Miehen kanssa ei voi suunnitella mitään!
Tehtäisiinkö näin?...
Sopisiko tämä....?
Kumpiko olisi parempi.....(koira/ auto / keksi joku muu tilalle) .....?!!!
Vastaus on aina "en tiedä, katsotaan"!!!!!!!!!!!!!
Nyt meni hermo, vuosi mennyt erään asian kanssa, joka tarvitsee molempien suostumuksen..... Jota en voi yksin päättää. Pitääkö ottaa ero?
MIKÄ tuollaista ihmistä vaivaa? Pelko? Menneisyyden haamut? Valaiskaa mua!
Eikä ole edes se kuuluisa perjantain provo :(
Kommentit (13)
MInä olen nykyään tuollainen. Ennen suunnittelin asiat hyvinkin tarkoin etukäteen. Jos sitten ei voinutkaan toimia suunnitelman mukaan, eli jos olimme miehen kanssa yhdessä suunnitelleet menevämme tapahtumaan X, mutta sairastuin samana aamuna ja jouduin sairaalaan, niin mies sai kauheat raivarit asiasta, koska hänen logiikkansa mukaan olin valehdellut kun suunnittelimme lähtöä ja petin hänet, kun en tiputuksesta päässytkään matkaan. Tämä logiikka toistui hänellä kaikessa, joten lopetin minkään suunnittelun. Sekään ei ollut miehestä hyvä, sillä syytti minua siitä, ettei kanssani voinut suunitella koskaan mitään.
Aivan, olen kokeillut kaikkea: uhkailu, lahjonta, kiristys, olen jopa sanonut että tee sinä päätös, minä suostun mihin vain. Mutta EI!!...
Ihan naurettavaa aikuiselta ihmiseltä tuollainen. Tietää, että aiheuttaa kärvistelyä toiselle, silti "ei jaksa miettiä, katellaan huomenna..."
ap
MIkä on se asia, jota et voi yksin päättää?
Älä huuda.
Puolisosi antaa vain sinulle tilaa.
Oma mies on ollut aina tuollainen, minun kanssa ei voi suunnitella mitään. Aina pitää katsoa, mikä on sen päivän kiinnostavin meno. Mies itse tykkää lähteä extempore ja hän saattaa sanoa, että lähdetään nyt paikkaan x vaikka olen juuri saanut tehtyä pullataikinan kohoamaan tai pitkän ohjelman pyykkikoneeseen. En itsekään enää ehdottele miehelle mitään, seuraa saan muualta.
Ei ole kyse pienistä asioista, vaan koko elämään vaikuttavat. kuten lasten tekeminen (yrittäminen) työt, opiskelut, asuminen, jne jne...
Nyt vain "odotellaan" ja mietitään,
ap
Voi kertoa siitä että hän on erimieltä, muttei uskalla sitä sanoa koska luulee tai tietää sinun pahoittavan mielensä?
no hei,tiesittekö suurta salaisuutta , ei ole pakko olla sellaisen ihmisen kans jostai tykkää
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse pienistä asioista, vaan koko elämään vaikuttavat. kuten lasten tekeminen (yrittäminen) työt, opiskelut, asuminen, jne jne...
Nyt vain "odotellaan" ja mietitään,
ap
En tiedä = ehkä joskus = 90% varmasti ei koskaan
No jos vasta mietitte lasten hankintaa ja pinnasi on tilanteesta noin kireällä niin voisin sivusta vinkata että ei välttämättä kannattais hommata lapsia tuon miehen kanssa. Sitten niitä päätettävinä asioita vasta onkin... otetaanko kaikki rokotukset lapselle, missä iässä lapsi hoitoon, mihin lapsi menee hoitoon jne.
Voit kyllä rauhassa olettaa, että en tiedä = ei käy.
Eli mies on sanonut sulle ei käy lapsiin, muuttamiseen ja yrittämiseen.
Sinuna kertoisin hänelle, että näin olet hänen vastauksensa tulkinnut, ja että sinun toimenpiteesi ovat seuraavat: ???
Hyväksytkö nämä kielteiset vastaukset vai eroatko? Sinun siirto.
Kun mietit vastausta tähän, muista, että aina on myös vaihtoehtoja: uusi parempi mies, uusi parempi elämä. Et ole riippuvainen tästä nykyisestä.
n
Mulla on mies, joka ei kykene vastaamaan yhteenkään selvään kysymykseen.
Haluaisitko kiinalaiseen vain meksikolaiseen? Mennäänkö elokuviin vain konserttiin? Syödäänkö keittoa vai pastaa? ...ihan sama, päätä sä, en tiiä, uuh yyh.
Olen kymmenen vuoden suhteemme aikana hiljalleen lähestynyt tätä problematiikkaa. Miksi ihminen ei kykene sanomaan suoraan mitä toivoo? Olen sitä häneltä kysynyt, tivannut, maanitellut. Ja vihdoin se tuli:
"Pelkään, että jos sanon jotain, sinä petyt."
Toisin sanoen, mies panee omat toiveensa taka-alalle, koska pelkää konfliktia. Turha tietysti sanoa, että silloin, kun olen väkisin saanut hänestä puristettua jonkin vastauksen, olen ilomielin sen hyväksynyt. Ei riitaa, ei konfliktia.
Hän on lapsena oppinut, että 1) Konflikti on pahasta 2) erimielisyys aiheuttaa konfliktin 3) kun hän ei sano mitään, riski konfliktille pienenee.
Joten nytkin, aikuisena, oletetusti täysivaltaisena ihmisenä, joka on suhteessa mukavan naisen kanssa, joka ei hermostu helposti, hän yhä edelleen pelkää konfliktia, ja yrittää parhaansa mukaan sitä välttää, raukka parka.
Ihan sa-i-raan rasittavaa sille, joka yrittää saada häntä tekemään päätöksiä, tai edes paljastamaan oman, oi niin tarkoin salatun mielipiteensä.
Välillä mietin vakavissaan eroa, koska tämä käytännössä tarkoittaa että minut pakotetaan tekemään kaikki päätökset. Perässä vedettävä mies vol 1000.
Ja siis ei pysty tekemaan paatosta edes painostettaessa?
Itse seurustelin aikoinani savolaisen kanssa, joka oli ihan samanlainen. Vakiona aina: "en tiia, pitaa kattoo".
Niin, siis on nykyaan ex. :)