Lue keskustelun säännöt.
Voi ei, räjähdin psyykkisesti sairaalle kaverille....
04.06.2006 |
kertakaikkiaan meni hermot siihen! Asiaa en nyt viitsi kertoa, tavallaan lapsellinen juttu mutta kun olen saanut kärsiä siitä jo vuosia koska hän on niin sairas, että aina pitää ymmärtää ja joustaa, ymmärtää ja joustaa. Häntä kuunnella, hänen ongelmiaan ja sitä kuinka hän ei pääse menneisyydestään eroon. Nyt vaan sattu mitta tuleen täyteen. Hänellä oli vielä joku kaveri siinä vieressä kun puhelimessa tapeltiin ja haistatin paskat sille kaverillekin kun se rupesi siellä puuttumaan keskusteluun. Kauhea adrenaalipurkaus. Toivottavasti se ei nyt tee itsaria. Ainakin se nyt itkee kaikille kavereilleen kuinka kauhea mä olen ja kyselee muilta, että onhan se itsekäs, onhan. Ja soittipa tuo vielä miehellenikin. Voi elämän kevät!
Kommentit (8)
Ei pysty käymään töissä eikä oikein ulkonakaan, makaa sängyssä kaiket päivät, syö 3 eri rauhoittavaa, käy psykiatrilla (mikä on positiivista), saattaa itkeä koko päivän ja puhua höpöjä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos et jaksa tätä riippakiviystävää, älä ole yhteydessä häneen. Jos hän aiheuttaa sinulle enemmän pahoinvointia kuin muuta, hankkiudu eroon. Aina ei voi jaksaa ylläpitää yksipuolista suhdetta. Itsekkyyteen sinulla on täysi oikeus.
Ja toivottavasti ei oikeesti ole syytä pelätä itsaria. Jutelkaa huomenna, kun ootte saaneet nukkua yön yli. Hyvää yötä sulle.
Söi sairaasti rauhoittavia ja kaikki oli ihan paskaa elämässä, vaikka asiat oli ihan ok. Sitten se jostain kumman syystä hankki työpaikan isukin suhteilla kun ei saanutkaan myöntävää eläkepäätöstä ja nyt ei tartte pari kuukautta myöhemmin enää napin nappia ja voi ihan hyvin. Kumma ihmeparantuminen...
Vierailija:
Ei pysty käymään töissä eikä oikein ulkonakaan, makaa sängyssä kaiket päivät, syö 3 eri rauhoittavaa, käy psykiatrilla (mikä on positiivista), saattaa itkeä koko päivän ja puhua höpöjä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, että huomenna soitat ja pyydät anteeksi, mutta sano silti miltä sinusta tuntuu. Sinä et ole hänen hoitaja etkä tukihenkilö vaan ihan vaan ystävä. Ystävänkään ei tarvitse kaikkea sietää.Siihen hommaan yhteiskunta kouluttaa ihmisiä.
hulluimat on vapaana! Ja että niihin tosiaan saattaa mennä hermot. He ovat kaiken maailman napa ja kaikki muu pyörii siinä ympärillä. Joustaa voi tiettyyn pisteeeseen asti, mutta joskus täytyy sanoa että tässä on raja! Voit huomenna soittaa ja pyytää anteeksi ilkeitä sanoja, mutta asia itse on ja pitää. Tai pidät vähän etäisyyttä. Näillä ihmisillä on taipumus imeä muitten ihmisten voimat yms.
Inhimillistä ap:lta.