Työssä kävijät. Parantaako työ elämänlaatuanne?

Totta hemmetissä!

Mietin just ystävän kanssa (heillä lomautusuhka), et mitä tekisin, jos tää työ katoaisi. Joku todella tavoitteellinen hybäntekeväisyyshomma voisi olla riittävä. Lähes täysipäiväinen.

Oon kapean osaamisen asiantuntija ilman kunnon plan b:tä, eli joskus vielä noin voi käydäkin. Onneksi on säästöjä.

Mulla ainakin työ parantaa elämänlaatua. Mielekäs työ, jossa kokee olevansa tarpeellinen. Huumoria ja iloakin on työssä.

Työvuorotoiveitakin otetaan mukavasti huomioon.

Totta hitossa parantaa. Mulla on kohtuulliset työajat ja välillä vapaatakin. Vapaan jälkeen on aina tukkoista alkaa töihin mutta jo muutamassa tunnissa on taas kaikki kohdallaan. Työ tuntuu merkitykselliseltä, se on palkan lisäksi tärkeää. En jaksaisi lojua kotona, onneksi on työ.

Siinä mielessä kyllä, että elämässä on tiettyä säännönmukaisuutta ja tavoitteita. Mutta jos lottopotti napsahtaisi, painuisin kyllä huitsin kukkeliin enkä edes pieraisisi oravanpyörää kohti...

Ei todellakaan. Olen pienyrittäjä ja tarkoitus olisi lopettaa duunit viiden vuoden sisällä. Olen viisikymppinen.

Ei paranna. Palkka ainoa miksi nyt töitä vielä teen.

No joo, on se hyvä että on joku syy lähteä päivittäin ihmisten ilmoille. Pääosin työni on ihan mukavaa asiakaspalvelua ja asiakkaatkin yleensä kivoja. Välillä silti harmittaa etten saanut oman alan töitä eikä nykyinen työ ole haastavaa - monet työkaveritkin ovat nuoria ja vasta hakemassa korkeakouluun. Pääosin sikti olen tyytyväinen, eikä työ harmita tai ahdista.

Parhaimmillaan ja normaalissa tilanteessa kyllä, mutta huonoina päivinä ei. Olen aspa ja joukkoon mahtuu välillä sellaista sakkia että saattaa mennä oikeasti päivä piloille, tai parikin päivää. Välillä saa pelätä kaiken maailman sekopäitä narkkareista mielensä pahoittajiin. Mutta ilman noita, kyllä.

Pääasiallinen syy käydä töissä on kyllä raha ja jos sitä olisi paljon, tekisin kyllä jotain aivan muuta elämälläni. Mutta en silti voi sanoa, että jaksaisin työttömänäkään. Olen joskus ollut toimettomana ja se pidemmän päälle passivoi ja saa elämän tuntumaan merkityksettömältä, kun arjessa ei vaihtele työ ja vapaa, vaan kaikki on koko ajan sitä samaa oleskelua.

Kokonaisuutena arvioiden kyllä. Olisin täysin toinen ihminen, monta kokemusta ja näkemystä ja ihmissuhdetta köyhempi, ellen olisi ollut opettaja. Se on merkittävä elämänsisältö.

Kateellinen :/ mäkin haluan töihin! Ap