Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sen testaa montako tällä miehellä on pitkin kyliä. Ei mistään xD
Ei niin. Siksi pitäisi jokaiselta ottaa dna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä alkaisin vaatimaan mieheltäni randomisti sukupuolitautitestejä (joku täällä mainitsikin tästä), siis ihan muuten vain koska "et varmaankaan ole pettänyt mutta haluan olla varma", niin mieheni lähtisi kävelemään. Hänelle luottamus on ensiarvoisen tärkeää parisuhteessa, sen kulmakivi omien sanojensa mukaan.
Eli tästäkin taas uutta näkökulmaa. Eivät naiset ole ainoita jotka tuntevat suhteen kokevan kolauksen tai jopa murentuvan kokonaan, kun toinen tulee sanomaan että "tarvitsen mustaa valkoisella siitä, ettet ole ollut uskoton".
Ja on aivan sama miten tätä asiaa pyörittelee, isyystestin haluava mies epäilee ettei ole ainut kettu joka on käynyt kolossa. Jos ei epäile, eivät testit tule edes mieleen. Simple as that.
Sen lisäksi itselläni hankaisi vastaan erityisesti se, että mies ei pelkästään epäilisi uskottomuudesta, vaan myös siitä, että olen harrastanut juuri tiettynä ajankohtana, perhettä perustaessa, suojaamatonta seksiä jonkun toisen kanssa. Jonka jälkeen yritän vielä tietoisesti harhauttaa miehen kasvattamaan toisen miehen lasta. En varmaan voisi katsoa miestäni tuollaisen syytöksen jälkeen enää edes silmiin. Testin tietenkin saisi, vaikka hopeatarjottimella toimitettuna, mutta samalla myös vuoroviikkoisyyden.
/164
Isyystesti ei ole pettämistesti. Simple as that.
Niin. Siinähän tosiaan on monta vaihtoehtoa, kun naiselle sanotaan ettei herra x välttämättä ole isä. Lapsihan on voinut saanut siinä tapauksessa alkunsa vaikka...
No vaikka...
Neitseellisesti.
Että ei ole pettämistesti ei. Ymmärrät ehkä pointtini.
/146
Kun sinkkumamma tulee raskaaksi baaripanolleen ja vaatii tältä elareita, niin kenen pettämistä sillä isyystestillä oikein sitten selvitetään?
Ei jumalauta nyt. :D Isyystestin vaatiminen monogamisessa parisuhteessa on pettämistesti. Turhaan puhut omenoista kun me muut jauhetaan sarvikuonoista.
/146
Ei se ole pettämistesti parisuhteessakaan. Sivutuotteensa saattaa joskus pettäminenkin selvitä, mutta suurin osa pettämisestä jää varmasti pimentoon. Se on edelleenkin ihan vain isyystesti, minkä tarkoitus on selvittää isyys, ei muuta.
voisko isyys johtua muusta kuin pettämisestä? Sinänsä oon sitä mieltä että testi voisi olla yhteiskunnallisella tasolla perusteltu kaikilta vastasyntyneiltä LAPSEN oikeuksien takia, mutta parisuhteessa tuon vaatiminen tarkoittaa aina epäilyä pettämisestä. Miksi sitä ei voi sanoa ääneen?
DNA-testi ei ole uhka vaan mahdollisuus.
Jos ei ole mitään salattavaa, ei pitäisi olla huolta.
Ihmiset eivät aina ole rehellisiä näissä asioissa.
Tsekatkaapa vaikka tuo:
Tasokasta viihdettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on parisuhteessa, jossa ei ole tuon vertaa luottamusta.
Antaisin tehdä testin ja eroaisin, siinä sitten mies miettisi maksaessaan elatusta lapselleen.Onpa siinäkin vastaus.
Olet yksi osasyy miesten järkyttäviin itsemurhatilastoihin.
Antaisit vähän ymmärrystä. En näe sinulla olevan mitään empatiakykyä tuon kommentin perusteella.
Jotain rajaa uhriutumisellakin 😂Säälittävää ulinaa 🤣Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä alkaisin vaatimaan mieheltäni randomisti sukupuolitautitestejä (joku täällä mainitsikin tästä), siis ihan muuten vain koska "et varmaankaan ole pettänyt mutta haluan olla varma", niin mieheni lähtisi kävelemään. Hänelle luottamus on ensiarvoisen tärkeää parisuhteessa, sen kulmakivi omien sanojensa mukaan.
Eli tästäkin taas uutta näkökulmaa. Eivät naiset ole ainoita jotka tuntevat suhteen kokevan kolauksen tai jopa murentuvan kokonaan, kun toinen tulee sanomaan että "tarvitsen mustaa valkoisella siitä, ettet ole ollut uskoton".
Ja on aivan sama miten tätä asiaa pyörittelee, isyystestin haluava mies epäilee ettei ole ainut kettu joka on käynyt kolossa. Jos ei epäile, eivät testit tule edes mieleen. Simple as that.
Sen lisäksi itselläni hankaisi vastaan erityisesti se, että mies ei pelkästään epäilisi uskottomuudesta, vaan myös siitä, että olen harrastanut juuri tiettynä ajankohtana, perhettä perustaessa, suojaamatonta seksiä jonkun toisen kanssa. Jonka jälkeen yritän vielä tietoisesti harhauttaa miehen kasvattamaan toisen miehen lasta. En varmaan voisi katsoa miestäni tuollaisen syytöksen jälkeen enää edes silmiin. Testin tietenkin saisi, vaikka hopeatarjottimella toimitettuna, mutta samalla myös vuoroviikkoisyyden.
/164
Isyystesti ei ole pettämistesti. Simple as that.
Niin. Siinähän tosiaan on monta vaihtoehtoa, kun naiselle sanotaan ettei herra x välttämättä ole isä. Lapsihan on voinut saanut siinä tapauksessa alkunsa vaikka...
No vaikka...
Neitseellisesti.
Että ei ole pettämistesti ei. Ymmärrät ehkä pointtini.
/146
Kun sinkkumamma tulee raskaaksi baaripanolleen ja vaatii tältä elareita, niin kenen pettämistä sillä isyystestillä oikein sitten selvitetään?
Ei jumalauta nyt. :D Isyystestin vaatiminen monogamisessa parisuhteessa on pettämistesti. Turhaan puhut omenoista kun me muut jauhetaan sarvikuonoista.
/146
Etkö ymmärrä, että tässä mennään aivan eri ulottuvuuksiin verrattuna pelkkään pettämiseen? Kuin vertaisi nyrkiniskua murhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet on niiiiiiin itsekeskeisiä. Naiset luopuu omasta nimestään ihan helposti, mutta miehelle kaiken pitää olla omaa. Naisetkin kestävät vieraita vaimoja ja lapsia kotitaloudessaan. Nainen on aina panostanut miehen seksihaluihin ja siihen mitä mies haluaa. Ei naiset ole ikinä saaneet itselleen yhtään mitään. Naisen nimi, keho, seksuaalisuus, lapset jne. kuuluvat kaikki miehelle. Nainen on kokonaan miehen, ihan yksipuolisesti.
Miehet voisi joskus vain alistua kohtaloon eikä yrittää aina olla vallassa. Ei naisetkaan pysty kontrolloimaan edes omaa kehoa.
Kiitos vaan kun jatkatte näiden egoistien nimeä.
Vertaat nimen muuttamista siihen, että isä ja lapsi saisivat tietää, kuka on biologinen isä todistetusti? Turvata sekä lapsen että isän oikeudet?
Sitäpaitsi monet naiset ovat tunnustaneet tälläkin palstalla, että vaihtavat mielellään sukunimensä esim. halutessaan miehen hienommalta kuulostavan. Eivät luovu siitä edes eron tullessa.
Ja sieltähän se taas tuli: naisen omistushalu. Valtapeliä koko isyystestin kieltäminen. "minun, minun, minun"
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten älykkyys on selvästi laskusuunnassa. Varsinkin naisten. Sen sijaan että tulevalle lapselle pyritään luomaan turvallinen lapsuus niin ajatellaan vain omaa itseä. Se on surullista.
En suosittele sinua tekemään lapsia jos et pysty varmistamaan heille turvallista lapsuutta oli parisuhdetilanne mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, itselle tuli lähinnä mieleen se, että mies on pettänyt itse ja koittaa nyt jotenkin alitajuisesti paikkailla sitä tai siirtää ap:n huomion muualle. Just saying. Eikös se usein mene niin, että juuri pettäjä syyttää petettyä pettämisestä? Jos parisuhteen perusta on kaikin puolin kunnossa, ei tuollaisa tarvitse edes ehdottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin käyn gynellä parin vuoden välein ja otan samalla sptestit ihan vaan varmuuden vuoksi. Ei se tarkoita sitä että epäilisin miestä petturiksi. Oonko nyt huono tyttöystävä?
Vähän eri tapaus. Mitä ajattelisit jos miehesi yhtäkkiä alkaisi vaatia sinun menevän sp-testeihin? Ihan vaan varmuuden vuoksi, kertoen ettei yhtään epäile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.
Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.
Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.
Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.
Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.
Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä.
Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.
Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.
Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.
Miehillähän ei asiassa juuri valtaa ole, joten on luonnollista että tuon vallan väärinkäyttäjistäkin suurin osa on naisia, kuten onkin.
En tiedä mistä puhut. Äidit eivät tietääkseni useinkaan käytä elatusmaksuja ja tapaamisoikeutta yksinhuoltajaisän kontrollointiin ja ahdisteluun, eivätkä aloita huoltajuuskiistoja pelkästä halusta tunkeutua eksänsä elämään ja satuttaa tätä olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita kantamaan vastuuta lapsesta.
Äidit käyttävät elatusoikeutta ja tapaamisoikeutta exänsä (ja joskus myös nyksänsä) kontrollointiin, rahan ja palvelusten kiristämiseen ja silkkaan pahantahtoiseen satuttamiseen olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita siitä kuinka huono vaikutus sillä on pelinappuloiksi päätyneisiin lapsiin.
Miten? He vaativat niitä elareita. Mitä muuta? Asettavat ehtoja yhteistyön tekemiselle tapaamisoikeuden toteutumiseksi? Miksi tämä on kontrollointia, kiristystä ja satuttamista eikä lapsista huolehtimista? Miten nyksää kontrolloidaan keinoilla, joita ei ole olemassa jollei ole erottu?
No nyksää voidaan kontrolloida esimerkiksi sillä että uhkaillaan erolla ja kuinka ei tule enää ikinä näkemään lapsiaan, jos niin käy. Ihan perussettiä naisilta, onneksi nykyään vaikeammin toteutettavissa kuin ennen.
Ohis.
Jep voi uhkailla, mutta ei hän käytä silloin lain hänelle antamaa valtaa asiassa hyväkseen. Hänellä ei ole oikeutta estää tapaamisia, eikä edes mitään takeita yksinhuoltajuuden saamisesta.
Positiivisesta kehityksestä huolimatta vielä nykyäänkin naisen sana painaa noissa enemmän kuin miehen sana, ikävä kyllä.
No kyllä noissa näytöt painaa enemmän kuin pelkkä sana. Kannattaisi siis ottaa osaa lapsen hoitoon vauvasta asti, eikä piiloutua esim. ylitöihin tai kaveriporukan kalastusreissulle isyysvapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, itselle tuli lähinnä mieleen se, että mies on pettänyt itse ja koittaa nyt jotenkin alitajuisesti paikkailla sitä tai siirtää ap:n huomion muualle. Just saying. Eikös se usein mene niin, että juuri pettäjä syyttää petettyä pettämisestä? Jos parisuhteen perusta on kaikin puolin kunnossa, ei tuollaisa tarvitse edes ehdottaa.
Tietenkin pitää. Sinisilmäinen typerys luottaa sokeasti, vaikka tuntisi mitä tahansa naista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin käyn gynellä parin vuoden välein ja otan samalla sptestit ihan vaan varmuuden vuoksi. Ei se tarkoita sitä että epäilisin miestä petturiksi. Oonko nyt huono tyttöystävä?
Vähän eri tapaus. Mitä ajattelisit jos miehesi yhtäkkiä alkaisi vaatia sinun menevän sp-testeihin? Ihan vaan varmuuden vuoksi, kertoen ettei yhtään epäile.
Sitäpaitsi, ei siitä genitaaliherpeksestä tai HIV:stä pääde kovin hyvin eroon sen enempää testeillä kuin lääkkeelläkään. Klamydia yms. toki eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tunneside riippuu vanhempien suhteen kestosta. Jos lapsen tuloon on valmistauduttu yhdessä, se mahdollistaa tunnesiteen kehittymisen jo ennen raskauden alkua. Lyhyessä suhteessa tähän ei ole oollut mahdollisuutta. Mutta ei sillä ole oikeastaan merkitystä edes, koska kuitenkin oikea tunneside syntyy vasta syntymän jälkeen. Mainitsin koko asian vain siksi, että ymmärrän miehen surun jos pitkään odotettu ja suunniteltu isyys ei toteudukaan. Kun taas jossain kuukausia kestäneen suhteen tapauksessa ihmettelen miehen motiiveja jos hän esittää olevansa jotenkin hirveän murtunut lapsen menetyksestä. Miehillehän on hyvin tyypillistä käyttää isyysvaateita voidakseen kontrolloida naista eron jälkeen. Ymmärrän toki että sekin on pettymys, mutta sellaisesta pitää aikuisen ihmisen siirtyä eteenpäin ja hyväksyä, että joskus suhteet loppuvat ja muita ihmisiä ei voi omistaa.
Ymmärrän oikein hyvin ettei siinä ollut kyse kirjaimellisesta spermanluovutuksesta. Rinnastin sen katsos vaan spermanluovutukseen, koska se ei olennaisilta osin poikkea siitä. Miehen rooli lapsen elämässä ei ole sen suurempi eikä sitten pidä oikeuksienkaan olla.
Ei hän välttämättä olisi silloinkaan onnistunut perheen hajottamisessa, jos olisi saanut tahtonsa läpi. Mutta hänen toimintansa uhkasi perheen vakautta ja hän tiesi sen kyllä eikä välittänyt vaan teki kaikkensa voidakseen aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa.
No joo, siinä mielessä olet toki oikeassa, että on eri asia, jos lasta on pitkään mietitty yhdessä jne, mutta tässä tapauksessahan se naisen aviomies ei ollut suunnitellut tätä lasta päivääkään - miten voidaan ajatella, että hänellä olisi avioliittonsa perusteella jo ennen lapsen syntymää jotenkin syvempi tunneside lapseen, jota hän ei ollut suunnitellut, laittanut alulle ja joka tuli vaan kylkiäisenä naisen toisen suhteen myötä? Syvempi tunneside naiseen - ehkä. Mutta lapseen?
Tekstistäsi huomaa, että pidät isyyttä vähempiarvoisena kuin äitiyttä, ja esität aivan absurdisti, että jos isä haluaa vaikka isyytensä vahvistettavan tai haluaa tavata biologista lastaan, että syy olisi vain naiseen kohdistuva kontrollinhalu. Kuitenkaan harva ajattelisi, että äiti haluaa vain hallita ja kontrolloida isää, jos haluaa olla lapsensa äiti niin juridisesti kuin muutenkin. Ajatteletko sinä siis niin, että miehillä ei pitäisi olla mitään oikeuksia lapsiinsa - ei tapaamisoikeutta, ei oikeutta olla virallisesti isä? Ja millä perusteella? Pitäisikö isien aina erossa menettää lapsensa? Entä pitäisikö aina äidin uusi mies merkitä lasten viralliseksi vanhemmaksi niin, että biologinen isä sivuutetaan?
Ei tuollaista voi näkyä tekstistäni kun en ole sitä mieltä. Se ero meidän ajattelutavassamme jota et ilmeisesti ole tajunnut on, että minusta vanhemmaksi tullaan kantamalla vastuuta lapsesta ja olemalla hänen elämässään läsnä, eikä millään muulla tavalla. Siittäminen eli biologinen isyys ei ole riittävästi vastuuta tai läsnäoloa minkään vaateiden esittämiseen. Raskaus ja synnytys on jo melko paljon vastuunkantoa ja läsnäoloa. Sitten kun synnytyksestä on kulunut vähänkään aikaa niin että mies on ehtinyt yhtään olla isänä, hänen vanhemmuutensa on täysin tasa-arvoista äidin vanhemmuuden kanssa ja hänen oikeutensa ovat sitä myös.
Tässä tapauksessa aviomiehen isyys ei perustukaan siihen että raskautta olisi suunniteltu, vaan siihen että hän haluaa ottaa isän roolin ja äiti suostuu siihen. Sitten hän on ottanut roolin ja on isä, hän kantaa vastuuta lapsesta, on läsnä ja luo tähän molemminpuolisen tunnesiteen, ja hänellä on isän oikeudet.
Kun miehellä ei ole minkäänlaista suhdetta tai tunnesidettä lapseen ja hän vaatii silti tähän oikeuksia, kyllä mä näen tämän nimenomaan pahantahtoisena toimintana, oli motiivi sitten kontrollointi tai mikä vaan. Hänhän saa kyllä oikeutensa lapseen jos äiti harkintansa mukaan katsoo hyväksi antaa ne hänelle. En nyt tarkoita tällä että äidillä ei voisi olla miestä kohtaan esimerkiksi irrationaalista vihaa jonka vuoksi hän kiistäisi mieheltä mahdollisuuden ottaa lapsen isän rooli vaikka mies olisi isäksi vilpittömästi halukas ja kykenevä. Mutta äidin pakottaminen vastentahtoiseen kanssavanhemmuuteen on vahingollista sittenkin vaikka äidin syy kieltäytyä ei olisi järkevä. Luottamukseen perustuvaa yhteistyötä ja sopua vanhempien välillä ei silti voi olla. Järkevä mies joka aidosti ei halua pahaa naiselle ja haluaa hyvää lapselle ei voi tässä tilanteessa tulla mihinkään muuhun ratkaisuun kuin siihen, että hänen etäihastuksensa vauvaan ja fantasiansa isyydestä on tilanteessa se vähiten merkityksellinen tekijä joka joutuu väistymään muiden tieltä. Ja hän tosiaan myös ymmärtää sen että hänen pettymyksensä ja surunsa ei ole sen vakavampi kuin etäihastuksen tai murskaantuneen fantasian aiheuttama pettymys ja suru. Kun pelkkä geneettinen sukulaisuus ei vaan luo minkäänlaista sidettä kahden ihmisen välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en naisena voi olla sataprosenttisen varma, että lapseni ovat minun. Kenties lapsettomuusklinikka sössi? Eipä sen kyllä väliä minulle.
Jos sait lapsettomuusklinikalta luovutetun munasolun, voit olla aika varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.
Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.
Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.
Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.
Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.
Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä.
Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.
Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.
Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.
Miehillähän ei asiassa juuri valtaa ole, joten on luonnollista että tuon vallan väärinkäyttäjistäkin suurin osa on naisia, kuten onkin.
En tiedä mistä puhut. Äidit eivät tietääkseni useinkaan käytä elatusmaksuja ja tapaamisoikeutta yksinhuoltajaisän kontrollointiin ja ahdisteluun, eivätkä aloita huoltajuuskiistoja pelkästä halusta tunkeutua eksänsä elämään ja satuttaa tätä olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita kantamaan vastuuta lapsesta.
Äidit käyttävät elatusoikeutta ja tapaamisoikeutta exänsä (ja joskus myös nyksänsä) kontrollointiin, rahan ja palvelusten kiristämiseen ja silkkaan pahantahtoiseen satuttamiseen olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita siitä kuinka huono vaikutus sillä on pelinappuloiksi päätyneisiin lapsiin.
Miten? He vaativat niitä elareita. Mitä muuta? Asettavat ehtoja yhteistyön tekemiselle tapaamisoikeuden toteutumiseksi? Miksi tämä on kontrollointia, kiristystä ja satuttamista eikä lapsista huolehtimista? Miten nyksää kontrolloidaan keinoilla, joita ei ole olemassa jollei ole erottu?
No nyksää voidaan kontrolloida esimerkiksi sillä että uhkaillaan erolla ja kuinka ei tule enää ikinä näkemään lapsiaan, jos niin käy. Ihan perussettiä naisilta, onneksi nykyään vaikeammin toteutettavissa kuin ennen.
Ohis.
Jep voi uhkailla, mutta ei hän käytä silloin lain hänelle antamaa valtaa asiassa hyväkseen. Hänellä ei ole oikeutta estää tapaamisia, eikä edes mitään takeita yksinhuoltajuuden saamisesta.
Positiivisesta kehityksestä huolimatta vielä nykyäänkin naisen sana painaa noissa enemmän kuin miehen sana, ikävä kyllä.
No kyllä noissa näytöt painaa enemmän kuin pelkkä sana. Kannattaisi siis ottaa osaa lapsen hoitoon vauvasta asti, eikä piiloutua esim. ylitöihin tai kaveriporukan kalastusreissulle isyysvapaalla.
Sana sanaa vastaanhan se enimmäkseen on, älä viitsi höpöttää. Nainen sanoo että mies ei ole muuta kuin röhnöttänyt sohvalla ja (naispuolinen) lapsenvalvoja nyökkäilee että niin niin, normikuvio siis. Sen pituinen se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia Suomen valtion pitäisi tehdä jokaiselle syntyvälle lapselle automaattinen isyystesti, niin ei enää tule niitä käenpoikasia sinisilmäisille miehille kasvatettavaksi.
Tilastojen valossa jotain 10% lapsia kasvattaa isä joka ei todellisuudessa olekaan niiden oikea isä.
Nainen haki alfan geenit ja muonittaja hoitaa lapsen, se on ikävä ilmiö. Eikä mies voi koskaan tietää sitä ilman testejä, nainen taas tietää aina.
Itse asiassa Hesarissa esitettiin tästä tuoreita tutkimustuloksia vastikään. Oikeampi luku on noin 1 %, ei 10 %.
Oikeampi luku Helsingin naistenklikalta, on
5% 1. lapista
19% 2. lapsista
10% 3. lapsista.
Näitä lukuja ei tietenkään voi koskaan julkaista, ainoastaan ne jotka ovat töissä siellä tietävät.
Ja mitenkähän ne siellä töissä olevat tämän tietää? Tekevät salaisia isyystestejä lapsille? Näkevät isyyden vauvan ja isän naamasta?
Itse olen jostain tutkimuksesta lukenut että n. 4% lapsista ei olis isäksi merkityn miehen biologisia lapsia. Loppujen lopuksi siis aika vähän. Toki jokaiselle isäksi huijatulle iso asia, mutta yhteiskunnan kannalta olis melkoista verovarojen tuhlausta testauttaa kaikki, koska 96% testeistä olis ihan turhia. Siksipä en usko, että tälläistä joukkotestausta tulee koskaan. Yhteiskunnan silmissä ongelma on mitätön.
Ai kuten naisten rintasyöpien seulonnat? Mikä niissä on osumaprosentti?
Turhia, pois nuo kulut!
No tehdäänpäs sitten samanlainen tarkastelu tätä isyysseulonta-asiaa koskien kuin rintasyöpäseulontoja. Niitä syöpäseulontojahan ei tehdä siksi, että naiset saisivat tietää totuuden siitä, onko heidän rinnoissaan syöpä, vaan siksi että ne pienentävät rintasyövän aiheuttamaa sairaustaakkaa ja kuolleisuutta. Näitä on punnittava paitsi kustannuksia vasten, myös sitä vasten että ne johtavat välttämättä myös tarpeettomiin syöpähoitoihin.
Mitä hyvää saadaan aikaan isyysseulonnoilla? Miksi se on suurempi kuin kustannukset ja seulontojen aiheuttama vahinko yhteensä?
Saa valita:
miehen oikeuden
oikean isän oikeudet lapseensa
lapsen oikeudet oikeaan isäänsä
Ja mikä on minkään näiden konkreettinen arvo tai merkitys? Lapsi on yhtä tyytyväinen isäänsä oli hän biologinen tai ei. Biologinen isyys ei paina mitään isän roolin omaksumisen rinnalla. Kaksi jälkimmäistä ovat siis pyöreä nolla. Mikä se "miehen oikeus" on? Ja miksi se yksin olisi painavampi kuin kulut, ihmisten yksityisyyden menetys, vääristä tuloksista aiheutunut kärsimys, ja se, että tietty määrä lapsia syntyy tämän seurauksena vakaan perheen sijasta rikkinäiseen, riitaisaan perheeseen ja hänet tehdään osittain riippuvaiseksi vastentahtoisesta ulkopuolisesta ja hänen elämänsä menee tästä syystä huonommin kuin se olisi muuten mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.
Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.
Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.
Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.
Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.
Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä.
Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.
Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.
Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.
Miehillähän ei asiassa juuri valtaa ole, joten on luonnollista että tuon vallan väärinkäyttäjistäkin suurin osa on naisia, kuten onkin.
En tiedä mistä puhut. Äidit eivät tietääkseni useinkaan käytä elatusmaksuja ja tapaamisoikeutta yksinhuoltajaisän kontrollointiin ja ahdisteluun, eivätkä aloita huoltajuuskiistoja pelkästä halusta tunkeutua eksänsä elämään ja satuttaa tätä olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita kantamaan vastuuta lapsesta.
Äidit käyttävät elatusoikeutta ja tapaamisoikeutta exänsä (ja joskus myös nyksänsä) kontrollointiin, rahan ja palvelusten kiristämiseen ja silkkaan pahantahtoiseen satuttamiseen olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita siitä kuinka huono vaikutus sillä on pelinappuloiksi päätyneisiin lapsiin.
Miten? He vaativat niitä elareita. Mitä muuta? Asettavat ehtoja yhteistyön tekemiselle tapaamisoikeuden toteutumiseksi? Miksi tämä on kontrollointia, kiristystä ja satuttamista eikä lapsista huolehtimista? Miten nyksää kontrolloidaan keinoilla, joita ei ole olemassa jollei ole erottu?
No nyksää voidaan kontrolloida esimerkiksi sillä että uhkaillaan erolla ja kuinka ei tule enää ikinä näkemään lapsiaan, jos niin käy. Ihan perussettiä naisilta, onneksi nykyään vaikeammin toteutettavissa kuin ennen.
Ohis.
Jep voi uhkailla, mutta ei hän käytä silloin lain hänelle antamaa valtaa asiassa hyväkseen. Hänellä ei ole oikeutta estää tapaamisia, eikä edes mitään takeita yksinhuoltajuuden saamisesta.
Positiivisesta kehityksestä huolimatta vielä nykyäänkin naisen sana painaa noissa enemmän kuin miehen sana, ikävä kyllä.
No kyllä noissa näytöt painaa enemmän kuin pelkkä sana. Kannattaisi siis ottaa osaa lapsen hoitoon vauvasta asti, eikä piiloutua esim. ylitöihin tai kaveriporukan kalastusreissulle isyysvapaalla.
Sana sanaa vastaanhan se enimmäkseen on, älä viitsi höpöttää. Nainen sanoo että mies ei ole muuta kuin röhnöttänyt sohvalla ja (naispuolinen) lapsenvalvoja nyökkäilee että niin niin, normikuvio siis. Sen pituinen se.
Ja tämä pitäisi uskoa sun sanasi perusteella? Kun olen lukenut tutkimuksista aivan muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän ymmärtäväisiä vastauksia, vaikka tästä aiheesta usein näkee sellaisia kommentteja että johtaa 100% eroon tällainen "epäluottamuslause".
Monen miehen pahin pelko onkin, että johtaa eroon vain kun haluaa isyystestin, siksi moni jättääkin tekemättä sen.
Miehet on ahdistettu nurkkaan tämän asian suhteen.
Joo, moni nainen kiristää miestä sillä asialla, että jos sä sen testin haluat, niin sitten meidän suhde ei voilla entisensä.
Veikkaan, että suhde ei voi olla entisensä enää sen jälkeen, kun mies on ottanut puheeksi sen, että haluaa isyystestin varmistaakseen, että lapsi todella on hänen. Tällainenhan ei kuitenkaan ole mikään neutraali asia. Testi on toki oikeus haluta tehdä, mutta tuskinpa kukaan haluaa testiä, ellei oikeasti pidä mahdollisena sitä, että lapsi olisi jonkun toisen. Ja tästä sitten päästään ihan oikeasti siihen, että jos nainen on elänyt siinä uskossa, että suhde perustuu luottamukseen ja että on yhdessä odotettu lasta ja perustettu perhe, niin jos äkkiä käykin ilmi, että miehen puolelta ei asia olekaan näin - niin kyllähän siinä vähän menee palikat uusiksi.
Lässytä mitä lässytät, mutta pohjimmainen syy siihen, ettei nainen halua ehtaa isyystodistusta biologiselle isälle on se, että nainen haluaa säilyttää etuoikeutensa lapseen. Äityys on varma tieto ja isyys ei. Ei mitään todellista todistusta mustaa valkoisella. Periaatteessa antaa äideille etulyöntiaseman mm. huoltajuuskiistoissa. Oma omistushalu lapseen sillä halutaan turvata.
Ai minkälaisen etulyöntiaseman tämä antaa äidille huoltajuuskiistassa?
No esimerkiksi sellaisen että koko huoltajuuskiistaa ei synny jos isä ei koskaan saa tietää olevansa isä.
Eihän hän silloin pyydä isyystestiäkään.
Luepas nyt ajatuksella ne pari edellistäkin viestiä ja palataan sitten asiaan.
Ihan ajatuksella luin alunperinkin. Nainen ei halua isyystestiä siksi että se antaa hänelle etulyöntiaseman huoltajuuskiistassa, koska huoltajuuskiistaa ei tule jos mies ei saa koskaan tietää olevansa isä. Eli kyseessä on tapaus jossa isä ei edes tiedä raskaudesta tai ei epäile olevansa lapsen isä. Eli hän ei myöskään pyydä isyystestiä.
no niinhän siellä sanottin että " pohjimmainen syy siihen, ettei nainen halua ehtaa isyystodistusta biologiselle isälle on se, että nainen haluaa säilyttää etuoikeutensa lapseen. "
Hienoa.
Siis nainen saa etulyöntiaseman huoltajuuskiistassa, jota ei tule, koska hän ei halua isyystestiä, jota ei ole pyydetty. Ok. Hyvin laskelmoivaa käytöstä naiselta, ja kyllä, antaa kyllä etuoikeuden lapseen.
Toivottavasti ymmärrät että vika ei ollut minussa kun tämän erikoisen pointtisi tajuaminen oli hieman haastavaa.
Eikös tuo nyt ole aika tavanomainen kuvio syrjähypyn seurauksena alkaneessa raskaudessa? Naisen kannalta paras jos se yhden yön hoito ei saa tietää, aviomies ei saa tietää eikä tietenkään lapsikaan saa tietää. Ja vaikka myöhemmin saisikin niin sekä aviomiehen että hoidon oikeudet on jo pysyvästi jyrätty.
Joo mutta isyystesti ei johda huoltajuuskiistaan näissä tapauksissa muuta kuin aika pitkän ja epätodennäköise oletusketjun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Tapaus on hirvittävä. Toivon biologiselle isälle voimia.
Teoreettisesti ajatellen (en siis puhu jo tapahtuneesta) voisi olla mahdollista, että biologinen isä saisi jonkun toisen kanssa lapsia, ja tämä ensimmäinen lapsi (joka on äidillään ja äidin aviomiehellä, joka ei kuitenkaan ole lapsen isä) tarvitsisi siirtomunuaista. Äidin munuainen ei sopisi, ei tietysti isän, ei sisarusten, mutta biologisen isän ja hänen lasten munuaiset sopisivat.
Nimittäin elämä tasii ja aikuinen vastaa tekemisistään kuten 296/ kommentti kuuluupi.Laki on näiltä osin hyvä juuri tällaisena. Siittämisen ei pitäisi antaa mitään oikeutta lapseen silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa, ellei äiti sitä hyväksy. Spermanluovutus ei ole vanhemmuutta ja parin kuukauden mittainen ennen syntymää päättynyt suhde naisen kanssa ei synnytä suhdetta eikä tunnesidettä sikiöön.
Tältä mieheltä käsittämätöntä käytöstä yrittää tuolla lailla hajottaa lapsen perheen sillä tekosyyllä että muka välittää lapsesta. Tuo ei ole mitään muuta kuin omistushalua.
Ei tuo mies ollut mikään pelkkä spermanluovuttaja, jos hänellä oli suhde tuohon naiseen. Aivan järkyttävää, että voi kiistää lapseltaan oikeuden tämän biologiseen isään, joka haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nainen saa katua katkerasti kun lapsi saa tietää, että hänen isänsä olisi halunnut olla osa tämän elämää, mutta äiti ei antanut.
Mitään oikeutta biologiseen isään ei ole, vaan oikeus isään. Oikeutta isäänkään ei pitäisi olla lainkaan olemassa, se aiheuttaa pelkkää vahinkoa eikä kuitenkaan toteudu. Biologinen isyys ei ole mitään eikä minkään arvoista eikä sitä pitäisi käyttää perusteena millekään laissa. Ja kyllä tämän miehen rooli naisen ja lapsen elämässä pelkistyy nimenomaan spermanluovuttajuuteen. Hän ei päässyt ottamaan lapsen isän roolia, koska äiti ei sitä halunnut, kuten ei pidäkään tapahtua (eikä pitäisi tapahtua silloinkaan kun äiti ei ole naimisissa). Jos ei ryhdy isäksi, ei ole isä.
Lasta äärimmäisen todennäköisesti ei kiinnosta pätkääkään että biologinen isä on olemassa. Useimpia luovutetuilla soluilla tehtyjä ei kiinnosta.
Tämä kommentti on täydellinen esimerkki siitä, millainen valtapeli vanhemmuus on naisille. Isä ei ole mitään. Isää ei tarvita. Pelkkä spermanluovuttaja, jonka ei tarvitse olla osa lapsensa elämää. Ja tämä asenne on syy siihen, miksi naiset eivät halua isyystestiä.
Vääristelet sanojani. Isä on äidin kanssa tasa-arvoisessa asemassa oleva vanhempi sitten kun hän on ryhtynyt omaksunut isän roolin, oli biologinen isä tai ei. Tätä ei isä voi tehdä ennen syntymää.
Jos äiti ei halua sallia isän läsnäoloa vastasyntyneen lapsen elämässä, hänellä on siihen varmasti syynsä eikä pakottaminen palvele lapsenkaan parasta.
Ja kyllä tässä on kyse nimenomaan vallasta, mutta ei naisen vallasta muuhun kuin omaan ja lapsensa elämään. Miehelle joka ei ole luonut suhdetta lapseen eikä osoittanut millään lailla olevansa hyväntahtoinen lasta ja naista kohtaan tai kykenevä tai edes halukas vanhemmuuteen ei pidä antaa minkäänlaista valtaa naiseen ja tämän lapseen. Miehet käyttävät tällaista valtaa pahaan todella usein. Isyyden pitäisi aina toteutua vain sillä ehdolla, että äiti luottaa isää ja haluaa tämän osaksi omaansa ja lapsensa elämää.
Miehillähän ei asiassa juuri valtaa ole, joten on luonnollista että tuon vallan väärinkäyttäjistäkin suurin osa on naisia, kuten onkin.
En tiedä mistä puhut. Äidit eivät tietääkseni useinkaan käytä elatusmaksuja ja tapaamisoikeutta yksinhuoltajaisän kontrollointiin ja ahdisteluun, eivätkä aloita huoltajuuskiistoja pelkästä halusta tunkeutua eksänsä elämään ja satuttaa tätä olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita kantamaan vastuuta lapsesta.
Äidit käyttävät elatusoikeutta ja tapaamisoikeutta exänsä (ja joskus myös nyksänsä) kontrollointiin, rahan ja palvelusten kiristämiseen ja silkkaan pahantahtoiseen satuttamiseen olematta tosiasiassa lainkaan kiinnostuneita siitä kuinka huono vaikutus sillä on pelinappuloiksi päätyneisiin lapsiin.
Miten? He vaativat niitä elareita. Mitä muuta? Asettavat ehtoja yhteistyön tekemiselle tapaamisoikeuden toteutumiseksi? Miksi tämä on kontrollointia, kiristystä ja satuttamista eikä lapsista huolehtimista? Miten nyksää kontrolloidaan keinoilla, joita ei ole olemassa jollei ole erottu?
No nyksää voidaan kontrolloida esimerkiksi sillä että uhkaillaan erolla ja kuinka ei tule enää ikinä näkemään lapsiaan, jos niin käy. Ihan perussettiä naisilta, onneksi nykyään vaikeammin toteutettavissa kuin ennen.
Ohis.
Jep voi uhkailla, mutta ei hän käytä silloin lain hänelle antamaa valtaa asiassa hyväkseen. Hänellä ei ole oikeutta estää tapaamisia, eikä edes mitään takeita yksinhuoltajuuden saamisesta.
Positiivisesta kehityksestä huolimatta vielä nykyäänkin naisen sana painaa noissa enemmän kuin miehen sana, ikävä kyllä.
No kyllä noissa näytöt painaa enemmän kuin pelkkä sana. Kannattaisi siis ottaa osaa lapsen hoitoon vauvasta asti, eikä piiloutua esim. ylitöihin tai kaveriporukan kalastusreissulle isyysvapaalla.
Sana sanaa vastaanhan se enimmäkseen on, älä viitsi höpöttää. Nainen sanoo että mies ei ole muuta kuin röhnöttänyt sohvalla ja (naispuolinen) lapsenvalvoja nyökkäilee että niin niin, normikuvio siis. Sen pituinen se.
Ja tämä pitäisi uskoa sun sanasi perusteella? Kun olen lukenut tutkimuksista aivan muuta?
Linkitä toki pari lukemaasi tutkimusta, kun kerran niihin viittaat.
Positiivisesta kehityksestä huolimatta vielä nykyäänkin naisen sana painaa noissa enemmän kuin miehen sana, ikävä kyllä.