Lue keskustelun säännöt.
Minusta on ollut tälle yhteiskunnalle vain kuluja. Suurin unelma olisi kyetä töihin.
23.11.2019 |
Olen 32v nainen, joka ei ole ollut päivääkään töissä. Tämän kerrottuani moni luulee, että elämänhallinnassa on jotain ongelmaa tai käytän päihteitä, kumpikaan ei pidä, eikä ole ikinä pitänyt paikkaansa.
Olen teinistä asti ihmetellyt miksi en pärjää kuten muut ja miksi en jaksa normaalia elämää. Syyksi paljastui eräs kehityshäiriö joka ei näy päälle päin.
Nykyään olen kuntoutuksessa josta tulee taas lisää kuluja veronmaksajille. Tämä on viimeinen oljenkorteni päästä kiinni "normaaliin" elämään. Suurin haaveni on ollut 15 vuotiaasta asti pärjätä kuten muutkin.
Olen kiitollinen suomalaiselle yhteiskunnalle että minusta on aina pidetty huolta ja toivon, että pystyisin kantamaan oman korteni kekoon.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantyyppinen homma, mietin monesti miten olisin tuotteliaampi jos lakkasin olemasta. Sairastuin jo laosena ja vaikka voisin itse tehdä töitä ainakin osa-aikaisesti niin en pääse minnekään kun cv:ssä niin isoja aukkoja sairauden takia jne. Osaisin syyllistyä itsekin olemassaolsotani ilman jatkuvaa yhteiskunnan/kanssaihmisten jatkuvaa valitusta ja syyllistämistä miten "on kyllästytty hyysäämään pummeja", tuet pitäisi lopettaa tai ainakin karsia nykyisisistäkin olemattomista jne.Tarviisin myös psyk,hoitoa traumoihini mutta eipä näillä minimituloilla ole rahaa siihen,ei edes kela korvauksien jälkeen eikä sitä kaikille myönnetä muutenkaan:(että ei hyvältä näytä tulveiauus, sitä ei ole minulle
Sulla on ap vielä toivoa. Mä olen 46v enkä ole tehnyt mitään hyödyllistä elämässäni enkä ole päässyt työelämään.
Voimia elämään, AP ❤❤ toivottavasti kuntoutuksesta on apua sinulle ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uli uli mee töihin.