Otettiinko teiltä avaimet pois, kun muutitte omillenne?

Ei otettu. Mutta en koskaan pois muutettuani ole avaimia käyttänyt.

Ei otettu. Annoin avaimen pois vasta melkein kymmenen vuotta muuton jälkeen, kun vanhemmat muuttivat pienempään.

Ei.

Olen 48 v. ja mulla on aina ollut avaimet lapsuudenkotiin ja itse asiassa myös vapaus tulla ja mennä. Mutta yleensä on tietenkin aina ilmoitettu jos ollaan tulossa ja kysytty että sopiiko. Jos mennään ihan vieraisille, vaikka synttäreille, niin soitetaan kyllä ovikelloa. Lukot on vaihdettu kolmesti taloyhtiössä ja vanhemmat on tilanneet uudet avaimet myös meille "lapsille".

Nyt äiti on leski ja jo iäkäs. On ehdottoman turvallistakin, että meillä on avaimet. Kahdesti ollaan menty sisään kun ei ole saatu äitiä kiinni. Ei ole pahastunut. Toisella kerralla puhelin oli kadonnut, toisella kerralla oli kaatunut ja lonkka oli murtunut.

Ei otettu. Jos menen vanhemmilleni kylään, soitan aina ovikelloa. Mutta jos he ovat matkoilla käyn omilla avaimilla tyhjentämässä postilaatikon ja kastelemassa kukat.

Kun vanhempani muuttivat uuteen asuntoon, antoivat he myös minulle avaimen sille. Toisaalta heillä on myös minun kotiavain, kätevää olla vara-avain läheisillä, jos unohtaa omansa.

N43

Ei otettu.

Kun vanhemmat aikoinaan itse muutti pienempään, niin saimme avaimet myös siihen uuteenkin kotiin.

Äitis taitaa haluta katkasta napanuoran ja saada omaa tilaa

Ei todellakaan. Ihan absurdi ajatus. Vanhemmat asuvat pienellä hiljaisella paikkakunnalla Etelä-Karjalassa ja ovat aina tosi iloisia jos lapset tulee käymään.

Vierailija kirjoitti:

Ei otettu. Jos menen vanhemmilleni kylään, soitan aina ovikelloa. Mutta jos he ovat matkoilla käyn omilla avaimilla tyhjentämässä postilaatikon ja kastelemassa kukat.

Kun vanhempani muuttivat uuteen asuntoon, antoivat he myös minulle avaimen sille. Toisaalta heillä on myös minun kotiavain, kätevää olla vara-avain läheisillä, jos unohtaa omansa.

Sanasta sanaan juuri näin.

Äitini ei ole myöskään koskaan halannut minua. Eikä koskaan sanonut rakastavansa, tai edes, että tulee ikävä, kun muutin ulkomaille. Ei koskaan tee ruokaa, jos menen kylään. Olen miettinyt, onko hänellä paranoidinen persoonallisuushäiriö tai jotain... Ap 

Olisin itse antanut avaimeni takaisin, mutta vanhemmat uhriutuivat vanhuksiksi jotka saavat sairaskohtauksia yksin ollessaan ja olevansa sellaisessa kunnossa etteivät pysty itse soittamaan apua, vaan minun on tultava heitä auttamaan.

Ei. Meillä on maatalo (vuodesta 67) enkä muista että ovea olisi ikinä lukittu. Liekö edes toimivaa lukkoakaan.

Me alun kuuskymppiset perilliset olemme muuttaneet jo pois mutta saamme ja oikeastaan pitääkin tulla halutessamme, koska äiti on jo iäkäs.  Meille saa tulla vaikka yöllä, jopa hyvät perheystävät tai sukulaiset.

 Jokainen etsii nukkumapaikan ja käyttäytyy korrekstisti. Se joka herää ensin keittää kahvin muillekin.

  Äidin koirat eivät hauku edes yöllä, jos tulija on tuttu. 

  Siis, koska meidän taloon ei taida olla edes avainta, sitä ei ole otettu myös keneltäkään pois.

Ei

Vierailija kirjoitti:

Ei. Meillä on maatalo (vuodesta 67) enkä muista että ovea olisi ikinä lukittu. Liekö edes toimivaa lukkoakaan.

Me alun kuuskymppiset perilliset olemme muuttaneet jo pois mutta saamme ja oikeastaan pitääkin tulla halutessamme, koska äiti on jo iäkäs.  Meille saa tulla vaikka yöllä, jopa hyvät perheystävät tai sukulaiset.

 Jokainen etsii nukkumapaikan ja käyttäytyy korrekstisti. Se joka herää ensin keittää kahvin muillekin.

  Äidin koirat eivät hauku edes yöllä, jos tulija on tuttu. 

  Siis, koska meidän taloon ei taida olla edes avainta, sitä ei ole otettu myös keneltäkään pois.

Olisi ihanaa joskus olla tuollaisessa paikassa että on niin turvallista että voi jättää lukotta... mitenhän pieni paikkakunta täytyy olla?

Lapsuudenkotiini minulla oli avain loppuun saakka, samoin tiesin missä vara-avainta säilytettiin. Nyt vanhempani asuvat osakehuoneistossa, jonne meillä kaikilla lapsilla on oma avain. Soitan aina ovikelloa ennen kuin menen vierailulle, alaovesta menen avaimella.

Meillä lapsilla on avaimet myös vanhempien kesäasunnolle. Välimme ovat hyvin mutkattomat ja läheiset.

Tietysti annoin avaimeni pois. Ei minulla kenenkään muunkaan kodin avainta ole kuin omani. Myöskään omilla lapsillani ei ole avaimia kotiini, miksi olisi. Ei tämä heidän kotinsa ole, heillä on omat asunnot missä asua.

Mulla ei ole koskaan ollut avainta lapsuudenkotiin, ei siis lapsenakaan. Meillä ei ollut koskaan ovet lukossa. Ei mulla nykyäänkään sinne avainta ole, vanhemmat on kuolleet,  mun veli asuu siellä. Maaseudulla elettiin noin, pienessä kylässä. Muutin omilleni 1985.  Hassultahan se nykyään tuntuu. 

Vanhempani ovat eronneet ja asuin äidin kanssa. Kotoa muutin 18v iässä ja kyllä avain piti jättää hänelle.

samoin piti jättää kaikki kotiin hankkimani esineet asiat (matot, pyyhkeet, asiat, taulut, sänky jne)

Olen asunut omillani 30v ja näinä vuosina olen ollut tervetullut äitini luokse 6 kertaa (ilman lapsia)

Muutin pois kotoa saman ikäisenä kuin sinä 10v sitten, mutta en kuollaksenikaan muista jätinkö avaimen vanhemmilleni oma-aloitteisesti, vai pyysivätkö he sen minulta. Luulen että jätin sen itse, muutin toiseen kaupunkiin enkä harrasta yllätysvierailuita.

Ei otettu. Minulla on edelleen avain isäni asuntoon, äitini on edesmennyt. Niin ikään isällä on avain meille. Soitan aina ovikelloa mennessäni isälle, isä sen sijaan tulee avaimillaan sisälle, mutta eipä tuo häiritse. Olen ainoa joka reagoi ovikellon soimiseen, joten multa säästyy avaamisen vaiva.

Ei otettu pois ja käytän niitä avaimia ainoastaan silloin kun minulla on lupa siihen, kuten käydä kastelemassa kukat ja ottaa posti pois täyttämästä liiaksi postilaatikkoa silloin kun vanhempani ovat pidemmillä matkoilla. Aina pimpotan ovikelloa kun tulen kylään muuten.