Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, oliisko sullekin, jos nainen nauttiikin seurastasi vähemmän, mutta näyttelee nauttivansa 100%? Rakastaa vähemmän kuin 100 %, mutta näyttelee toki koko satasella? Teeskentelee vain 10 % orgasmeista? Nauraa vitseillesi, vaikka oikeasti ne eivät todellakaan 100 % naurata?
Toisin sanoen: mitkä muut parisuhteet elementit ovat sellaisia, joista sinusta on ok teeskennellä ja "käyttäytyä kuten näin olisi"?
Ja ennen kaikkea, onko sulle ok, että sä olet se, kenelle teeskennellään?
Teeskennelköön vaikka kaikki orgasminsa jos siltä tuntuu, ei se ole multa pois...
Sama pätee noihin muihin antamiisi esimerkkeihin. (sait nyt vastauksen myös viimeiseen kysymykseesi)On vain yksi asia missä odotan 100% totuutta ja aitoutta: USKOLLISUUS
(ja ennenkuin joku kysyy, kyllä, olen ehdottoman uskollinen parisuhteessa myös itse)No mutta. Jos ei jää ikinä kiinni,vaan näyttelee satasella uskollista ja sinä kuvittelet hänen olevan 100 % uskollinen, keneltä se on pois, että hänellä on vähän vieressä kivaa, mies, jonka vitsit oikeasti naurattaa ja jonka kanssa saa joka kerta orgasmin?
Eihän sen pitäisi teidän elämään vaikuttaa, koska hän käyttäytyy 100 % kuten olisi uskollinen.
No en osaa sitä mitenkään järjellä selittää, on niin vahvasti tunnepuolen juttu
Miksi sekoitat jotain tunteita tähän täysin järkevään ja 100% faktoilla pelaavaan keskusteluun?
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, oliisko sullekin, jos nainen nauttiikin seurastasi vähemmän, mutta näyttelee nauttivansa 100%? Rakastaa vähemmän kuin 100 %, mutta näyttelee toki koko satasella? Teeskentelee vain 10 % orgasmeista? Nauraa vitseillesi, vaikka oikeasti ne eivät todellakaan 100 % naurata?
Toisin sanoen: mitkä muut parisuhteet elementit ovat sellaisia, joista sinusta on ok teeskennellä ja "käyttäytyä kuten näin olisi"?
Ja ennen kaikkea, onko sulle ok, että sä olet se, kenelle teeskennellään?
Teeskennelköön vaikka kaikki orgasminsa jos siltä tuntuu, ei se ole multa pois...
Sama pätee noihin muihin antamiisi esimerkkeihin. (sait nyt vastauksen myös viimeiseen kysymykseesi)On vain yksi asia missä odotan 100% totuutta ja aitoutta: USKOLLISUUS
(ja ennenkuin joku kysyy, kyllä, olen ehdottoman uskollinen parisuhteessa myös itse)No mutta. Jos ei jää ikinä kiinni,vaan näyttelee satasella uskollista ja sinä kuvittelet hänen olevan 100 % uskollinen, keneltä se on pois, että hänellä on vähän vieressä kivaa, mies, jonka vitsit oikeasti naurattaa ja jonka kanssa saa joka kerta orgasmin?
Eihän sen pitäisi teidän elämään vaikuttaa, koska hän käyttäytyy 100 % kuten olisi uskollinen.
No en osaa sitä mitenkään järjellä selittää, on niin vahvasti tunnepuolen juttu
Miksi sekoitat jotain tunteita tähän täysin järkevään ja 100% faktoilla pelaavaan keskusteluun?
T. Mies
Jos et ole huomannut, ”loukatut tunteet” on tämän ketjun yksi pääteemoista.
Annoin suoraan kysymykseen niin hyvän vastauksen kuin osasin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, oliisko sullekin, jos nainen nauttiikin seurastasi vähemmän, mutta näyttelee nauttivansa 100%? Rakastaa vähemmän kuin 100 %, mutta näyttelee toki koko satasella? Teeskentelee vain 10 % orgasmeista? Nauraa vitseillesi, vaikka oikeasti ne eivät todellakaan 100 % naurata?
Toisin sanoen: mitkä muut parisuhteet elementit ovat sellaisia, joista sinusta on ok teeskennellä ja "käyttäytyä kuten näin olisi"?
Ja ennen kaikkea, onko sulle ok, että sä olet se, kenelle teeskennellään?
Teeskennelköön vaikka kaikki orgasminsa jos siltä tuntuu, ei se ole multa pois...
Sama pätee noihin muihin antamiisi esimerkkeihin. (sait nyt vastauksen myös viimeiseen kysymykseesi)On vain yksi asia missä odotan 100% totuutta ja aitoutta: USKOLLISUUS
(ja ennenkuin joku kysyy, kyllä, olen ehdottoman uskollinen parisuhteessa myös itse)No mutta. Jos ei jää ikinä kiinni,vaan näyttelee satasella uskollista ja sinä kuvittelet hänen olevan 100 % uskollinen, keneltä se on pois, että hänellä on vähän vieressä kivaa, mies, jonka vitsit oikeasti naurattaa ja jonka kanssa saa joka kerta orgasmin?
Eihän sen pitäisi teidän elämään vaikuttaa, koska hän käyttäytyy 100 % kuten olisi uskollinen.
No en osaa sitä mitenkään järjellä selittää, on niin vahvasti tunnepuolen juttu
En tiedä, keskustelenko saman kanssa, mutta jos kyseessä on henkilö, joka vakuutteli, että onnistuu uskottelemaan puolisolleen, että ei epäile häntä, vaikka epäileekin, käyttäytymällä 100 % niin, että puolisolle ei jää epäiyä epäilystä, niin onhan tuo helvetin ristiriitaista, eikä todellakaan järjellä selitettävissä. Lisäksi käsittääkseni kyseessä oli henkilö, joka herkutteli ajatuksella, että jos puoliso tulee raskaaksi, hänen epäilynsä on oikeutettu, koska hän on salannut puolisolta sterilisaationsa. Jälleen, joo, ei järkeä.
Sen sijaan tarinana tietysti sangen tavallinen: itselle sallitaan asioita, joita toiselle ei ja vielä kuvitellaan, että oma käytös on jotenkin oikeutettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, oliisko sullekin, jos nainen nauttiikin seurastasi vähemmän, mutta näyttelee nauttivansa 100%? Rakastaa vähemmän kuin 100 %, mutta näyttelee toki koko satasella? Teeskentelee vain 10 % orgasmeista? Nauraa vitseillesi, vaikka oikeasti ne eivät todellakaan 100 % naurata?
Toisin sanoen: mitkä muut parisuhteet elementit ovat sellaisia, joista sinusta on ok teeskennellä ja "käyttäytyä kuten näin olisi"?
Ja ennen kaikkea, onko sulle ok, että sä olet se, kenelle teeskennellään?
Teeskennelköön vaikka kaikki orgasminsa jos siltä tuntuu, ei se ole multa pois...
Sama pätee noihin muihin antamiisi esimerkkeihin. (sait nyt vastauksen myös viimeiseen kysymykseesi)On vain yksi asia missä odotan 100% totuutta ja aitoutta: USKOLLISUUS
(ja ennenkuin joku kysyy, kyllä, olen ehdottoman uskollinen parisuhteessa myös itse)No mutta. Jos ei jää ikinä kiinni,vaan näyttelee satasella uskollista ja sinä kuvittelet hänen olevan 100 % uskollinen, keneltä se on pois, että hänellä on vähän vieressä kivaa, mies, jonka vitsit oikeasti naurattaa ja jonka kanssa saa joka kerta orgasmin?
Eihän sen pitäisi teidän elämään vaikuttaa, koska hän käyttäytyy 100 % kuten olisi uskollinen.
No en osaa sitä mitenkään järjellä selittää, on niin vahvasti tunnepuolen juttu
En tiedä, keskustelenko saman kanssa, mutta jos kyseessä on henkilö, joka vakuutteli, että onnistuu uskottelemaan puolisolleen, että ei epäile häntä, vaikka epäileekin, käyttäytymällä 100 % niin, että puolisolle ei jää epäiyä epäilystä, niin onhan tuo helvetin ristiriitaista, eikä todellakaan järjellä selitettävissä. Lisäksi käsittääkseni kyseessä oli henkilö, joka herkutteli ajatuksella, että jos puoliso tulee raskaaksi, hänen epäilynsä on oikeutettu, koska hän on salannut puolisolta sterilisaationsa. Jälleen, joo, ei järkeä.
Sen sijaan tarinana tietysti sangen tavallinen: itselle sallitaan asioita, joita toiselle ei ja vielä kuvitellaan, että oma käytös on jotenkin oikeutettua.
Tässähän tämä. Mies saa kyllä mielestään kusettaa vaimoa teeskentelemällä, että heidän suhteessaan on luottamus kunnossa, vaikka ei ole. Nainen on tietämättään koko ajan epäilyksen alla, mies vain teeskentelee. Mies ei välitä naisen todellisista tunteista, eli edes siitä, tunteeko nainen miestä kohtaan kuten esittää. Ihan sama.
Sitten ollaan ihan mitäh, kun nainen lähteekin sen miehen matkaan, joka AIDOSTI välittää muustakin kuin jotkut omistussuhteet ja teeskentelevät käytökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Se että nainen pettää joskus, ei ole lainkaan verrannollinen siihen asiaan että kasvattaisin tietämättäni toisen miehen lasta...olettaen sitä omakseni.
Olen melko vapaamielinen sielu, ja minulle kävisi esim. avoin suhde jos kemiat siihen sopivat. Siksi se ei olisi mikään maailmanloppu vaikka nainen olisikin joskus pettänyt. Mutta se olisi, jos kasvattaisin toisen miehen lasta.
Eli tuo isyys on siis paljon isompi juttu kuin hetken pano jonkun kanssa.
Jotenkin tuntuu jätkillä nyt olevan tuo isyys-käsite hukassa. Siittiöistä ja biologiasta vaahdotaan hullun lailla, mutta puolella sanalla ei ole yksikään mies täällä valottanut, mitä se isyys heille muuta on kuin omien sukusolujen ujuttamista eteenpäin. Lapsi on ihan sivuseikka näissä vouhotuksissa, lapsella itsessään ei tunnu olevan yhtään mitään merkitystä.
Tällaisten miesten ei missään tapauksesa pitäisi päätyä isän asemaan, ei omien eikä muiden lasten. Ei ole tarve kasvuympäristä lapselle eikä terve parisuhde naiselle.
Katsotaan tätä asiaa sitten kun naisille lätkitään sokkona laitoksella ties ketä lapsia. Teillekö ei ole tärkeää onko lapsi oma vai naapurin juoppoåmmån?
Vinkki. Älä tee lapsia sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa koet lapsenteon olevan sokeaa lätkimistä, missä isää ei voi tietää.
Minun mieheni tietää olevansa ainoa mies, jonka kanssa olen koskaan ollut. Hänelle tuo ei ole ongelma.
Turhaa sinä minuun keskityt kun ihan faktisesti Suomessakin on tuhansia/kymmeniä tuhansia naisia jotka ovat pimittäneet mieheltään lapsen oikean isän tiedon. Valista mielummin naisia huruhommista koska he niitä syyllisiä ovat.
Mistähän tämäkin tieto on lähtöisin?
Onko nuo lapset testattu?
Luulenpa, että harvempi nainen joka on päättänyt vuosien pähkäilyn jälkeen hankkia lapsen ja nimenomaan sen tietyn, itse valitsemansa miehen kanssa, jaksaa hypätä vieraita sukusoluja hakemassa hedelmöityshetkellä.
Ennen niitä lapsia saattoi olla isäntien tekemiä jotka sitten renki otti omikseen, mutta silloinkaan se asia ei ollut naisen kädessä.
Jos sinun on noin vaikea luottaa edes omaan vaimoosi(jota sinulla ei tietenkään ole) niin ehkä et jaksa kantaa asiasta noin kovaa huolta. Normaali mies voi kyllä luottaa siihen, että lapsi on hänen, ilman mitään isyystesyejä.
Ettei vain tämä aloitus olisi sinun aikaan saannostasi?
Ap:tä kun ei ole näkynyt :D
Ihan on tutkittua tietoa, että lehtolapsia miehillä on heidän tietämättään. Ei ole sinun uskon tai luulon asia kun sitä on kerran tutkittu laajemminkin.
Tiedoksesi, naiset eivät ole kokoaikaa "hakemassa sukusoluja", vaan ehkä paneskelemassa salarakkaansa kanssa JA kun raskaus yllättää niin abortti ei olekaan vaihtoehto periaatteiden vuoksi. LISÄKSI lehtolapselle on varakas kasvattajaisä joten mikäs siinä. Eihän tuo kuvio ole naiselle ongelmallinen jos vaan psykopaatin tasoa lähentelevä luonne kestää.
Selitätkö miten on mahdollista, etttä lapsia on väärillä iseillä salaa? Onko vika miehen kun on ajanut vaimonsa hakemaan solutkin vieraalta? Miksi "normaalin" miehen tulisi luottaa naiseen tässä asiassa vaikka faktisesti tuhansia miehiä on kusetettu? Ovatko nämä miehet olleet epänormaaleita eli jotenkin itse ihan ansainneet tämän paskan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1767 ja 1768:
Eli on ristiriitaista, koska elämästäni ja suhtautumisestani parisuhteeseen löytyy tämä yksi asia jota en osaa järjellä selittää?
Myönnän toki olevani ajatusmaailmaltani ja ehkä tunne-elämältänikin valtavirrasta poikkeava yksilö, mutta se ei tarkoita sitä että olisin täysin tunnekylmä ihminen.
Hämmästyttääkö teitä jotenkin, että vaikka tietyssä, kohtuullisessa mittakaavassa hyväksynkin tunteiden korostamisen tai jopa feikkaamisen,
on minulla silti kyky ihan aitoihin tunteisiinkin? Tunnen iloa, surua, suuttumusta, loukkaantumista jne. , ihan samoin kuin kuka tahansa.
Ja tätä en ymmärrä, ”…itselle sallitaan asioita, joita toisille ei…”, täysin perusteeton väite!
En salli enkä hyväksy pettämistä, enkä harrasta sitä myöskään itse (tämän olen tuonut jo pro-aktiivisesti esiin edellisissä kommenteissani)
Ja toinen: ”…sitten ollaan ihan mitäh, kun nainen lähteekin…”, tätäkään en ymmärrä.
En ole missään kommentissani hämmästellyt enkä syyllistänyt exääni toisen miehen matkaan lähtemisestä, pelkästään siitä että yritti vieraan miehen lasta väittää minun lapsekseni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, oliisko sullekin, jos nainen nauttiikin seurastasi vähemmän, mutta näyttelee nauttivansa 100%? Rakastaa vähemmän kuin 100 %, mutta näyttelee toki koko satasella? Teeskentelee vain 10 % orgasmeista? Nauraa vitseillesi, vaikka oikeasti ne eivät todellakaan 100 % naurata?
Toisin sanoen: mitkä muut parisuhteet elementit ovat sellaisia, joista sinusta on ok teeskennellä ja "käyttäytyä kuten näin olisi"?
Ja ennen kaikkea, onko sulle ok, että sä olet se, kenelle teeskennellään?
Teeskennelköön vaikka kaikki orgasminsa jos siltä tuntuu, ei se ole multa pois...
Sama pätee noihin muihin antamiisi esimerkkeihin. (sait nyt vastauksen myös viimeiseen kysymykseesi)On vain yksi asia missä odotan 100% totuutta ja aitoutta: USKOLLISUUS
(ja ennenkuin joku kysyy, kyllä, olen ehdottoman uskollinen parisuhteessa myös itse)No mutta. Jos ei jää ikinä kiinni,vaan näyttelee satasella uskollista ja sinä kuvittelet hänen olevan 100 % uskollinen, keneltä se on pois, että hänellä on vähän vieressä kivaa, mies, jonka vitsit oikeasti naurattaa ja jonka kanssa saa joka kerta orgasmin?
Eihän sen pitäisi teidän elämään vaikuttaa, koska hän käyttäytyy 100 % kuten olisi uskollinen.
No en osaa sitä mitenkään järjellä selittää, on niin vahvasti tunnepuolen juttu
Miksi sekoitat jotain tunteita tähän täysin järkevään ja 100% faktoilla pelaavaan keskusteluun?
T. Mies
Jos et ole huomannut, ”loukatut tunteet” on tämän ketjun yksi pääteemoista.
Annoin suoraan kysymykseen niin hyvän vastauksen kuin osasin
Mutta kun ne tunteet oavat ihan huuhaata. Ei niillä ole mitään relevanssia, kun varmuutta haetaan keinolla millä hyvänsä.
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun ne tunteet oavat ihan huuhaata. Ei niillä ole mitään relevanssia, kun varmuutta haetaan keinolla millä hyvänsä.
T. Mies
Lue ensin kaikki aiemmat kommenttini ennenkuin heittelet tuollaisia ”lonkkalaukauksia”, teet vain itsestäsi typerän väittämällä asioita jotka on jo aikaa sitten kumottu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakollisista testeistä vielä. Kaikki eivät halua tietää, jos puoliso on uskoton. En tiedä, onko tutkittu, mutta on varmaan myös (pienehkö?) joukko miehiä, jotka eivät halua tietää, jos lapset eivät olekaan biologisia jälkeläisiä.
Varmasti on näitäkin. Mutta tässä asiassa pitää mennä enemmistön halu ja etu edellä
Enemmistö miehistä ei halua mitään isyystestejä. Niitä ei tarvita, sillä luottamus parisuhteessa on kunnossa ja mies tietää olevansa isä. Pieni vähemmistö on se joka huutaa näitä pakkotestejä. Oma mieheni on ilmoittanut kaksi kertaa lastenvalvojalle, ettei halua testejä. En uhkaillut erolla ja avoliitossa kun olimme niin testit olis olleet ilmaiset. Ei halunnut. Kun myöhemmin kysyin, että miksei niin mies vaan hymähti ja sanoi että miksi ihmeessä sellaisia olis vaatinut. Tietää lasten olevan hänen. Ja onhan nuo.
Onko se sitten niin, että pettäjä uskoo kaikkien pettävän ja on siksi vaatimassa testejä ja todisteita. Uskollinen puoliso ei todisteita ja testejä kaipaa. Hän tietää omasta kokemuksesta, että kaikki ei petä.
Lopettakaa nyt juma**uta tämä naisten valkopyykkääminen. Teette itsestänne naurettavan. HS:n artikkelissa arvioitiin noin 4% lapsista olevan lehtolapsia salaa, Suomessa siis kymmeniä tuhansia. Kenen vika tämä on? Miehen vissiin? Mies on pettäjä jos haluaa varmuuden isyydestään? Voisiko enempää mahdollista uhria syyllistää? Olette kuvottavia miesten haukkujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakollisista testeistä vielä. Kaikki eivät halua tietää, jos puoliso on uskoton. En tiedä, onko tutkittu, mutta on varmaan myös (pienehkö?) joukko miehiä, jotka eivät halua tietää, jos lapset eivät olekaan biologisia jälkeläisiä.
Varmasti on näitäkin. Mutta tässä asiassa pitää mennä enemmistön halu ja etu edellä
Enemmistö miehistä ei halua mitään isyystestejä. Niitä ei tarvita, sillä luottamus parisuhteessa on kunnossa ja mies tietää olevansa isä. Pieni vähemmistö on se joka huutaa näitä pakkotestejä. Oma mieheni on ilmoittanut kaksi kertaa lastenvalvojalle, ettei halua testejä. En uhkaillut erolla ja avoliitossa kun olimme niin testit olis olleet ilmaiset. Ei halunnut. Kun myöhemmin kysyin, että miksei niin mies vaan hymähti ja sanoi että miksi ihmeessä sellaisia olis vaatinut. Tietää lasten olevan hänen. Ja onhan nuo.
Onko se sitten niin, että pettäjä uskoo kaikkien pettävän ja on siksi vaatimassa testejä ja todisteita. Uskollinen puoliso ei todisteita ja testejä kaipaa. Hän tietää omasta kokemuksesta, että kaikki ei petä.
Lopettakaa nyt juma**uta tämä naisten valkopyykkääminen. Teette itsestänne naurettavan. HS:n artikkelissa arvioitiin noin 4% lapsista olevan lehtolapsia salaa, Suomessa siis kymmeniä tuhansia. Kenen vika tämä on? Miehen vissiin? Mies on pettäjä jos haluaa varmuuden isyydestään? Voisiko enempää mahdollista uhria syyllistää? Olette kuvottavia miesten haukkujia.
Linkki artikkeliin, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Se että nainen pettää joskus, ei ole lainkaan verrannollinen siihen asiaan että kasvattaisin tietämättäni toisen miehen lasta...olettaen sitä omakseni.
Olen melko vapaamielinen sielu, ja minulle kävisi esim. avoin suhde jos kemiat siihen sopivat. Siksi se ei olisi mikään maailmanloppu vaikka nainen olisikin joskus pettänyt. Mutta se olisi, jos kasvattaisin toisen miehen lasta.
Eli tuo isyys on siis paljon isompi juttu kuin hetken pano jonkun kanssa.
Jotenkin tuntuu jätkillä nyt olevan tuo isyys-käsite hukassa. Siittiöistä ja biologiasta vaahdotaan hullun lailla, mutta puolella sanalla ei ole yksikään mies täällä valottanut, mitä se isyys heille muuta on kuin omien sukusolujen ujuttamista eteenpäin. Lapsi on ihan sivuseikka näissä vouhotuksissa, lapsella itsessään ei tunnu olevan yhtään mitään merkitystä.
Tällaisten miesten ei missään tapauksesa pitäisi päätyä isän asemaan, ei omien eikä muiden lasten. Ei ole tarve kasvuympäristä lapselle eikä terve parisuhde naiselle.
Katsotaan tätä asiaa sitten kun naisille lätkitään sokkona laitoksella ties ketä lapsia. Teillekö ei ole tärkeää onko lapsi oma vai naapurin juoppoåmmån?
Vinkki. Älä tee lapsia sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa koet lapsenteon olevan sokeaa lätkimistä, missä isää ei voi tietää.
Minun mieheni tietää olevansa ainoa mies, jonka kanssa olen koskaan ollut. Hänelle tuo ei ole ongelma.
Turhaa sinä minuun keskityt kun ihan faktisesti Suomessakin on tuhansia/kymmeniä tuhansia naisia jotka ovat pimittäneet mieheltään lapsen oikean isän tiedon. Valista mielummin naisia huruhommista koska he niitä syyllisiä ovat.
Mistähän tämäkin tieto on lähtöisin?
Onko nuo lapset testattu?
Luulenpa, että harvempi nainen joka on päättänyt vuosien pähkäilyn jälkeen hankkia lapsen ja nimenomaan sen tietyn, itse valitsemansa miehen kanssa, jaksaa hypätä vieraita sukusoluja hakemassa hedelmöityshetkellä.
Ennen niitä lapsia saattoi olla isäntien tekemiä jotka sitten renki otti omikseen, mutta silloinkaan se asia ei ollut naisen kädessä.
Jos sinun on noin vaikea luottaa edes omaan vaimoosi(jota sinulla ei tietenkään ole) niin ehkä et jaksa kantaa asiasta noin kovaa huolta. Normaali mies voi kyllä luottaa siihen, että lapsi on hänen, ilman mitään isyystesyejä.
Ettei vain tämä aloitus olisi sinun aikaan saannostasi?
Ap:tä kun ei ole näkynyt :DIhan on tutkittua tietoa, että lehtolapsia miehillä on heidän tietämättään. Ei ole sinun uskon tai luulon asia kun sitä on kerran tutkittu laajemminkin.
Tiedoksesi, naiset eivät ole kokoaikaa "hakemassa sukusoluja", vaan ehkä paneskelemassa salarakkaansa kanssa JA kun raskaus yllättää niin abortti ei olekaan vaihtoehto periaatteiden vuoksi. LISÄKSI lehtolapselle on varakas kasvattajaisä joten mikäs siinä. Eihän tuo kuvio ole naiselle ongelmallinen jos vaan psykopaatin tasoa lähentelevä luonne kestää.
Selitätkö miten on mahdollista, etttä lapsia on väärillä iseillä salaa? Onko vika miehen kun on ajanut vaimonsa hakemaan solutkin vieraalta? Miksi "normaalin" miehen tulisi luottaa naiseen tässä asiassa vaikka faktisesti tuhansia miehiä on kusetettu? Ovatko nämä miehet olleet epänormaaleita eli jotenkin itse ihan ansainneet tämän paskan?
Tuolla pyörii ketju, jossa syyllistetään naisia Suomen syntyvyyden laskemisesta.
Mutta miksi naisen tulisi luottaa mieheen, kun tämä vinkuu lasta ja lupaa kasvattaa ja elättää jälkikasvunsa? Vaikka faktisesti satojatuhansia naisia on kusetettu? Ovatko nämä naiset jotenkin ihan itse ansainneet tämän paskan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Se että nainen pettää joskus, ei ole lainkaan verrannollinen siihen asiaan että kasvattaisin tietämättäni toisen miehen lasta...olettaen sitä omakseni.
Olen melko vapaamielinen sielu, ja minulle kävisi esim. avoin suhde jos kemiat siihen sopivat. Siksi se ei olisi mikään maailmanloppu vaikka nainen olisikin joskus pettänyt. Mutta se olisi, jos kasvattaisin toisen miehen lasta.
Eli tuo isyys on siis paljon isompi juttu kuin hetken pano jonkun kanssa.
Jotenkin tuntuu jätkillä nyt olevan tuo isyys-käsite hukassa. Siittiöistä ja biologiasta vaahdotaan hullun lailla, mutta puolella sanalla ei ole yksikään mies täällä valottanut, mitä se isyys heille muuta on kuin omien sukusolujen ujuttamista eteenpäin. Lapsi on ihan sivuseikka näissä vouhotuksissa, lapsella itsessään ei tunnu olevan yhtään mitään merkitystä.
Tällaisten miesten ei missään tapauksesa pitäisi päätyä isän asemaan, ei omien eikä muiden lasten. Ei ole tarve kasvuympäristä lapselle eikä terve parisuhde naiselle.
Katsotaan tätä asiaa sitten kun naisille lätkitään sokkona laitoksella ties ketä lapsia. Teillekö ei ole tärkeää onko lapsi oma vai naapurin juoppoåmmån?
Vinkki. Älä tee lapsia sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa koet lapsenteon olevan sokeaa lätkimistä, missä isää ei voi tietää.
Minun mieheni tietää olevansa ainoa mies, jonka kanssa olen koskaan ollut. Hänelle tuo ei ole ongelma.
Turhaa sinä minuun keskityt kun ihan faktisesti Suomessakin on tuhansia/kymmeniä tuhansia naisia jotka ovat pimittäneet mieheltään lapsen oikean isän tiedon. Valista mielummin naisia huruhommista koska he niitä syyllisiä ovat.
Mistähän tämäkin tieto on lähtöisin?
Onko nuo lapset testattu?
Luulenpa, että harvempi nainen joka on päättänyt vuosien pähkäilyn jälkeen hankkia lapsen ja nimenomaan sen tietyn, itse valitsemansa miehen kanssa, jaksaa hypätä vieraita sukusoluja hakemassa hedelmöityshetkellä.
Ennen niitä lapsia saattoi olla isäntien tekemiä jotka sitten renki otti omikseen, mutta silloinkaan se asia ei ollut naisen kädessä.
Jos sinun on noin vaikea luottaa edes omaan vaimoosi(jota sinulla ei tietenkään ole) niin ehkä et jaksa kantaa asiasta noin kovaa huolta. Normaali mies voi kyllä luottaa siihen, että lapsi on hänen, ilman mitään isyystesyejä.
Ettei vain tämä aloitus olisi sinun aikaan saannostasi?
Ap:tä kun ei ole näkynyt :DIhan on tutkittua tietoa, että lehtolapsia miehillä on heidän tietämättään. Ei ole sinun uskon tai luulon asia kun sitä on kerran tutkittu laajemminkin.
Tiedoksesi, naiset eivät ole kokoaikaa "hakemassa sukusoluja", vaan ehkä paneskelemassa salarakkaansa kanssa JA kun raskaus yllättää niin abortti ei olekaan vaihtoehto periaatteiden vuoksi. LISÄKSI lehtolapselle on varakas kasvattajaisä joten mikäs siinä. Eihän tuo kuvio ole naiselle ongelmallinen jos vaan psykopaatin tasoa lähentelevä luonne kestää.
Selitätkö miten on mahdollista, etttä lapsia on väärillä iseillä salaa? Onko vika miehen kun on ajanut vaimonsa hakemaan solutkin vieraalta? Miksi "normaalin" miehen tulisi luottaa naiseen tässä asiassa vaikka faktisesti tuhansia miehiä on kusetettu? Ovatko nämä miehet olleet epänormaaleita eli jotenkin itse ihan ansainneet tämän paskan?
En oikein tiedä, missä kauniit ja rohkeat -maailmassa tuollaista tapahtuu. Normaalit ihmiset haluavat parisuhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa hänellä on hyvä olla. Lapsen isäksi halutaan sellainen mies, jonka perimää halutaan omille lapsille. Lapsen yhdessä suunnittelu ja tekeminen on sellainen asia, jossa puolisot ovat henkisesti hyvin kiinni toisissaan. Se on yhteinen salaisuus "tepä ette tiedä mitä on meneillään". Tavallisten ihmisten palkat eivät ole niin isoja, että voisi puhua varakkaasta ja suurin osa palkansaajista kuuluu tuohon ryhmään. Jos oma mies olisi vaatinut isyystestit, niin hän olisi voinut kertoa siitä jo siinä vaiheessa, kun lapsista alettiin puhua. Vain pelkuri ottaa asian esiin vasta sitten, kun nainen on raskaana tai lapsi syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakollisista testeistä vielä. Kaikki eivät halua tietää, jos puoliso on uskoton. En tiedä, onko tutkittu, mutta on varmaan myös (pienehkö?) joukko miehiä, jotka eivät halua tietää, jos lapset eivät olekaan biologisia jälkeläisiä.
Varmasti on näitäkin. Mutta tässä asiassa pitää mennä enemmistön halu ja etu edellä
Enemmistö miehistä ei halua mitään isyystestejä. Niitä ei tarvita, sillä luottamus parisuhteessa on kunnossa ja mies tietää olevansa isä. Pieni vähemmistö on se joka huutaa näitä pakkotestejä. Oma mieheni on ilmoittanut kaksi kertaa lastenvalvojalle, ettei halua testejä. En uhkaillut erolla ja avoliitossa kun olimme niin testit olis olleet ilmaiset. Ei halunnut. Kun myöhemmin kysyin, että miksei niin mies vaan hymähti ja sanoi että miksi ihmeessä sellaisia olis vaatinut. Tietää lasten olevan hänen. Ja onhan nuo.
Onko se sitten niin, että pettäjä uskoo kaikkien pettävän ja on siksi vaatimassa testejä ja todisteita. Uskollinen puoliso ei todisteita ja testejä kaipaa. Hän tietää omasta kokemuksesta, että kaikki ei petä.
Lopettakaa nyt juma**uta tämä naisten valkopyykkääminen. Teette itsestänne naurettavan. HS:n artikkelissa arvioitiin noin 4% lapsista olevan lehtolapsia salaa, Suomessa siis kymmeniä tuhansia. Kenen vika tämä on? Miehen vissiin? Mies on pettäjä jos haluaa varmuuden isyydestään? Voisiko enempää mahdollista uhria syyllistää? Olette kuvottavia miesten haukkujia.
https://www.hs.fi › tiede › art-2000006311757
” MONET tutkijat ovat yrittäneet laskea, kuinka paljon eri kulttuureissa on parisuhteissa miehiä, jotka eivät ole lastensa biologisia isiä. - - Dna:n avulla on saatu selvyys, että tällaisten miesten osuus on nykyään keskimäärin vain prosentin luokkaa.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoista valkopesua taas naisten maineen puolesta vaikka kuinka on tilastoitu tätä asiaa. Paljon on väärillä iseillä lapsia salaa kasvatettavana. Miesten vika sekin, ainakin tällä palstalla. Huhhuh
Sinulla ei ole naista eikä lasta joten miksi intät? Niillä miehillä, jotka ovat oikeasti suhteessa, ei ole asian suhteen mitään ongelmaa. Osaatko selittää sen jotenkin?
Onko vaikeaa keskustella aiheesta, käymättä henkilöön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun ne tunteet oavat ihan huuhaata. Ei niillä ole mitään relevanssia, kun varmuutta haetaan keinolla millä hyvänsä.
T. Mies
Lue ensin kaikki aiemmat kommenttini ennenkuin heittelet tuollaisia ”lonkkalaukauksia”, teet vain itsestäsi typerän väittämällä asioita jotka on jo aikaa sitten kumottu...
Miehen tunteet tässä luottamusasiassa ovat siis tärkeitä ja ne pitää ottaa huomioon. Mutta naisen tunteet epäluottamusasiassa ovat typeriä eikä niillä ole mitään väliä.
Tämä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Se että nainen pettää joskus, ei ole lainkaan verrannollinen siihen asiaan että kasvattaisin tietämättäni toisen miehen lasta...olettaen sitä omakseni.
Olen melko vapaamielinen sielu, ja minulle kävisi esim. avoin suhde jos kemiat siihen sopivat. Siksi se ei olisi mikään maailmanloppu vaikka nainen olisikin joskus pettänyt. Mutta se olisi, jos kasvattaisin toisen miehen lasta.
Eli tuo isyys on siis paljon isompi juttu kuin hetken pano jonkun kanssa.
Mikä siinä niin kamalaa olisi? Lapseen voi kiintyä ihan muilla perusteilla kuin sillä, että se on omista sukusoluista tehty.
Myönnä pois, kyse on vain ja ainoastaan siitä, että nainen petti. Teki lapsen toisen kanssa. Sillä lapsella siinä ei mitään merkitystä ole. Vai jatkaisitko kovinkin mielelläsi yhteiselämää naisen kanssa, kunhan vaan joku muu mies maksaisi siitä lapsesta elatusmaksuja ja sinä voisit aina tarpeen tullen muistuttaa ivallisesti, että tuo pentuhan ei ole minun?
Oman itsetunnon saama kolaus on kaikkein suurin tunne tässä.
Ja kauhea, sanoinkuvaamaton pelko siitä, että jos nainen olisikin pettänyt ja siitä vielä lapsikin tullut maailmaan. No entäs, jos tässä vapaamielisessä suhteessanne, jossa naisen pettäminen ei niin vakavaa olisi, nainen tekisi lapsen toiselle ja sinä tietäisit sen alusta lähtien? Jatkuisiko suhteenne kuten ennenkin? Hyväksyisitkö sitten sen lapsenkin, kun tietäisit heti, että sinun se ei ole? Kasvattaisitko sen ihan mielelläsi, sehän olisi vain yhdestä ei niin tärkeästä pettämisestä tullut seuraus.
Sanon tämän vielä kerran: Kyse ei ole siitä että nainen petti, vaan siitä että että hankkiutui raskaaksi toiselle miehelle. En jatkaisi yhteiselämää naisen kanssa tuossa tapauksessa.
Se että nainen tekisi lapsen toiselle, ei olisi ok vaikka tietäisin siitä. Suhteemme ei jatkuisi. Ja tämähän itse asiassa osoittaakin sen, ettei kyse ole pettämisestä, vaan vieraan lapsen kasvattamisesta.
Rinnastat oudosti rakkaudettoman (satunnais)seksin lapsen saantiin. Kyseessä on vakavuudeltaan ja suurudeltaan kaksi AIVAN eri tason asiaa. Lapsi on koko loppuelämän sitoutuminen. Tuo seksi voi olla lyhyimmillään 5 minuutin pano, jossa ei tunteita mukana.
Luultavasti monet pitkät liitot voisivat paremmin, jos välillä olisi lupa kokeilla muitakin.
Ei se näin ole. Monelle lainatuilla sukusoluilla lapsen teko on ihan ok. Sen sijaan uskottomuutta moni ei hyväksy lainkaan. Sinä ehkä olet tässä poikkeus, mutta yleistää et voi.
Minä taas en hyväksyisi suhteeseen v*jakkia joka ei näe eroa salaisen lehtolapsen kasvattamisessa ja yhteisessä tietoisessa sukusolujen lainaamisessa.
Miten aivoton ihminen oikein VOI OLLA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoista valkopesua taas naisten maineen puolesta vaikka kuinka on tilastoitu tätä asiaa. Paljon on väärillä iseillä lapsia salaa kasvatettavana. Miesten vika sekin, ainakin tällä palstalla. Huhhuh
Sinulla ei ole naista eikä lasta joten miksi intät? Niillä miehillä, jotka ovat oikeasti suhteessa, ei ole asian suhteen mitään ongelmaa. Osaatko selittää sen jotenkin?
Onko vaikeaa keskustella aiheesta, käymättä henkilöön?
Onko vaikea pysyä faktoissa eikä keksiä päästään tutkimustuloksia ja prosenttilukuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä parisuhde, johon ei hankita lapsia?
Miten mies testaa, että nainen, johon hän satsaa aikansa ja elämänsä, laittaa yhteisiin hankkeisiin rahaa ja niin poispäin, on uskollinen hänelle?
Miten yleensä uskollisuus pystytään testaamaan? Kyttäämällä, vahtimalla, vaatimalla toista selvittämään kellontarkasti jokaisen menonsa yksityiskohdat, tutkimalla puhelinta, tutkimalla naisen auton, sen penkkien mahdolliset tahrat ja pitämällä kirjaa kilometrimittarista, tsekkaamalla tämän postit ja vaatimalla saada tietää tämän sähköpostitunnukset jne.?
Ja sittenkään ei vielä voi tietää ihan varmasti. Miten tällainen kyttääjämies voi elää elämänsä epävarmuudessa? Vastaus: ei voikaan. Siksi hänen on panostettava aina vaan enemmän ja enemmän siihen tutkimustyöhön. Epävarmuus kalvaa joka hetki, jolloin nainen ei ole hänen näköpiirissään ja vaikka olisikin, niin ei voi tietää tämän ajatuksia.
Ahdistus vain lisääntyy.
Ja vaikka testaisikin mahdollisen syntyvän lapsen isyyden,. ei voi silti tietää, onko nainen uskollinen joka hetki vai ei. Eihän joka yhdynnästä synny lapsi. Oi voi.
Se että nainen pettää joskus, ei ole lainkaan verrannollinen siihen asiaan että kasvattaisin tietämättäni toisen miehen lasta...olettaen sitä omakseni.
Olen melko vapaamielinen sielu, ja minulle kävisi esim. avoin suhde jos kemiat siihen sopivat. Siksi se ei olisi mikään maailmanloppu vaikka nainen olisikin joskus pettänyt. Mutta se olisi, jos kasvattaisin toisen miehen lasta.
Eli tuo isyys on siis paljon isompi juttu kuin hetken pano jonkun kanssa.
Mikä siinä niin kamalaa olisi? Lapseen voi kiintyä ihan muilla perusteilla kuin sillä, että se on omista sukusoluista tehty.
Myönnä pois, kyse on vain ja ainoastaan siitä, että nainen petti. Teki lapsen toisen kanssa. Sillä lapsella siinä ei mitään merkitystä ole. Vai jatkaisitko kovinkin mielelläsi yhteiselämää naisen kanssa, kunhan vaan joku muu mies maksaisi siitä lapsesta elatusmaksuja ja sinä voisit aina tarpeen tullen muistuttaa ivallisesti, että tuo pentuhan ei ole minun?
Oman itsetunnon saama kolaus on kaikkein suurin tunne tässä.
Ja kauhea, sanoinkuvaamaton pelko siitä, että jos nainen olisikin pettänyt ja siitä vielä lapsikin tullut maailmaan. No entäs, jos tässä vapaamielisessä suhteessanne, jossa naisen pettäminen ei niin vakavaa olisi, nainen tekisi lapsen toiselle ja sinä tietäisit sen alusta lähtien? Jatkuisiko suhteenne kuten ennenkin? Hyväksyisitkö sitten sen lapsenkin, kun tietäisit heti, että sinun se ei ole? Kasvattaisitko sen ihan mielelläsi, sehän olisi vain yhdestä ei niin tärkeästä pettämisestä tullut seuraus.
Sanon tämän vielä kerran: Kyse ei ole siitä että nainen petti, vaan siitä että että hankkiutui raskaaksi toiselle miehelle. En jatkaisi yhteiselämää naisen kanssa tuossa tapauksessa.
Se että nainen tekisi lapsen toiselle, ei olisi ok vaikka tietäisin siitä. Suhteemme ei jatkuisi. Ja tämähän itse asiassa osoittaakin sen, ettei kyse ole pettämisestä, vaan vieraan lapsen kasvattamisesta.
Rinnastat oudosti rakkaudettoman (satunnais)seksin lapsen saantiin. Kyseessä on vakavuudeltaan ja suurudeltaan kaksi AIVAN eri tason asiaa. Lapsi on koko loppuelämän sitoutuminen. Tuo seksi voi olla lyhyimmillään 5 minuutin pano, jossa ei tunteita mukana.
Luultavasti monet pitkät liitot voisivat paremmin, jos välillä olisi lupa kokeilla muitakin.
Ei se näin ole. Monelle lainatuilla sukusoluilla lapsen teko on ihan ok. Sen sijaan uskottomuutta moni ei hyväksy lainkaan. Sinä ehkä olet tässä poikkeus, mutta yleistää et voi.
Minä taas en hyväksyisi suhteeseen v*jakkia joka ei näe eroa salaisen lehtolapsen kasvattamisessa ja yhteisessä tietoisessa sukusolujen lainaamisessa.
Miten aivoton ihminen oikein VOI OLLA?
Mitä väliä solujen alkuperällä, ellei kyse ole luottamuksesta? Miten aivoton oikein VOIT OLLA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun ne tunteet oavat ihan huuhaata. Ei niillä ole mitään relevanssia, kun varmuutta haetaan keinolla millä hyvänsä.
T. Mies
Lue ensin kaikki aiemmat kommenttini ennenkuin heittelet tuollaisia ”lonkkalaukauksia”, teet vain itsestäsi typerän väittämällä asioita jotka on jo aikaa sitten kumottu...
Miehen tunteet tässä luottamusasiassa ovat siis tärkeitä ja ne pitää ottaa huomioon. Mutta naisen tunteet epäluottamusasiassa ovat typeriä eikä niillä ole mitään väliä.
Tämä selvä.
Höpöhöpö.
Viittasin tuohon ”varmuutta haetaan keinolla millä hyvänsä” letkautukseesi.
Olen moneen kertaan jo todennut että hyväksyn tietyn epävarmuuden
No en osaa sitä mitenkään järjellä selittää, on niin vahvasti tunnepuolen juttu