Lue keskustelun säännöt.
Nykypäivän työ syö kaiken yhteisen ajan
22.11.2019 |
onko arkenne sitä, että herätään nonstoppina töihin ja ei ole enää mitään yhteistä?
Tuntuu ettei tässä ole en
ää mit
ää järkeä parisuhteessa, koska miten toisella voi olla aikaa toiselle, kun päivä menee töissä eikä edes päivä vaan suuri osa iltaa matkoineen.
Viikonloppuna vedetään kännit ja niin on yhteinen aika poissa, kun toinen makaa krapulassa toipuen taas uuteen TYÖ viikkoon.
Missä vaiheessa arkea tehdään mitään yhdessä, kun toisella on aina parempaa tekemistä?
Ja turha sanoa, että leipä tulee pöytään, kun ei sitä leipää ikinä syödä yhdessä .
Tuntuu, että toinen on muuttunut ihan tunnistamattomaksi möhkäleeksi , kun herää vain koko ajan töihin .
Voisiko joku kertoa, millaista on arki. missä ollaan läsnä perheelle?
Eikä vain yhteiskunnalle?
Jäämme historiaan yhteiskuntaa palvelleina, mutta perheestämme emme muista mitään.
Tuntuu, että suhde on ihan näivettynyt eikä meitä yhdistä enää mikään, kuin työpäivä.
Kommentit (9)
No ei todellakaan meillä ole noin, ei lähellekään.
Perheessämme on minun ja mieheni lisäksi kolme teiniä ja koira. Heräilemme aika samaan aikaan kuudesta lähtien ja yleensä kotiin jää vain koira kahdeksan jälkeen. Kotiin alkaa tulemaan porukkaa kolmen tienoilla ja yleensä viimeinenkin on kotosalla puoli viiteen mennessä. Sen jälkeen onkin sitten ennen nukkumaan menoa monta tuntia aikaa olla yhdessä.
Eilen ei tarvinnut tehdä ruokaa, koska toissapäivän sapuskaa oli vielä, joten jokainen söi kun tuli. Iltasella oli sitten ulkoilua koiran kanssa parissa eri kokoonpanossa, mies auttoi keskimmäistä tämän päivän kokeen asioiden harjoittelussa, minä pelasin kahden teinin kanssa korttia ja sitten oli tietenkin telkkarin ja kännykän kanssa olemista. Iltapalan söimme yhdessä ja suunnittelimme viikonloppua.
Viikonloppuna meillä ei kulu alkoholia yhtään, vaan tänään teemme yhdessä jotain hyvää ruokaa, lämmitämme saunan ja vain otamme rennosti. Lauantaiksi perheen miehet miettivät kalastusreissua ja minä meinasin laittaa jouluvaloja vanhimman lapsen kanssa pihalle muutamaan kohtaan. Lauantaina pesen myös pyykkiä ja teemme yhdessä jotain hyvää ruokaa, toivottavasti kalaa. Illalla ehkä jonkun leffan katsomista ja herkuttelua. Sunnuntaiksi ei ole suunnitelmia, mutta luultavasti jotain ulkoilua ja rentoa oloa.
Maanantaina on taas kiva mennä töihin ja kouluun rennon viikonlopun jälkeen. Aikaa yhdessäoloon on paljon ja viihdymme hyvin yhdessä.
Jokainen on oman onnensa seppä, niin myös sinä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen toissa 8,5 tuntia paivassa ja tyomatkoihin menee 5 minuuttia suuntaansa. Jos aloitan klo 7.30, olen vapaalla klo 16 ja kotona klo 16.05.
Mies odottaa kotona, joko mennaan yhdessa salille tai ollaan kotosalla. Istutaan sohvalla, sytytetaan muutama kynttila. Mies tuo meille lasit viinia ja hieroo mun jalkoja. Laitetaan jotain hyvaa musiikkia, jutellaan, lueskellaan kirjaa.
Jossain vaiheessa sitten mies kattaa illallisen jonka on jo valmistellut minun ollessani toissa, syomme yhdessa ja juttelemme lisaa. Myohemmin saatamme katsoa Netflixia sohvalla sylikkain, ja n. 21.30 siirrymme makuuhuoneen puolelle. Mina menen siina kymmenen jalkeen nukkumaan, mies nousee viela taluttamaan koiran ym.
Viikonloppuisin sitten enemman menoja, yhdessa. Kaikkea metsapiknikeista torikaynteihin ja pitkiin fine dining -illallisiin seka ystavien tapaamiseen. Kanneja ei vedeta koskaan, sitten ei ole koskaan krapulaakaan.
Tyo on tassa paletissa vain pakollinen paha, joka hoidetaan pois tielta etta voidaan tehda vapaa-ajalla kivoja juttuja yhdessa :)
Minä teen 3-vuorotyötä ja mieheni on päivätyössä, joten välillä on sellaisia päiviä, kun ei nähdä ollenkaan (tai nähdään toisemme nukkumassa). Lapsia ei ole. Jos minulla on kerran kuukaudessa yksi viikonloppuvapaa, niin sen me kyllä vietetään yhdessä. Samoin lomat yritetään katsoa niin, että oltaisiin edes hetken samaan aikaan (mies saa periaatteessa kesäloman mihin vaan, vaikka heinäkuu on yleensä hänen loma-ajankohtansa ja minulla on kiertävä touko-syyskuuhun).
Lähden aamulla töihin 7.30-8.15, palaan 17.15-19.00. Siinä on yhteistä arki-iltaa vielä vähintään kolme tuntia, usein enemmän. Yhtenä iltana puolisolla on oma harrastus, mutta hänkin palaa yleensä 19.30 mennessä. Viikonlopuista suurin osa vietetään yhdessä, samoin lomista.
Teidän ongelma on ihan muussa kuin työssä, se on siinä, että toinen ei halua viettää aikaa yhdessä viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan meillä ole noin, ei lähellekään.
Perheessämme on minun ja mieheni lisäksi kolme teiniä ja koira. Heräilemme aika samaan aikaan kuudesta lähtien ja yleensä kotiin jää vain koira kahdeksan jälkeen. Kotiin alkaa tulemaan porukkaa kolmen tienoilla ja yleensä viimeinenkin on kotosalla puoli viiteen mennessä. Sen jälkeen onkin sitten ennen nukkumaan menoa monta tuntia aikaa olla yhdessä.
Eilen ei tarvinnut tehdä ruokaa, koska toissapäivän sapuskaa oli vielä, joten jokainen söi kun tuli. Iltasella oli sitten ulkoilua koiran kanssa parissa eri kokoonpanossa, mies auttoi keskimmäistä tämän päivän kokeen asioiden harjoittelussa, minä pelasin kahden teinin kanssa korttia ja sitten oli tietenkin telkkarin ja kännykän kanssa olemista. Iltapalan söimme yhdessä ja suunnittelimme viikonloppua.
Viikonloppuna meillä ei kulu alkoholia yhtään, vaan tänään teemme yhdessä jotain hyvää ruokaa, lämmitämme saunan ja vain otamme rennosti. Lauantaiksi perheen miehet miettivät kalastusreissua ja minä meinasin laittaa jouluvaloja vanhimman lapsen kanssa pihalle muutamaan kohtaan. Lauantaina pesen myös pyykkiä ja teemme yhdessä jotain hyvää ruokaa, toivottavasti kalaa. Illalla ehkä jonkun leffan katsomista ja herkuttelua. Sunnuntaiksi ei ole suunnitelmia, mutta luultavasti jotain ulkoilua ja rentoa oloa.
Maanantaina on taas kiva mennä töihin ja kouluun rennon viikonlopun jälkeen. Aikaa yhdessäoloon on paljon ja viihdymme hyvin yhdessä.
Jokainen on oman onnensa seppä, niin myös sinä ap.
Ettekö harrasta mitään ja onko koiran kanssa kävely ainoa liikuntanne? Kuullostaa aika laiskalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Itse olen toissa 8,5 tuntia paivassa ja tyomatkoihin menee 5 minuuttia suuntaansa. Jos aloitan klo 7.30, olen vapaalla klo 16 ja kotona klo 16.05.
Mies odottaa kotona, joko mennaan yhdessa salille tai ollaan kotosalla. Istutaan sohvalla, sytytetaan muutama kynttila. Mies tuo meille lasit viinia ja hieroo mun jalkoja. Laitetaan jotain hyvaa musiikkia, jutellaan, lueskellaan kirjaa.
Jossain vaiheessa sitten mies kattaa illallisen jonka on jo valmistellut minun ollessani toissa, syomme yhdessa ja juttelemme lisaa. Myohemmin saatamme katsoa Netflixia sohvalla sylikkain, ja n. 21.30 siirrymme makuuhuoneen puolelle. Mina menen siina kymmenen jalkeen nukkumaan, mies nousee viela taluttamaan koiran ym.
Viikonloppuisin sitten enemman menoja, yhdessa. Kaikkea metsapiknikeista torikaynteihin ja pitkiin fine dining -illallisiin seka ystavien tapaamiseen. Kanneja ei vedeta koskaan, sitten ei ole koskaan krapulaakaan.
Tyo on tassa paletissa vain pakollinen paha, joka hoidetaan pois tielta etta voidaan tehda vapaa-ajalla kivoja juttuja yhdessa :)
Olet lukenut liikaa Harlekiini-kirjoja, herää jo todellisuuteen.
Toki onhan se ihana haaveilla :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan meillä ole noin, ei lähellekään.
Perheessämme on minun ja mieheni lisäksi kolme teiniä ja koira. Heräilemme aika samaan aikaan kuudesta lähtien ja yleensä kotiin jää vain koira kahdeksan jälkeen. Kotiin alkaa tulemaan porukkaa kolmen tienoilla ja yleensä viimeinenkin on kotosalla puoli viiteen mennessä. Sen jälkeen onkin sitten ennen nukkumaan menoa monta tuntia aikaa olla yhdessä.
Eilen ei tarvinnut tehdä ruokaa, koska toissapäivän sapuskaa oli vielä, joten jokainen söi kun tuli. Iltasella oli sitten ulkoilua koiran kanssa parissa eri kokoonpanossa, mies auttoi keskimmäistä tämän päivän kokeen asioiden harjoittelussa, minä pelasin kahden teinin kanssa korttia ja sitten oli tietenkin telkkarin ja kännykän kanssa olemista. Iltapalan söimme yhdessä ja suunnittelimme viikonloppua.
Viikonloppuna meillä ei kulu alkoholia yhtään, vaan tänään teemme yhdessä jotain hyvää ruokaa, lämmitämme saunan ja vain otamme rennosti. Lauantaiksi perheen miehet miettivät kalastusreissua ja minä meinasin laittaa jouluvaloja vanhimman lapsen kanssa pihalle muutamaan kohtaan. Lauantaina pesen myös pyykkiä ja teemme yhdessä jotain hyvää ruokaa, toivottavasti kalaa. Illalla ehkä jonkun leffan katsomista ja herkuttelua. Sunnuntaiksi ei ole suunnitelmia, mutta luultavasti jotain ulkoilua ja rentoa oloa.
Maanantaina on taas kiva mennä töihin ja kouluun rennon viikonlopun jälkeen. Aikaa yhdessäoloon on paljon ja viihdymme hyvin yhdessä.
Jokainen on oman onnensa seppä, niin myös sinä ap.
Ettekö harrasta mitään ja onko koiran kanssa kävely ainoa liikuntanne? Kuullostaa aika laiskalta.
En ole tuo aloittaja, mutta tuohon ne harrastelut päälle ja liikuntaa, niin ihan unelmaa. Mun mielestä salaisuus on ettei kaikkea tarvitse mahduttaa joka viikkoon tai iltaan. Voi hidastaa tahtia jotta jää aikaa juuri oleilulle. Sitä muuta pitää aktiivisesti vain karsia ja jättää tekemättä jotta tärkeille jää sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse olen toissa 8,5 tuntia paivassa ja tyomatkoihin menee 5 minuuttia suuntaansa. Jos aloitan klo 7.30, olen vapaalla klo 16 ja kotona klo 16.05.
Mies odottaa kotona, joko mennaan yhdessa salille tai ollaan kotosalla. Istutaan sohvalla, sytytetaan muutama kynttila. Mies tuo meille lasit viinia ja hieroo mun jalkoja. Laitetaan jotain hyvaa musiikkia, jutellaan, lueskellaan kirjaa.
Jossain vaiheessa sitten mies kattaa illallisen jonka on jo valmistellut minun ollessani toissa, syomme yhdessa ja juttelemme lisaa. Myohemmin saatamme katsoa Netflixia sohvalla sylikkain, ja n. 21.30 siirrymme makuuhuoneen puolelle. Mina menen siina kymmenen jalkeen nukkumaan, mies nousee viela taluttamaan koiran ym.
Viikonloppuisin sitten enemman menoja, yhdessa. Kaikkea metsapiknikeista torikaynteihin ja pitkiin fine dining -illallisiin seka ystavien tapaamiseen. Kanneja ei vedeta koskaan, sitten ei ole koskaan krapulaakaan.
Tyo on tassa paletissa vain pakollinen paha, joka hoidetaan pois tielta etta voidaan tehda vapaa-ajalla kivoja juttuja yhdessa :)
Olet lukenut liikaa Harlekiini-kirjoja, herää jo todellisuuteen.
Toki onhan se ihana haaveilla :)
Heh, kertoo ehka enemman sinun karusta todellisuudestasi, etta ylla kuvailemani on sinun mielestasi mahdotonta toteuttaa kaytannossa. Eihan tuo nyt edes ole mitenkaan utopistista, pari tuikkua ja rentoa yhdessaoloa.
Valitettavasti (siis valitettavasti sinulle, ei niinkaan minulle) tuo on mun arkea. Se on semmoista arkea, jota olen halunnut, enka ole tyytynyt vahempaan, silla haluan olla onnellinen. Milta sinun arkesi nayttaa, ja ennen kaikkea - oletko tyytyvainen siihen?
Teillä on alkoholiongelma ja ilmeisesti muutakin parisuhdeongelmaa.
Meillä ei alkoholiongelmaa ollut, vaan ex-mies ei muuten vain halunnut viettää aikaa minun tai lasten kanssa.