeista tulee nelosia? Eikö läksyistä ja tuntitehtävistä jää yhtään mitään mieleen? Tekeekö ne täysin tajuamatta mistä on kysymys (ja jos niin miten se on mahdollista)? Ala-aste on sen verran helppoa, että ilman erillistä kokeisiin lukemistakin luulisi oppivan sen verran, että pääsee kokeista läpi. Peruskoulussa kun taitaa riittää 30% vastauksista että pääsee läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuosta mitään tule, jos lapsella itsellään ei ole motivaatiota ja kunnianhimoa.

Miten ajattelitte yläkoulun klaarata?

T. Ope

Ei kai se äiti sitä yläkoulua käy.

No heidän perheessään näköjään käy.

T. Ope

Jos nyt oikeasti olet opettaja niin saanko kysyä onko minun pakko käydä lapseni yläkoulu? Miten paljon on minun vikani jos lapsen päähän ei jää mitään?

Sinun ei todellakaan pidä käydä lapsesi koulua. Oletan, että olet omasi suorittanut.

Mutta sinun kuuluu olla kiinnostunut siitä ja seurata, että lapsi tekee parhaansa (läksyt, kokeisiin valmistautumiset).

Joskus on syytä varmistaa, että oppimisessa ei ole neurologisia tai muita lääketieteellisiä syitä haittaamassa. Oletan, että ravinto, uni, mobiiliaika, kaverisuhteet, perhedynamiikka ym. on kunnossa.

Motivaatio oppimiseen on sitten oma juttunsa.

Ilman sitä työ on takkuista.

T. Ope

Kiitos. On diagnosoitu oppimisvaikeuksia ja toiminnanohjauksen vaikeuksia. Muuten kaikki elämässä kunnossa, vain lukuaineet on neljä. Tuntiaktiivisuus on kuitenkin kohdallaan, saa paljon apua koulussa ja saisi lisääkin jos suostuisi ottamaan vastaan, tekee läksyt omatoimisesti ja pyytää apua kun tarvitsee, mutta kokeisiin ei suostu lukemaan yhtään. Minä luen ne alueet hänelle ääneen ja joskus hän vain huutaa päälle kun luen jotta ei tarvitsisi kuunnella. Minä mietin että ei siinäkään mitään järkeä ole. On vain olo että en tee tarpeeksi.

Saako oikeanlaista apua oppimisvaikeuksiin?

Oletteko kokeilleet äänikirjoja?

Äitinä olet tehnyt paljon lastasi auttaaksesi!

Lapsen asenne on lapsellinen 11-vuotiaalle. Luultavasti oppimisvaikeudet ovat aiheuttaneet hänelle ongelmia itsetunnon kanssa. Pelleilyn tarkoitus on poistaa oppimisvaikeuden tuomaa ahdistusta.

Tuossa eivät rangaistukset auta. Olisiko mahdollista keskustella lapsen kanssa asiasta, anna lapselle vastuu omasta oppimisestaan, kerro että sinä autat siinä mitä hän pyytää. Jos lapsi vain pelleilee edelleen, sano vaan että "ai sä oletkin pikkuvauva vielä, no ole sitten rauhassa", jätä hänet yksin, äläkä puutu asiaan. Sitten kun kokeesta tulee 3+, lapsi saattaa olla keskustelunhaluisempi.

Onko alueellanne erilaisten oppijoiden yhdistystä? Olisiko sieltä saatavissa apua? Lapsi luultavasti tarvitsee vertaistukea, hänelle olisi hyvä olla ryhmässä, jossa muillakin lapsilla on oppimisvaikeuksia mutta osaavat eri keinoilla oppia. Hän tarvitsee henkistä tukea ja lisäksi käytännön oppimistaitoja.

Minä olen tukenut alakoulun ajan oppimisvaikeuksien vuoksi. Sen jälkeen olen irroittanut otetta pikku hiljaa. Alakoulun  ajan kannattaa tukea, koska lapsi ei silloin vielä välttämättä ymmärrä oppimisen tarvetta yläkoulua ajatellen, ja koska se pohja kaikelle myöhemmälle oppimiselle todellakin luodaan alakoulun aikana. Olen itsekin ope, ja lapsillani on oppimisvaikeuksia.

On hyvä, että tuet lasta. Pelleily on tavallista kun oppiminen ei kiinnosta ja takkuaa. Tässä muutamia perusohjeita. 1. Opeta oppimaan: kirjasta luetaan ensin otsikot, kuvatekstit ja tiivistelmät, ja opetellaan ne kutakuinkin ulkoa. Vasta sitten luetaan muuta (jos jaksaa), voi tehdä myös alleviivauksia ja numerointeja ym. 2. Käytä kotona pelejä aina kun voit. Pelien tekeminen on työlästä, koska valmiita ei usein löydy. Bingo, Kahoot, muistipeli, korttipeli. Valitse vain muutama perusasia (jotka lapsen tulee siis oppia ulkoa). Opeta ilman kirjoja. 3. Kerro etukäteen, mitä tullaan tekemään ja kauanko siihen menee aikaa, tee vaikka paperille aikarakenne ja mitä tehdään, jotta lapsi tajuaa, että tuokio ei kestä ikuisesti ja homma loppuu sitten kun kaikki on tehty, aluksi 5-10min. suunnitelma, viimeinen tehtävä hauskempi kuin muut esim. peli tai lapsen oma ehdotus. Tämä tukee myös toiminnanohjauksen kehittymistä. Anna positiivista palautetta.

Muita vinkkejä. Leivo lapsen kanssa eli opeta häntä seuraamaan ihan yksinkertaisia leivontaohjeita. Se tukee toiminnanohjauksen kehittymistä. Samoin voi tehdä vaikka käsitöitä tai askartelua, mahdollisimman helppoja ohjeita seurattavaksi. Tee myös muuta hauskaa hänen kanssaan, myös hänen itsensä ehdotuksia.

Olennaista on päättää, mitä tarvitsee oppia. Kirjan teksti on todennäköisesti lapselle sekamelskaa, josta ei hän ei saa mitään tolkkua. Samalla kun opitaan oppimaan, pitää toistaalta varmistaa, että perusasiat tulevat haltuun, esim. kertotaulu, vieraiden kielten perussanat, jne. Ei kannata laahata kaikkea läpi kotona, koska ei onnistu kuitenkaan. Älä siis vaadi mahdottomia. Rutiinit mukaan. Kärsivällisyyttä vaaditaan vanhemmilta, mutta jos jaksat, niin iän myötä helpottuu. Motivaatio oppimiseen voi löytyä myös siitä, kun kuulee jonkun tutun lapsen tekevän kovasti töitä kotona uuden oppimisen ja hyvien arvosanojen eteen.

Yksi vinkki peleihin on pyytää lasta tekemään sinulle aiheesta koe.

Hän joutuu etsimään kirjasta tietoa kysymyksiksi ja tarkistaessaan vastaukset hän vielä kertaa ne asiat. Sopii suppealle alueelle.