Lue keskustelun säännöt.
Miten, oi miten, liikunnasta saisi jotain iloa? Tai edes hyvää oloa, miten motivoitte itseänne?
22.11.2019 |
Otsikossa kysymys. Liikunta on aina ollut lähtökohtaisesti todella vastenmielistä ja ärsyttävää pakkopullaa, vaikka olenkin suhteellisen urheilullisesta perheestä. Jo ihan pienestä pitäen treenaaminen on ollut todella vastenmielistä, siitä tulee inhottava ja väsynyt olo. Ihan sama onko kyseessä muutaman kilometrin reipas kävely vai 10km juoksulenkki, se olotila, mikä siitä tulee on sellainen väsyneenkireä vitutus, suoraan sanottuna ja loppupäivä on pilalla. En voi edes lenkkeillä kuin yksin kun oikeasti muutun niin vihaiseksi ja kaikki parisuhteriitanikin alkavat liikkuessa yhdessä puolisoni kanssa.
Tuntuu aivan täysin hullulta pakottaa itsensä päivästä toiseen tekemään jotain noin inhottavaa, mutta eihän sitä voi vain istua sisälläkään, niin ihanalta kuin se tuntuisikin.
Yli parikymmentä vuotta nyt tämän asian kanssa painineena alkaa jo motivaatiokeinot loppua ja huomaan jättäväni enemmän ja enemmän liikuntaa pois elämästäni ja paino ja kunto alkaa huonontua. Silti olo on niin paljon parempi kun vaikka flunssan takia istun viikon vain sisällä kuin jos kävisin edes päivittäin lyhyellä kävelyllä tai liikkuisin kunnolla. Varmaan siis ihan psykosomaattista.
Miten te kestätte tai mistä saatte motivaatiota liikkua?
Kommentit (35)
Sillä tavalla, että näkee siitä liikunnasta tuloksia.
Mikään ei motivoi enempää kuin tulosten näkeminen, sitten haluat ylläpitää niitä tuloksia ja parantaa entisestään.
Kun se mitä näet peilissä ja se olo mitä myös tunnet tulee esiin, se parempi itsevarmuus, niin olet niin motivoitunut siitä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siinä tulee hiki ja Jälkihiki. Pakko mennä suihkuun ja pestä hiukset. Sitten hiukset alkaa rasvoitrua nopeammin, kun ne pesee koko ajan urheiluhien takia.
Aikaa menee typerään liikuntaan hukkaan. Voisi tehdä paljon mielekkäämpiä juttuja.
Lue tuo kirjoittamasi teksti ulkopuolisen silmin.
"eihän sitä voi vain istua sisälläkään, niin ihanalta kuin se tuntuisikin."
Kuka sanoo, että ei voi? Liikunta ei todellakaan ole mikään pakko. Olet kiduttanut itseäsi yli kaksikymmentä vuotta, aiotko jatkaa vielä toiset kaksikymmentä?
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla, että näkee siitä liikunnasta tuloksia.
Mikään ei motivoi enempää kuin tulosten näkeminen, sitten haluat ylläpitää niitä tuloksia ja parantaa entisestään.
Kun se mitä näet peilissä ja se olo mitä myös tunnet tulee esiin, se parempi itsevarmuus, niin olet niin motivoitunut siitä eteenpäin.
Olen ostanut seurantaa varten kaikki mahdolliset urheilukellot, sykemittarit sun muut, pitänyt exceliä painosta, ympärysmitoista, juoksuajoista jne. nuorempana jopa kilpailin parissa lajissa. Ei toimi. Karua huomata, että nyt vanhempana edes kropan lösähtäminen ei enää jaksa motivoida. Aina jotain rajapyykkiä tai tavoitetta saavuttaessa tulee vain mieleen, että noniin, nyt voisi lopettaa kun tämäkin on tehty, ajatus vaikka siitä, että no, ehkä 20km seuraavaksi, on melkein absurdi.
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla, että näkee siitä liikunnasta tuloksia.
Mikään ei motivoi enempää kuin tulosten näkeminen, sitten haluat ylläpitää niitä tuloksia ja parantaa entisestään.
Kun se mitä näet peilissä ja se olo mitä myös tunnet tulee esiin, se parempi itsevarmuus, niin olet niin motivoitunut siitä eteenpäin.
Mitä ihmeen "tuloksia" tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käytän liikuntaa rankaisumetodina. Varsinkin jos veetuttaa oikein rajusti oma kehnouteni, niin lähtee jollekin tappolenkille ja johan helpottaa. Saa olla luonnossa ajatuksineen ja rasittaa itsensä siihen pisteeseen ettei jaksa kiinnostaa enää murehtia. Ja ihan kivaakin se liikunta osaa olla jos löytää sellaisen mieleisen lajin.
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut Pokemon Go:ta? Se on ainoa mikä saa minut liikkeelle. Inhoan edelleen liikuntaa, mutta se motivoi, kun tietää että edessä siintää taas uusi pokestoppi. Tai vielä 500m, ja olen hautonut munan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hypin ja pompin niinkuin kuukoira - kuukoira, kuukoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en IKINÄ haluaisi tai jaksaisi. Harrastan lenkkeilyä ja pyöräilyä, välillä salilla käyn. Pakkopullaa aina. Ainoa hyvä on se, kun se on ohi ja tiedän urheilleeni. Olen kylläkin laihduttanut 12 kg joten siinä "motivaatio" jatkaa. Oikeastaan en koskaan halua, mutta jos tulee liikunnattomia viikkoja niin sekin alkaa ketuttamaan. Tulee lössykkä olo. Jotenkin se urheilu kuitenkin tuo jotain potkua...jollain tavalla. Jännä vihata jotain mutta silti olla jonkuntasoisessa "koukussa".
Vierailija kirjoitti:
Lue tuo kirjoittamasi teksti ulkopuolisen silmin.
"eihän sitä voi vain istua sisälläkään, niin ihanalta kuin se tuntuisikin."
Kuka sanoo, että ei voi? Liikunta ei todellakaan ole mikään pakko. Olet kiduttanut itseäsi yli kaksikymmentä vuotta, aiotko jatkaa vielä toiset kaksikymmentä?
Kyllä liikkua on aivan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse jokin muu laji kuin lenkkeily, uinti, pyöräily ja hiihtokin kiinnostavampia, myös ryhmäjumppa sopii hyvin laiskansorttisille yksilösuoriutujille.
Minä olen periaatteessa aina tykännyt juoksemisesta, mutta tietysti syksyllä ja talvella kun on pimeää ja kylmää ja väsy töiden jälkeen ei voisi vähempää kiinnostaa. Rakastan kuitenkin sitä tunnetta kun ulkona kylmässä juoksee itsensä hikeen ja sitten pääsee kotona kuumaan saunaan ja ottaa vielä juomaksi jääkylmää limsaa.
Eli kun sitä ikävää lenkkeilyä seuraa heti jotain kivaa, on sitä helpompi jaksaa.
Krooninen ylirasitus? Anna nyt alkuun itsellesi lupa olla täysin liikkumatta vaikka yhden kuukauden ajan. Sitten kuulostelet oloasi, miten vaikuttaa painoon, uneen ja muuhun. Sitten voit hiljakseen aloittaa jonkun uuden lajin. Oletko kokeillut joogaa?
Miksi turhaan yrität suorittaa mitään?
Lasken liikunnaksi kaiken liikkumisen. Kävelen aina portaat. Jätän auton usein kauemmas ja kävelen kaupungilla. Tykkäätkö shoppailla? Jos kävelet pari tuntia kaupungilla niin sehän on jo hyvä lenkki. Hommaa vaikka käsipainot kotiin jos tuntuu että tarvit jotain sellasta ja tee joka päivä vaan ihan muutama liike, ei mitään sarjoja tai mitään. Tiskipöytää vasten voi nopeesti punnertaa pari kertaa huvikseen. Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue tuo kirjoittamasi teksti ulkopuolisen silmin.
"eihän sitä voi vain istua sisälläkään, niin ihanalta kuin se tuntuisikin."
Kuka sanoo, että ei voi? Liikunta ei todellakaan ole mikään pakko. Olet kiduttanut itseäsi yli kaksikymmentä vuotta, aiotko jatkaa vielä toiset kaksikymmentä?
Kyllä liikkua on aivan pakko.
Mutta liikunta jonain suorituksena ei ole pakko. Jotkut ihmiset tosiaan väsähtää raskaata liikunnasta, tulee vain huono ole.
Yrität väärää lajia, minä muutun juoksemisesta ja salista tosi ärtyneeksi mutta kävely, pyöräily, uinti ja ratsastus sopii hyvin ja niistä tulee hyvä olo
Ehkä sun on parempi sitten olla liikkumatta.
Mä en "harrasta" liikuntaa erikseen, vaan liikun hereillä ollessani ihan automaattisesti. Jos kävelen paikasta a paikkaan b, kuuntelen musaa tai jotain muuta kiinnostavaa. Hyvä motiivi liikkumiseen on se, että voi sitä tehdä, on raajat kunnossa ja ne toimii.