Opettajat, miten te tuette lahjakasta lasta,

Minulla samantapainen kokemus omasta koulunkäynnistä aikoinaan ja sama huoli omasta lapsesta nyt.

kysymyksillä LOMALLA. En ole ope mutta ymmärrän kyllä ettei opet viitsi ajatella koulua lomalla.....

mutta kolmen kotona paljon oppineen pojan äiti. Totuus on se että eriyttämistä on joko hyvin vähän tai ei ollenkaan. äidinkielessä nyt on jotain tasoryhmiä aluksi, mutta esim. matikassa ei puhettakaan. Mun pojat on osanneet laskea päässään kolminumeroisia kertolaskuja jo ennen kouluikää... ja samoja 3+4 laskuja joutuvat laskemaan loputtomasti. " Lisätehtävät" on niitä samoja lisää. Ei ihme että luonteesta riippuen ovat joko ahdistuneet ja alkaneet kotona jokapäiväisen valitusvirren siitä miksi niin tylsä paikka on pakollinen tai sitten alkaneet pitää hauskaa häiriköimällä.

Yleensä ekalaiset jaetaan kahteen ryhmään lukutaidon mukaan. Myös jo lukea osaavat joutuvat opettelemaan tavaamisen. Sitä ei monikaan lapsi ole itsekseen pystynyt opettelemaan.



Erityislahjakkaita lapsia tulee todella harvoin vastaan. Silloin kun tulee, pyrin selvittämään millä alueella lapsi on lahjakas ja etsin hänelle aiheesta lisää tehtäviä. Jos en osaa itse auttaa lasta, ohjaan hänet mielelläni jonkun toisen hoteisiin.

.

sitä kyselinkin, että jos joku kesälomalaisista ;-) viitsisi kertoilla omista menetelmistään. Olin toivonut, että tasapäistäminen olisi taaksejäänyttä elämää (oma ope tosiaan oli kuusikymppinen tuolloin 80-luvulla) mutta nyt kun työni kautta tapaan paljon opettajia, olen huomannut, että edelleen monilla on mielipiteenä, että lasten pitäisi mennä samaan tahtiin ja että ainakaan lahjakkaaseen ei tuhrata vähiä määrärajoja (vaikka he lain mukaan ovat erityisoppilaita siinä missä nekin, joilla on vaikeuksia). Jopa kiukkua herää ja lastensa asiaa ajavia vanhempia pidetään näissä tapauksissa hankalina ihmisinä, jotka " pitävät lastaan nerona" . Lahjakkaan tukeminen pitäisi heidän mukaansa vanhempien hoitaa itse, mutta sitten taas katsotaan kieroon ja juoruillaan kylillä, jos joku " hienohelma" vie kersansa muuhun kuin tavalliseen kouluun. Tähän tietysti vain harvoilla ja valituilla on edes rahaa eli köyhien vanhempien lahjakas jälkikasvu jää häviölle.



Tunnen työni puolestan tietysti myös paljon ihaniakin opettajia. Täytyy kai vain toivoa parasta...

(ap)

Ja tosiaan tarkoitin siis erityislahjakkaita lapsia eli esimerkiksi niitä, jotka oppivat 4-vuotiaana lukemaan ja kirjoittavat viisivuotiaina jo itsenäisesti omia tarinoita. Mielestäni tällainen lapsi on jo hyvin lahjakas, kun pystyy luovaankin kirjalliseen ilmaisuun noin pienenä. (ap)

ja kohtele jokaista 28 ekaluokkalaista yksilöllisesti.



Realiteetit on siinä että ryhmät on isoja. Myös vaatimukset siitä, mitä kaikkea koulussa pitää opettaa, kasvata koko ajan, mikä tarkoittaa kiirettä. Tähän lisätään se että vanhemmat ovat unohtaneet oman vastuunsa lapsensa kasvatuksessa, mikä tarkoittaa opettajan työn lisääntymistä. Joka luokalla on vähintään muutama erityisoppilaan tasolla oleva häirikkö/keskittymisvaiksuksinen, joko diagnoosilla tai ilman. Erityisopetus on kallista ja vahemmat usein eivät halua lapsellensa " leimaavaa" erityisopetusta, joten lapset ajelehtivat muun porukan mukana häiriten muiden oppimista.



Ota siinä sitten jokaisen 28 nerolapsen eritysitarpeet huomioon. Jokainen lapsi on vanhempiensa mielestä erityisen lahjakas.

jos ei tavallinen koulu kelpaa. Peruskoulu on kaikille, ja siellä on pakko edetä tiettyä tahtia, yleensä niin että heikoimmatkin edes joten kuten pysyvät mukana.



telkkarissa oli ohjelma tansakalaisesta koulusta, jonka oli perustanut nerolapsen äiti, kun lapselleen ei löytynyt sopivaa koulua. Lapsia tuli sinne ulkomailtakin. Laita lapsesi sinne taikka perusta vastaava koulu tänne.

Jos siihen kotona silloin panostetaan, lapsi oppii lukemaan. Näin voi käydä myös silloin, kun lapselle luetaan paljon kirjoja, joista hän itse selailemalla voi löytää tutunoloisia sanoja. Myös mainosten ja logojen lukeminen lapselle tukee tätä taitoa. Jos lapsi siis oppii lukemaan tuossa vaiheessa, poistaisin mielelläni paineet lapsen harteilta sanomalla, että kyseessä on valveutuneet vanhemmat pikemminkin, kuin erityislahjakas lapsi.

vaikka hän oppikin lukemaan 3-vuotiaana ja kirjoittamaan 4-vuotiaana. Siis ainakaan noiden taitojen suhteen hän ei ollut mielestäni mitenkään erityislahjakas, ja samaan tahtiin hän sai koulussa tutustua tavaamiseen kuin muutkin jo lukemaan oppineet, ja niitähän on nykyään paljon koulutulokkaissa. Sen sijaan englannin kielen hän oppi todella varhain, ennen kouluikää, ja siinä häntä tuettiin koulussa oikein hyvin. Hän sai esim. alakoulussa tehdä ensin yläkoulun ja jopa lukion kuullun- ja luetunymmärtämistehtäviä. Olen kyllä samaa mieltä, että lahjakkaitakin lapsia pitää tukea, antaa vaikka pienryhmäopetusta niin kuin annetaan heikompilahjaisillekin. Meidän lastemme koulussa on tällaistakin kokeiltu.

että asenteet ovat luokkaa " jos ei tavallinen koulu kelpaa" tai " kaikki pitävät lapsiaan neropatteina. Kiitos kuitenkin vastauksistanne. Jäämme peukut pystyssä odottelemaan syksyä ;-)

Minä annan jokaiselle oppilaalleni hänen omaa kehitystasoaan vastaavaa työtä, koulussa ei enää nykyään " tavata" , vaan lukemaan opetellaan liukuen. Ne jotka osaavat lukea, saavat lukea suoraan ja sitten harjoittavat niitä osa-alueita, joissa he tarvitsevat apua. Oman kokemukseni mukaan niillä lapsilla, jotka osaavat lukea kouluun tullessaan on harjoiteltavaa esimerkiksi luetun tekstin muistamisessa ja ymmärtämisessä, kun kotona on panostettu vain mekaaniseen lukemiseen.

Ilman sitä kun on vaikea jakaa sanoja.

Vierailija:

koulussa ei enää nykyään " tavata" , vaan lukemaan opetellaan liukuen.

Vanhempien ei tarvitse tällaisia eroja tietää =)

Vierailija:

Tavuttaminen ja tavaaminen ovat kuitenkin ruohonjuuritasolla eri asioita.