Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
No se on suhteellista. Melko monilla miehillä se luottamus kuitenkin on, joten en nyt sitä ihan kohtuuttomaksi sanoisi. Jos sinä et tällaiseen luottamukseen kykene, sinun pitää vain elää sen faktan kanssa, että parisuhde ei ole ehkä sinua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Miksi? Miksi on kohtuutonta loukkaantua ja menettää luottamuksensa siitä, että mies epäilee tuollaisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Satunnaisen poliisin kanssa ei ole ensin joka ilta muutaman viikon ajan rakasteltu pakonomaisesti niin monen kuukauden ajan kun lasta on yritetty, poliisille ei ole luvattu rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, ja poliisi ei ole paras ystäväni. Se on täysin tuntematon ihminen, jonka ajatukset minusta ei kiinnosta minua yhtään. Siksi hänen epäilynsä ei loukkaa. Hänelle minä olen kuka tahansa nainen. Miehelleni en. Tai jos paljastuisi, että olisin, hän ei enää ole mieheni. Yksinkertaista.
Jos se 100 % luottamus on kohtuutonta, miten oikeasti pystyt elämään siinä parisuhteessa, jos et pidä kumppaniasi uskollisena. Eikö tällaisen takia sitten pitäisi testata ne sukupuolitauditkin vähän väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Ei ole. Ja toiseksi, jokaisella meistä on oikeus vaatia kumppaniltamme juuri niitä asioita, mitä haluamme. Minulle luottamus on aikalailla ykkösasioita. Ja se, että minä en ole miehelleni mikään ’suominainen’ josta kaivellaan tilastotietoja, vaan rakas kumppani, jota ilman ei voi elää.
Ylipäätään tämän ketjun miesasiamiehen kirjoitukset naisista ovat niin kuvottavia, että en vahingossakaan haluaisi joutua sellaisen kanssa mihinkään tekemisiin. Joten joo, mitkään tuollaiseen vivahtavatkaan puheet olisivat ehdoton varoitusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se 100 % luottamus on kohtuutonta, miten oikeasti pystyt elämään siinä parisuhteessa, jos et pidä kumppaniasi uskollisena. Eikö tällaisen takia sitten pitäisi testata ne sukupuolitauditkin vähän väliä?
Et nyt ymmärrä pointtia (niinkuin ei moni muukaan täällä...)
Se että en 100% luota puolisoni uskollisuuteen, ei tarkoita sitä että olisin 100% varma siitä että hän pettää!
See the difference?
Maailma ei ole mustavalkoinen, harmaan sävyjä on monia
Aika jännä juttu, että se "sokea" luottamus on kohtuuton vaatimus, kun kuitenkin pariskunnan seksissä kondomin pois jättäminenkin perustuu nimenomaan siihen oletukseen, että kumpikaan ei käy vieraissa. Aika monet kuitenkin sen kondomin parisuhteessa pois jättävät, joten aika hurjia riskejä tässä kuitenkin otetaan, jos puolisoa pidetään potentiaalisena pettäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se 100 % luottamus on kohtuutonta, miten oikeasti pystyt elämään siinä parisuhteessa, jos et pidä kumppaniasi uskollisena. Eikö tällaisen takia sitten pitäisi testata ne sukupuolitauditkin vähän väliä?
Et nyt ymmärrä pointtia (niinkuin ei moni muukaan täällä...)
Se että en 100% luota puolisoni uskollisuuteen, ei tarkoita sitä että olisin 100% varma siitä että hän pettää!
See the difference?
Maailma ei ole mustavalkoinen, harmaan sävyjä on monia
Kukas näin edes väitti? Mutta jos siihen isyyteen ei voi luottaa 100 prosenttisesti, miten voi luottaa sukupuolitaudittomuuteenkaan. Se sentään on riskinä joka ikisellä seksikerralla ja se isyystesti vain kerta/ raskaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
No se on suhteellista. Melko monilla miehillä se luottamus kuitenkin on, joten en nyt sitä ihan kohtuuttomaksi sanoisi. Jos sinä et tällaiseen luottamukseen kykene, sinun pitää vain elää sen faktan kanssa, että parisuhde ei ole ehkä sinua varten.
Kerron sulle pikku salaisuuden nyt, varo ettet putoa tuolilta kun kuulet tämän: Ei ole.
Tämä 'luotan puolisooni 100%'-mantra on näitä parisuhteen valkoisia valheita, joita viljellään kun ei haluta toista loukata. Todellisuudessa, JOKAINEN epäilee kumppaniaan, edes vähän, edes joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Miksi? Miksi on kohtuutonta loukkaantua ja menettää luottamuksensa siitä, että mies epäilee tuollaisesta?
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
No se on suhteellista. Melko monilla miehillä se luottamus kuitenkin on, joten en nyt sitä ihan kohtuuttomaksi sanoisi. Jos sinä et tällaiseen luottamukseen kykene, sinun pitää vain elää sen faktan kanssa, että parisuhde ei ole ehkä sinua varten.
Kerron sulle pikku salaisuuden nyt, varo ettet putoa tuolilta kun kuulet tämän: Ei ole.
Tämä 'luotan puolisooni 100%'-mantra on näitä parisuhteen valkoisia valheita, joita viljellään kun ei haluta toista loukata. Todellisuudessa, JOKAINEN epäilee kumppaniaan, edes vähän, edes joskus...
Mutta normaalissa suhteessa se epäily on ohimenevä. Siitä joko keskustellaan tai sitten se epäilijä hoksaa itse, että olipas tyhmästi ajateltu. Jokaisessa tilanteessa lopulta tulee se päätös luottaa tai jatkaa epäilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
No se on suhteellista. Melko monilla miehillä se luottamus kuitenkin on, joten en nyt sitä ihan kohtuuttomaksi sanoisi. Jos sinä et tällaiseen luottamukseen kykene, sinun pitää vain elää sen faktan kanssa, että parisuhde ei ole ehkä sinua varten.
Kerron sulle pikku salaisuuden nyt, varo ettet putoa tuolilta kun kuulet tämän: Ei ole.
Tämä 'luotan puolisooni 100%'-mantra on näitä parisuhteen valkoisia valheita, joita viljellään kun ei haluta toista loukata. Todellisuudessa, JOKAINEN epäilee kumppaniaan, edes vähän, edes joskus...
Itse asiassa. Olen ollut 25v naimisissa, ja en oikeasti epäile miestäni, yhtään. Olen 100% varma, ettei hän ole pettänyt minua. Ja on reissannut paljon työmatkoja ulkomailla, mutta tiedän, että minä olen ainoa nainen, jonka kanssa hänellä on koskaan ollut seksiä. Joten olet väärässä. Jokainen ei epäile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Miksi? Miksi on kohtuutonta loukkaantua ja menettää luottamuksensa siitä, että mies epäilee tuollaisesta?
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Miten niin on? Ei minusta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se 100 % luottamus on kohtuutonta, miten oikeasti pystyt elämään siinä parisuhteessa, jos et pidä kumppaniasi uskollisena. Eikö tällaisen takia sitten pitäisi testata ne sukupuolitauditkin vähän väliä?
Et nyt ymmärrä pointtia (niinkuin ei moni muukaan täällä...)
Se että en 100% luota puolisoni uskollisuuteen, ei tarkoita sitä että olisin 100% varma siitä että hän pettää!
See the difference?
Maailma ei ole mustavalkoinen, harmaan sävyjä on monia
Kukas näin edes väitti? Mutta jos siihen isyyteen ei voi luottaa 100 prosenttisesti, miten voi luottaa sukupuolitaudittomuuteenkaan. Se sentään on riskinä joka ikisellä seksikerralla ja se isyystesti vain kerta/ raskaus.
Tähän on helppo vastata.
Asiat joista ei voi saada 100% varmuutta edes tutkimalla ja tonkimalla --> älä tuhlaa ruutia näihin.
Asiat joista voi saada 100% varmuuden --> kannattaa tutkia
Vierailija kirjoitti:
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Miten niin on? Ei minusta ole.
Ehkä ei, mutta 99% naisten mielestä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se 100 % luottamus on kohtuutonta, miten oikeasti pystyt elämään siinä parisuhteessa, jos et pidä kumppaniasi uskollisena. Eikö tällaisen takia sitten pitäisi testata ne sukupuolitauditkin vähän väliä?
Et nyt ymmärrä pointtia (niinkuin ei moni muukaan täällä...)
Se että en 100% luota puolisoni uskollisuuteen, ei tarkoita sitä että olisin 100% varma siitä että hän pettää!
See the difference?
Maailma ei ole mustavalkoinen, harmaan sävyjä on monia
Kukas näin edes väitti? Mutta jos siihen isyyteen ei voi luottaa 100 prosenttisesti, miten voi luottaa sukupuolitaudittomuuteenkaan. Se sentään on riskinä joka ikisellä seksikerralla ja se isyystesti vain kerta/ raskaus.
Tähän on helppo vastata.
Asiat joista ei voi saada 100% varmuutta edes tutkimalla ja tonkimalla --> älä tuhlaa ruutia näihin.
Asiat joista voi saada 100% varmuuden --> kannattaa tutkia
Sukupuolitaudit on helppo testata. Ja hoitamaton sukupuolitauti voi tappaa. Joten vähän vakavammasta asiasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Miksi? Miksi on kohtuutonta loukkaantua ja menettää luottamuksensa siitä, että mies epäilee tuollaisesta?
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Tämä on se juttu mistä tässä on intetty viimeiset pari sivua. Sinusta on ihan normaalia epäillä puolisoa pettäjäksi eikä siitä saa vetää hernettä nenään, muiden mielestä on loukkaavaa väittää että toinen hyppii vieraissa. Ei ole kyse mistään kaksoisstandardeista, vaan pelkästään erilaisesta käsityksestä parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Miten niin on? Ei minusta ole.
Ehkä ei, mutta 99% naisten mielestä on
Älä valehtele. Ei sinulla ole mitään lähdettä tuolle väitteellesi. Ei kukaan normaali tasapainoinen nainen pidä toisen kännykän tutkimista oikeutettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
No se on suhteellista. Melko monilla miehillä se luottamus kuitenkin on, joten en nyt sitä ihan kohtuuttomaksi sanoisi. Jos sinä et tällaiseen luottamukseen kykene, sinun pitää vain elää sen faktan kanssa, että parisuhde ei ole ehkä sinua varten.
Kerron sulle pikku salaisuuden nyt, varo ettet putoa tuolilta kun kuulet tämän: Ei ole.
Tämä 'luotan puolisooni 100%'-mantra on näitä parisuhteen valkoisia valheita, joita viljellään kun ei haluta toista loukata. Todellisuudessa, JOKAINEN epäilee kumppaniaan, edes vähän, edes joskus...
Minä en aina luota puolisoon, muistaako tämä käydä töistä tullessaan ostamassa maitoa vaikka lupasi. En silti epäile, että miehellä on jossain toinen perhe. Jos nuo on sinusta toisiinsa rinnastettavia asioita, niin ihmettelen.
Alue: Aihe vapaa
Eli nyt olet siis yhtäkkiä sitä mieltä että miehen puhelimen tonkiminen ilman mitään oikeaa syytä onkin ihan ok juttu.