Lue keskustelun säännöt.
Miten, oi miten, liikunnasta saisi jotain iloa? Tai edes hyvää oloa, miten motivoitte itseänne?
22.11.2019 |
Otsikossa kysymys. Liikunta on aina ollut lähtökohtaisesti todella vastenmielistä ja ärsyttävää pakkopullaa, vaikka olenkin suhteellisen urheilullisesta perheestä. Jo ihan pienestä pitäen treenaaminen on ollut todella vastenmielistä, siitä tulee inhottava ja väsynyt olo. Ihan sama onko kyseessä muutaman kilometrin reipas kävely vai 10km juoksulenkki, se olotila, mikä siitä tulee on sellainen väsyneenkireä vitutus, suoraan sanottuna ja loppupäivä on pilalla. En voi edes lenkkeillä kuin yksin kun oikeasti muutun niin vihaiseksi ja kaikki parisuhteriitanikin alkavat liikkuessa yhdessä puolisoni kanssa.
Tuntuu aivan täysin hullulta pakottaa itsensä päivästä toiseen tekemään jotain noin inhottavaa, mutta eihän sitä voi vain istua sisälläkään, niin ihanalta kuin se tuntuisikin.
Yli parikymmentä vuotta nyt tämän asian kanssa painineena alkaa jo motivaatiokeinot loppua ja huomaan jättäväni enemmän ja enemmän liikuntaa pois elämästäni ja paino ja kunto alkaa huonontua. Silti olo on niin paljon parempi kun vaikka flunssan takia istun viikon vain sisällä kuin jos kävisin edes päivittäin lyhyellä kävelyllä tai liikkuisin kunnolla. Varmaan siis ihan psykosomaattista.
Miten te kestätte tai mistä saatte motivaatiota liikkua?
Kommentit (35)
Jos lähellä on metsää, kannattaa mennä sinne.
Alustan ja ympäristön jatkuva vaihtuvuus tekee liikkunnasta kiinnostavampaa, ja se, ettet tarkalleen tiedä minkälaista maastoa minkäkin kumpareen tai puskan takana odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi joku joukkuelaji? Itse aloitin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhden lajin parissa, enkä ennen tätä edes muistanut tai tiennyt että urheilu voi olla oikeasti hauskaa. Ei siellä edes huomaa sitä liikuntapuolta varsinaisesti kun keskittyy vaan opettelemaan ja tekemään. Katso vaikka paikallisten urheiluseurojen sivut läpi, jos joku järjestäisi treenejä kuntoilumielessä, ei niin vakavalla mielellä. Ja onhan niitä ihan harrastusporukoitakin, kun vaan löytää sopivan ja pääsee sen kynnyksen yli että menee sinne. Voit yllättyä.
Mutta kukaan ei tosiaan pakota liikkumaan jos ei yhtään kiinnosta. Ihan hyväähän se elämä voi kai ilmankin olla.
Ei liikkuminen tarkoita sitä, että pitää harrastaa jotain lajia. Kyllä ihminen pystyy liikkumaan ihan ilmankin niitä. Oletko itse paikallasi muuna aikana kun et "harrasta"
Minulle tulee liikunnasta huono fiilis, jos menen yli omien rajojeni. Kun kävelen rauhallisempaan tahtiin, joka jonkun muun mielestä voisi olla laiskaa tai epäliikunnallista, saattaakin tulla jopa hyvä olo. Väkisin vääntäminen ei kannata, koska sillä vain opettaa itsensä inhoamaan liikuntaa.
Yritän optimoida liikunnasta saatavan hyvän fiiliksen uhraamalla tehosta. En ryhdy mihinkään "reippaaseen kävelyyn", jos se ei TUNNU HYVÄLTÄ. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että jos en pidä liikunnasta, en sitä silloin myöskään juuri harrasta. Ihmettelen ihmisiä, jotka pystyvät harrastamaan liikuntaa säännöllisesti, vaikka eivät pidä siitä. En pystyisi itse samaan. Mulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin yrittää koukuttaa itseni liikuntaan. Liikunnasta on saatava säännöllinen tapa, jotta siitä on hyötyä terveydelle. Jos en pitäisi liikunnasta, odottelisin viikkotolkulla jotain suurta motivaationpyrähdystä ennen kuin innostun taas reippailemaan. Sellainen olisi aika hyödytöntä.
Miten ihmeessä liikunnasta on tehty joku erillinen arkeen liittymätön asia, jota täytyy erikseen harrastaa?? Paikallaanko te pökkelöitte sen ajan kun ette "harrasta"?
Sitähän voi vaikka tanssia lapsensa, kissansa tai koiransa kanssa - se on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä liikunnasta on tehty joku erillinen arkeen liittymätön asia, jota täytyy erikseen harrastaa?? Paikallaanko te pökkelöitte sen ajan kun ette "harrasta"?
Nykyaika.
Ihmisten elämää on "helpotettu" niin että aikaansaadakseen ei tarvitse liikkua yhtä paljon kuin ennen.
Mutta silti ihmisen keho tarvitsee liikuntaa, joten sitä pitää sitten monesti erikseen harrastaa, jos haluaa pysyä terveenä. Ainakaan minä en saisi tarpeeksi liikuntaa pelkästään arkiliikunnasta kuten siivoamisesta ja kaupassakäymisestä. Kauppaan matkaa ehkä 200 m ja siivottavana vain yhden hengen yksiö. Olisi ehkä helpompaa, jos liikunta vain tapahtuisi kaiken muun ohella, eikä tarvitsisi erikseen miettiä asiaa, tehdä ylimääräistä lenkkiä käydessään kaupassa tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei liikkuminen tarkoita sitä, että pitää harrastaa jotain lajia. Kyllä ihminen pystyy liikkumaan ihan ilmankin niitä. Oletko itse paikallasi muuna aikana kun et "harrasta"
Kysyttiin mikä motivoi, mistä voisi saada jotain iloa. Kyllä mun rutiineihin istuu tosi kivasti se että kerran viikkoon joku muu sanoo mitä tehdä ja on vielä hauskaakin. Hyvä jos sulle toimii joku muu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liikkuminen tarkoita sitä, että pitää harrastaa jotain lajia. Kyllä ihminen pystyy liikkumaan ihan ilmankin niitä. Oletko itse paikallasi muuna aikana kun et "harrasta"
Kysyttiin mikä motivoi, mistä voisi saada jotain iloa. Kyllä mun rutiineihin istuu tosi kivasti se että kerran viikkoon joku muu sanoo mitä tehdä ja on vielä hauskaakin. Hyvä jos sulle toimii joku muu!
Et siis pysty liikkumaan, ellei joku sulle sitä kerro :D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä liikunnasta on tehty joku erillinen arkeen liittymätön asia, jota täytyy erikseen harrastaa?? Paikallaanko te pökkelöitte sen ajan kun ette "harrasta"?
Nykyaika.
Ihmisten elämää on "helpotettu" niin että aikaansaadakseen ei tarvitse liikkua yhtä paljon kuin ennen.
Mutta silti ihmisen keho tarvitsee liikuntaa, joten sitä pitää sitten monesti erikseen harrastaa, jos haluaa pysyä terveenä. Ainakaan minä en saisi tarpeeksi liikuntaa pelkästään arkiliikunnasta kuten siivoamisesta ja kaupassakäymisestä. Kauppaan matkaa ehkä 200 m ja siivottavana vain yhden hengen yksiö. Olisi ehkä helpompaa, jos liikunta vain tapahtuisi kaiken muun ohella, eikä tarvitsisi erikseen miettiä asiaa, tehdä ylimääräistä lenkkiä käydessään kaupassa tms.
Sehän on ihan oma valinta, jos on paikallaan arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi joku joukkuelaji? Itse aloitin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhden lajin parissa, enkä ennen tätä edes muistanut tai tiennyt että urheilu voi olla oikeasti hauskaa. Ei siellä edes huomaa sitä liikuntapuolta varsinaisesti kun keskittyy vaan opettelemaan ja tekemään. Katso vaikka paikallisten urheiluseurojen sivut läpi, jos joku järjestäisi treenejä kuntoilumielessä, ei niin vakavalla mielellä. Ja onhan niitä ihan harrastusporukoitakin, kun vaan löytää sopivan ja pääsee sen kynnyksen yli että menee sinne. Voit yllättyä.
Mutta kukaan ei tosiaan pakota liikkumaan jos ei yhtään kiinnosta. Ihan hyväähän se elämä voi kai ilmankin olla.
Ei liikkuminen tarkoita sitä, että pitää harrastaa jotain lajia. Kyllä ihminen pystyy liikkumaan ihan ilmankin niitä. Oletko itse paikallasi muuna aikana kun et "harrasta"
Itseasiassa esim tstotyöläisten arkiaktivisuus on herkästi todella huonoa. Istutaan töissä, istutaan autossa, istutaan kotona. Sitten jos esim työmatkat aina liikkuu jalan tai pyörällä niin sekin alkaa muuttaa asioita parempaan suuntaan. Mutta jos jättää vielä ylimääräiset lenkit pois niin herkästi aktiivisuus on tosi surkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei liikkuminen tarkoita sitä, että pitää harrastaa jotain lajia. Kyllä ihminen pystyy liikkumaan ihan ilmankin niitä. Oletko itse paikallasi muuna aikana kun et "harrasta"
Kysyttiin mikä motivoi, mistä voisi saada jotain iloa. Kyllä mun rutiineihin istuu tosi kivasti se että kerran viikkoon joku muu sanoo mitä tehdä ja on vielä hauskaakin. Hyvä jos sulle toimii joku muu!
Et siis pysty liikkumaan, ellei joku sulle sitä kerro :D:D
Nimenomaan, ja vielä kun maksaa siitä lystistä niin ei raaski jättää menemättäkään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä annan synninpäästön? :D Se on geeneissä. On ihan sellainen geeni olemassa ihmisellä joka aiheuttaa sen että liikunnasta ei saa hyvää oloa. Luultavasti sinulla on se jos olet vuosia jo yrittänyt. Joten. Älä yritä. Pidä huoli ruokavaliosta. Käy vaikka kolmen vartin kävelyllä kolmesti viikossa ja arkiaktiivisuus riittää. Ihmisen keho on luonnostaan heikko ja lihakseton ja siihen se pyrkii jatkuvasti, koska se säästää energiaa. Meidän kehomme ei todellakaan halua meistä sporttisia ja lihaksikkaita vaan sitkeitä ja pieniä jotta jaksaa pitää itseään yllä. Sinun keholla on vain kovempi halu siihen kuin monella muulla.
Teen etätöitä ja opiskelen, eli jos en pakota itseäni (ulos) ja liikkumaan, niin en liiku viikkokausiin mihinkään, minnekään asioillekaan en pääse ilman autoa, eli hyötyliikuntaa ei juuri tule. Asun keskellä metsää ja joudun lenkittämään koiraa, että eipä tuo luonnon helmassa liikkuminen ainakaan auta, parhaita on ne päivät kun mies hoitaa lenkitykset.
Ehkä isoin ongelma on tosiaankin se, että liikunta tekee vihaiseksi tai jopa suorastaan aggressiiviseksi. Se raivo on jotain todella hämmentävää, kuinka oma rakas puolisokin voi oikeasti ottaa niin järkyttävän paljon päähän. Ja sitten kun joutuu liikkumaan vasta illalla pimeässä, ettei työt/opiskelut mene pilalle väsymyksen tai sen vitutuksen takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi joku joukkuelaji? Itse aloitin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhden lajin parissa, enkä ennen tätä edes muistanut tai tiennyt että urheilu voi olla oikeasti hauskaa. Ei siellä edes huomaa sitä liikuntapuolta varsinaisesti kun keskittyy vaan opettelemaan ja tekemään. Katso vaikka paikallisten urheiluseurojen sivut läpi, jos joku järjestäisi treenejä kuntoilumielessä, ei niin vakavalla mielellä. Ja onhan niitä ihan harrastusporukoitakin, kun vaan löytää sopivan ja pääsee sen kynnyksen yli että menee sinne. Voit yllättyä.
Mutta kukaan ei tosiaan pakota liikkumaan jos ei yhtään kiinnosta. Ihan hyväähän se elämä voi kai ilmankin olla.
Ei liikkuminen tarkoita sitä, että pitää harrastaa jotain lajia. Kyllä ihminen pystyy liikkumaan ihan ilmankin niitä. Oletko itse paikallasi muuna aikana kun et "harrasta"
Itseasiassa esim tstotyöläisten arkiaktivisuus on herkästi todella huonoa. Istutaan töissä, istutaan autossa, istutaan kotona. Sitten jos esim työmatkat aina liikkuu jalan tai pyörällä niin sekin alkaa muuttaa asioita parempaan suuntaan. Mutta jos jättää vielä ylimääräiset lenkit pois niin herkästi aktiivisuus on tosi surkeaa.
Minulla on juuri tämä ongelma. Teen toimistossa istumatyötä, työmatka on niin pitkä, että pakko kulkea autolla, kotona ei kahden aikuisen taloudessa ole paljon liikkumista vaativaa tekemistä. Joten jos en erikseen harrastamalla harrastaisi liikuntaa, en liikkuisi käytännössä lainkaan.
Miten olisi joku joukkuelaji? Itse aloitin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhden lajin parissa, enkä ennen tätä edes muistanut tai tiennyt että urheilu voi olla oikeasti hauskaa. Ei siellä edes huomaa sitä liikuntapuolta varsinaisesti kun keskittyy vaan opettelemaan ja tekemään. Katso vaikka paikallisten urheiluseurojen sivut läpi, jos joku järjestäisi treenejä kuntoilumielessä, ei niin vakavalla mielellä. Ja onhan niitä ihan harrastusporukoitakin, kun vaan löytää sopivan ja pääsee sen kynnyksen yli että menee sinne. Voit yllättyä.
Mutta kukaan ei tosiaan pakota liikkumaan jos ei yhtään kiinnosta. Ihan hyväähän se elämä voi kai ilmankin olla.