Lue keskustelun säännöt.
Nykyäidit on pullamössöäitejä
23.11.2019 |
Eivät oikein enää jaksa mitään ja syytävät pienen esikoisensa hoitoon toisen syntyessä. Tästä on tullut melkein enemmän sääntö kuin poikkeus.
Eivät ymmärrä, että vuodet vierivät hurjaa vauhtia ja se on yksi silmänräpäys kun pienet on pieniä ja sitä aikaa ei takaisin saa.
Luulevat saavansa esikoiselle jotain maata kaatavan mahtavaa varhaiskasvatusta päiväkodissa kun totuus on lähinnä se että perustarpeet saadaan toivottavasti hoidetuksi ja kiire on. Syliä ja huomiota saavat varmasti kotona enemmän, mutta ei päiväkotiin on vietävä, "koska en jaksa olla ohjelmatoimistona". Niin pullamössöä.
Sosiaalitoimistotapaukset asia erikseen.
Kommentit (20)
Jep, kyllä ennen oli kaikki paremmin kun äidit oli peltotöissä ja 5v esikoinen vahti 3v ja 1v sisaruksia koko päivän. Koskaan ei sattunut mitään. Eiku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin parempihan sen lapsen on kotona katsoa telkkaria kun äiti on kiinni vauvassa?
3-5 tuntia päiväkodissa leikkien muiden lasten kanssa, syöden terveellisesti on parempi. Lapsi saa liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja.
Jopa mä olen sitä mieltä vaikka pidän päikkyjä lasten säilytysbokseina ja kotia parempana vaihtoehtona. Mutta se ei vaan aina mene niin. Koti voi olla ihan yhtä lailla säilytysboksi jos vanhempi ei ehdi.
Ennen oli kaikki paremmin, ja sen ansiosta ap:stakin kasvoi noin empaattinen ja suvaitsevainen ihminen. ;) Eiku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nykyisät on pullamössövaimojensa tossun alla nysvääviä luusereita.
Vierailija kirjoitti:
Pullamössöä syötiin 1980 luvulla.
40-luvulla eli isot ikäluokat on pullamössösukupolvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, kyllä ennen oli kaikki paremmin kun äidit oli peltotöissä ja 5v esikoinen vahti 3v ja 1v sisaruksia koko päivän. Koskaan ei sattunut mitään. Eiku...
Olen 60-luvun lapsi. Mun äiti oli palkkatöissä ja me lapset huideltiin päivät pitkät keskenämme pitkin poikin jo polvenkorkuisesta. Joskus oli joku lapsenlikka, mutta aina niitä ei saatu.
Mutta tiiätkö mitä? Joka naapurissa oli samalla tavalla lapset keskenään ellei äiti sattunut olemaan kotona. Mun kummit (vanhoja ihmisiä) asuivat tien toisella puolella, serkut vähän matkan päässä, kaverin äiti naapurissa oli kotiäiti. Ja kaikkialle sai mennä. Ei jäänyt traumoja.
Toimisko nykyään? Saisko ap:n luona koko kulmakunnan kersat mellastaa päivät päästään?
Mun äitini ei jaksaisi 20 minuuttia tämän päivän äitiyden vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hahahaha hyvä yritys.
Meillä ei ole kodinhoitajia kunnan puolesta jos kynsi katkeaa, kuten aiemmilla sukupolvilla. Eikä isovanhempia naapurissa, valmiina katsomaan pienten perään jos jotain tapahtuu. Omat anoppimme ovat vielä työelämässä, eivätkä todellakaan ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan kun pitää toteuttaa itseään urakalla päivästä toiseen.
Meitä sätitään kaikesta, mutta meillä yksin on vastuukin kaikesta. Vierestä on helppo huudella! Se esikoinen voi kaivata seuraa ja virikkeitä, eikä jaksa päivästä toiseen kököttää äidin kanssa sisällä katsomassa imetystä. Katsos kun me paskat nykyäidit teemme kaiken jälkikasvumme tahdissa, joka tarkoittaa usein sitä, että nuorempi roikkuu tissillä 24/7 ja isompi turhautuu kun äiti ei ehdi tai jaksa mitään muuta. Sinun sukupolvesi heitti 3-vuotiaansa ovesta pihalle ja toivotti tervemenoa päivälliseen saakka, mutta nykyään sellainen peli ei oikein vetele. Tulee aika pian se sossu kylään.
Ei meistä kukaan oikeasti oleta että päiväkodissa mitään laatukasvatusta annettaisiin. Mutta me tiedämme, että sieltä saa lapselle tekemistä, vaihtelua päiviin sekä kavereita. Aivan, voitko uskoa: jo pieni suomalaispiltti voi kaivata muiden ikäistensä seuraa! Ennenkuulumatonta.
Jos äiti sen päiväkodin ansiosta pääsee 5% helpommalla arjessaan, niin tokihan kaikenlainen pullamössöksi haukkuminen on paikallaan. Isää ei haukuta, tietenkään, vika on aina äidissä. Ja kaikki äidit ovat samasta muotista ja kaikkien tulee jaksaa 100% samat asiat samalla tavalla tai niissä on jotain vikaa. Ehkäpä jopa ovat niitä sosiaalitoimistotapauksia?
Minun sukupolveni? Olen 35-vuotias ja ihan itse lapseni hoitanut. Mummit ja muut sukulaiset kaukana, joten heitä ei arjessa apua ole ollut. Ja kyllä imetystä on saanut isompi seurata vierestä ja seuraa on isommalle löytynyt puistoista. Kodinhoitajia en ole nähnytkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pullamössöä syötiin 1980 luvulla.
Höpöhöpö, pullamössöä syötiin 1950–1960 luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis se on kyllä nimenomaan yhteiskunta joka painostaa panemaan lapset sinne varhaiskasvatukseen.
Mikä tekee suomalaisista lapsista niin erityisiä ja vaativia, että tarvitsevat hoitoa 24/7 ja äidin nyrkin ja hellan väliin.
Kun muualla maailmassa esim. Euroopassa lapset menevät kouluun 4v ja se on enemmän sääntö ja poikkeus ja ennen Suomessakin perhevapaat olivat 3-6 kk.
Ja tietenkin ap. lastenhoidon ohella tekee yksin kotityöt ja ehkä sunnuntaisin mies seurustelee lasten kanssa, kun viikolla tekee pitkää työpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivän äitiys on sairasta. Ihan sairasta. Millään muulla eläinlajilla ei ole samanlaista.
Lasta ei saa jättää silmistään minuutiksikaan. Hänen kanssaan täytyy viettää koko hänen valveillaoloaikansa.
Pelkkä silmälläpito ei kuitenkaan vielä riitä. Lapsen kanssa täytyy leikkiä, askarrella-paskarrella, sylitellä, tuuditella, laulella, uida, pyöräillä, ihmetellä, selitellä, sanoittaa tunteita ja kontata lattioilla. Tämän lisäksi äidin pitää valvoa seisten lapsen sängyn vieressä palvova katse silmissään, kunnes lapsi nukahtaa. Ja olla kärppänä paikalla heti kun hän herää.
Kun se on se perusturvallisuus.
Yhden lapsen kanssa tämä vielä menee, mutta kun lapsia syntyy enemmän, heistä jokainen tarvitsisi oman henkilökohtaisen avustajansa. Äiti ei repeä kahteen paikkaan yhtä aikaa, iskä on tietysti töissä tai harrastuksissa koko ajan eikä iskä ole muutenkaan mikään ohjelmatoimisto.
Lapsilla on erilaiset uni- ja syömis- ja kakkaamisrytmit ja äiti valvoo 20 tuntia vuorokaudessa.
En yhtään ihmettele, että nykyäidit ovat masentuneita. Puhumattakaan siitä, millaisia hitlereitä lapsista kasvaa, kun heillä on aina kaikki toiveet salamana täyttävä aikuinen kyljessä kiinni 24/7.
Päiväkoti on terveellinen ympäristö jo sen takia, että siellä lapsi oppii odottamaan omaa vuoroaan ja tajuaa, ettei ole maailman napa.
Eikö se ole hyvä, jos vanhemmuus menee rimaa hipoen, että lapsi pääsee päiväkotiin ja varhaiskasvatuksen piiriin.
Eihän lapsi voi valita vanhempiaan ja kaikki on kiinni siitä millaiseen perheeseen lapsi sattuu syntymään.
Jotenkin surullista ap. kuinka olet viemässä lapsen suusta ja olet jopa kieltämästä heiltä varhaiskasvatuksen, päiväkodin huolenpidon ja turvan mitä puolustuskyvytön lapsi tarvitsee ja tämä kaikki, kun vanhemmat eivät ole saaneet riittäviä eväitä ja taitoja vanhemmuuteen ja taustalla voi olla sairautta, taloushuolia, parisuhdeongelmia, jaksamista, alkoholiongelmia jne.
Ja kaikenkukkaraksi haluat rangaista tästä lasta ja tehdä hänestä sujaiskärsijä ja jättää hänen oman onnensa nojaan, joka lisää syrjäytymisen riskiä ja ongelmien kasaantumista jo pienestä lapsesta alkaen.
Tosin, suurin ongelma ei ole viedä lasta päiväkotiin, vaan vanhemman asennevamma, ilkeys ja pahansuopaisuus, joka ei voi olla vaikuttama lapsen hyvinvointiin, vaikka lapset hoidettaisiin kotona ja ylpeiltäisiin siltä.
Lapsihan ottaa esimerkin, niin hyvässä kuin pahassa vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän äitiys on sairasta. Ihan sairasta. Millään muulla eläinlajilla ei ole samanlaista.
Lasta ei saa jättää silmistään minuutiksikaan. Hänen kanssaan täytyy viettää koko hänen valveillaoloaikansa.
Pelkkä silmälläpito ei kuitenkaan vielä riitä. Lapsen kanssa täytyy leikkiä, askarrella-paskarrella, sylitellä, tuuditella, laulella, uida, pyöräillä, ihmetellä, selitellä, sanoittaa tunteita ja kontata lattioilla. Tämän lisäksi äidin pitää valvoa seisten lapsen sängyn vieressä palvova katse silmissään, kunnes lapsi nukahtaa. Ja olla kärppänä paikalla heti kun hän herää.
Kun se on se perusturvallisuus.
Yhden lapsen kanssa tämä vielä menee, mutta kun lapsia syntyy enemmän, heistä jokainen tarvitsisi oman henkilökohtaisen avustajansa. Äiti ei repeä kahteen paikkaan yhtä aikaa, iskä on tietysti töissä tai harrastuksissa koko ajan eikä iskä ole muutenkaan mikään ohjelmatoimisto.
Lapsilla on erilaiset uni- ja syömis- ja kakkaamisrytmit ja äiti valvoo 20 tuntia vuorokaudessa.
En yhtään ihmettele, että nykyäidit ovat masentuneita. Puhumattakaan siitä, millaisia hitlereitä lapsista kasvaa, kun heillä on aina kaikki toiveet salamana täyttävä aikuinen kyljessä kiinni 24/7.
Päiväkoti on terveellinen ympäristö jo sen takia, että siellä lapsi oppii odottamaan omaa vuoroaan ja tajuaa, ettei ole maailman napa.
Itseasiassa kyllä meillä joutuu lapset odottamaan vuoroaan, enkä järjestä ohjelmaa koko ajan. Tylsyys on välillä ihan hyväksi. Minusta on ihan älytöntä, että osa äideistä järjestää ohjelmaa lapsilleen jatkuvalla syötöllä. Kyllähän siinä väsyy vähemmälläkin. Kotona voi myös ihan vaan olla. Se on ihan ok ja joskus jopa ihan suotavaa.
Ap
Kaikkein kamalin äitityyppi on tämä joka on mielestään parempi kuin kaikki muut. Eikä jätä kertomatta sitä. Olen tällaisen äidin tytär ja edelleen ahdistaa. Oikeasti minulla oli paskalapsuus ja nykyään en voi olla äitini kanssa missään tekemisissä, koska tokihan hän on edelleen ylivertainen tietäjä esim minuun verrattuna. Eikä jätä kynttiläänsä vakan alle.
Ap:sta tulee vielä "ihana" isoäiti...
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä, jos vanhemmuus menee rimaa hipoen, että lapsi pääsee päiväkotiin ja varhaiskasvatuksen piiriin.
Eihän lapsi voi valita vanhempiaan ja kaikki on kiinni siitä millaiseen perheeseen lapsi sattuu syntymään.
Jotenkin surullista ap. kuinka olet viemässä lapsen suusta ja olet jopa kieltämästä heiltä varhaiskasvatuksen, päiväkodin huolenpidon ja turvan mitä puolustuskyvytön lapsi tarvitsee ja tämä kaikki, kun vanhemmat eivät ole saaneet riittäviä eväitä ja taitoja vanhemmuuteen ja taustalla voi olla sairautta, taloushuolia, parisuhdeongelmia, jaksamista, alkoholiongelmia jne.
Ja kaikenkukkaraksi haluat rangaista tästä lasta ja tehdä hänestä sujaiskärsijä ja jättää hänen oman onnensa nojaan, joka lisää syrjäytymisen riskiä ja ongelmien kasaantumista jo pienestä lapsesta alkaen.
Tosin, suurin ongelma ei ole viedä lasta päiväkotiin, vaan vanhemman asennevamma, ilkeys ja pahansuopaisuus, joka ei voi olla vaikuttama lapsen hyvinvointiin, vaikka lapset hoidettaisiin kotona ja ylpeiltäisiin siltä.
Lapsihan ottaa esimerkin, niin hyvässä kuin pahassa vanhemmiltaan.
Ihanan provosoiva vastaus, mutta se on varmasti tarkoituskin. Ensinnäkin, miksi ihan normaali arki sujuu niin monilla vain rimaa hipoen? Ei se ole sen kummoisempaa, eikä ihan hirveästi vaadi. Mikään jatkuva ohjelmatoimisto ei tarvi olla. Uskon, että tällaiseen jatkuvaan menoon tottuneet lapset ovat myös myöhemmässä elämässään levottomampia. Koko ajan pitäisi olla säpinää, että jaksavat olla.
Ongelmia varmasti osalla vanhemmista on. Se on selvää. Mutta ei mitenkään voi suurimmalla osalla olla. Itse kuitenkin lähtökohtaisesti ajattelen, että äidillä, joka jättää pienen esikoisensa hoitoon vauvan tieltä, on lähtökohtaisesti joko jotain ongelmia tai on muuten vaan laiska.
Minusta olisi ikävää jälkikäteen huomata ja harmitellut, että menipä se lapseni varhaislapsuus ohi vikkelään ilman että olisin juurikaan lapseni kanssa sitä aikaa yhdessä viettänyt. Tätä eivät monet ymmärrä. Yhdessä vietetty aika on katoavaista ja äärimmäisen arvokasta.
Ap
Hahahaha hyvä yritys.
Meillä ei ole kodinhoitajia kunnan puolesta jos kynsi katkeaa, kuten aiemmilla sukupolvilla. Eikä isovanhempia naapurissa, valmiina katsomaan pienten perään jos jotain tapahtuu. Omat anoppimme ovat vielä työelämässä, eivätkä todellakaan ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan kun pitää toteuttaa itseään urakalla päivästä toiseen.
Meitä sätitään kaikesta, mutta meillä yksin on vastuukin kaikesta. Vierestä on helppo huudella! Se esikoinen voi kaivata seuraa ja virikkeitä, eikä jaksa päivästä toiseen kököttää äidin kanssa sisällä katsomassa imetystä. Katsos kun me paskat nykyäidit teemme kaiken jälkikasvumme tahdissa, joka tarkoittaa usein sitä, että nuorempi roikkuu tissillä 24/7 ja isompi turhautuu kun äiti ei ehdi tai jaksa mitään muuta. Sinun sukupolvesi heitti 3-vuotiaansa ovesta pihalle ja toivotti tervemenoa päivälliseen saakka, mutta nykyään sellainen peli ei oikein vetele. Tulee aika pian se sossu kylään.
Ei meistä kukaan oikeasti oleta että päiväkodissa mitään laatukasvatusta annettaisiin. Mutta me tiedämme, että sieltä saa lapselle tekemistä, vaihtelua päiviin sekä kavereita. Aivan, voitko uskoa: jo pieni suomalaispiltti voi kaivata muiden ikäistensä seuraa! Ennenkuulumatonta.
Jos äiti sen päiväkodin ansiosta pääsee 5% helpommalla arjessaan, niin tokihan kaikenlainen pullamössöksi haukkuminen on paikallaan. Isää ei haukuta, tietenkään, vika on aina äidissä. Ja kaikki äidit ovat samasta muotista ja kaikkien tulee jaksaa 100% samat asiat samalla tavalla tai niissä on jotain vikaa. Ehkäpä jopa ovat niitä sosiaalitoimistotapauksia?